JK.
Perheemme ja kaikki 15 kiloa ylipainoiset matkatavaramme saapuivat hyvässä järjestyksessä tänään koti-Suomen kamaralle rentouttavan 30 tunnin matkustusepisodin jälkeen. Kohokohtana kapteenin tekemät pari kunniakierrosta Ayers Rockin ympärillä ("now down there there's something that you won' see every day..."). Janne ja Elina olivat kentällä vastassa ja ilmakin tuntuu olevan kohdallaan. Puramme tavaroita ja suunnittelemme grillaamista ja saunomista. Suomi ja Furubo ja furubolaiset näyttävät kauhean kauniilta ja rakkailta pitkän tauon jälkeen.
4.8.07
It's nearly over now and I'm easy
Nyt kun olen nahnyt kaikki Melbournen nahtavyydet, syonyt kaiken taman kaupungin sushin, juonut kaiken herkullisen kahvin, kohdannut kaikki Australian merkilliset elaimet, lukenut jokaisen australialaisen romaanin, kaynyt kaikissa taidegallerioissa, ostanut jokaikisen designmekon tasta kaupungista, surffannut kaikilla rannoilla, kaynyt kaikissa Melbournen 3000 ravintolassa ja juonut kaiken victorialaisen viinin, niin luulen etta nyt ma voisin menna himaan.
Naihin kuviin, naihin tunnelmiin
matkakumppaninne
Laura
Naihin kuviin, naihin tunnelmiin
matkakumppaninne
Laura
3.8.07
Alaston Gandalf
Talla viikolla otimme lahes yliannoksen Melbournen runsasta kulttuuritarjontaa, kun keskiviikkona kavimme katsomassa Royal Shakespeare Companyn Lear-produktion ja eilen National Gallery of Victoriassa taalla lainassa olevaa Guggenheim-museon nykytaiteen kokoelmaa.
Lear oli vaikuttava lahinna Ian MacKellenin suorituksen vuoksi, joka oli aivan huikea. Uskomatonta, etta 68-vuotias mies pystyy niin fyysiseen suoritukseen kolmen tunnin ajan. Hieman vaikeaa oli seurata kiihkeimpia kohtauksia, 1600-luvun englanti huudettuna ei ole ihan selkeaa...Mielenkiintoisia eroja myos katsomokulttuurissa: kun Suomessa on tottunut ties kuinka moneen encore-taputukseen, taalla taputettiin kerran koko porukalle, kerran yksittaisille nayttelijoille (MacKellenille seisaaltaan) ja sitten mentiin kotiin.
Nykytaide ei aina miellyttanyt silmaa, mutta heratti mielenkiintoisia keskusteluja mm. siita, miten erottaa taide, ei-taide ja hyva ja huono taide toisistaan.
Eilen meilla vieraili ydinfyysikko, paatosteorian tutkija Yakov Ben-Heim, tanaan vietetaan laksiaisiamme Janella. Palautin asken kaikki lainaamani kirjat kaupunginkirjastoon ja ajattelin nyt menna dekandentisti lasilliselle shamppanjabaariin.
Lear oli vaikuttava lahinna Ian MacKellenin suorituksen vuoksi, joka oli aivan huikea. Uskomatonta, etta 68-vuotias mies pystyy niin fyysiseen suoritukseen kolmen tunnin ajan. Hieman vaikeaa oli seurata kiihkeimpia kohtauksia, 1600-luvun englanti huudettuna ei ole ihan selkeaa...Mielenkiintoisia eroja myos katsomokulttuurissa: kun Suomessa on tottunut ties kuinka moneen encore-taputukseen, taalla taputettiin kerran koko porukalle, kerran yksittaisille nayttelijoille (MacKellenille seisaaltaan) ja sitten mentiin kotiin.
Nykytaide ei aina miellyttanyt silmaa, mutta heratti mielenkiintoisia keskusteluja mm. siita, miten erottaa taide, ei-taide ja hyva ja huono taide toisistaan.
Eilen meilla vieraili ydinfyysikko, paatosteorian tutkija Yakov Ben-Heim, tanaan vietetaan laksiaisiamme Janella. Palautin asken kaikki lainaamani kirjat kaupunginkirjastoon ja ajattelin nyt menna dekandentisti lasilliselle shamppanjabaariin.
31.7.07
Victoria State Library
Muistatteko sen viestin, jossa kerroin 20 victorialaisen kirjan listasta. No, kaksi niista osoittautui sarjan ensimmaiseksi osaksi. Phryne Fisherin mysteereita on julkaistu 16 ja Murray Wheelaneita 6. Olen kalastellut niita kaupunginkirjastosta, mutta alkoi nayttaa uhkaavasti silta, etta kummastakin jaa yksi lukematta. Mika on arsyttavaa.
Eilen sain kuitenkin alykkyyskohtauksen ja selvitin, loytyisikohan niita Victoria State Librarysta. Tama on siis osavaltion kirjasto, josta ei lainata tavaraa ulos vaan kirjoja voi lukea paikan paalla. Se on siis ilmeisesti jonkintyyppinen kansallisarkisto, joka arkistoi myos fiktiota. Taman viimeisen tyopaivan ensimmaiset 2 1/2 tuntia menikin sitten siihen, etta luin toukokuussa ilmestyneen 6. Wheelan-romaanin. Huomenna edessa viimeinen Phryne Fisher.
JK. Kavimme eilen "maistelemassa" Fifteen-ravintolan kuuden ruokalajin menun. Luulen, ettei minun tarvitse enaa syoda taalla ollessa, sen verran taysi olo vielakin. Ei niin hyvaa ruokaa kuin esim. Huvilakadun La Petite Maisonissa mutta tykkaan konseptista. Kiitos turskan tanaan ei ole mitaan iltaohjelmaa. Huominen Lear kestaa 3 1/2 tuntia...
Eilen sain kuitenkin alykkyyskohtauksen ja selvitin, loytyisikohan niita Victoria State Librarysta. Tama on siis osavaltion kirjasto, josta ei lainata tavaraa ulos vaan kirjoja voi lukea paikan paalla. Se on siis ilmeisesti jonkintyyppinen kansallisarkisto, joka arkistoi myos fiktiota. Taman viimeisen tyopaivan ensimmaiset 2 1/2 tuntia menikin sitten siihen, etta luin toukokuussa ilmestyneen 6. Wheelan-romaanin. Huomenna edessa viimeinen Phryne Fisher.
JK. Kavimme eilen "maistelemassa" Fifteen-ravintolan kuuden ruokalajin menun. Luulen, ettei minun tarvitse enaa syoda taalla ollessa, sen verran taysi olo vielakin. Ei niin hyvaa ruokaa kuin esim. Huvilakadun La Petite Maisonissa mutta tykkaan konseptista. Kiitos turskan tanaan ei ole mitaan iltaohjelmaa. Huominen Lear kestaa 3 1/2 tuntia...
30.7.07
Laksiaisholkkaa
Lahestyva maastamuuttomme on aktivoinut paikalliset ystavamme, ja viimeisesta kymmenesta paivasta taalla tuntuu muodostuvan varsin intensiivinen kokonaisuus. Lauantaina vierailimme Sarahin ja Brendanin luonna fondueillallisen merkeissa ja lahetettyamme lapset ja Even kotiin kavimme tutstumassa Brunswick Streetin yoelamaan. Sunnuntaina oli vuorossa illallinen Markin perheen luona. Lapset olivat aika naatin nakoisia tanaan...
Tanaan menemme Aten kanssa illalliselle Melbournen Fifteen-ravintolaan (Jamie Olivierin konsepti, jossa paikallisista huligaaneista tehdaan huippukokkeja, ravintoloita takalaisen lisaksi Lontossa, Corwallissa ja Amsterdamissa). Huomenna on lepopaiva, keskiviikkona korkeakulttuuria Royal Shakepeare Companyn Lear-produktion muodossa. Torstaina Aten israelilainen kollega Yakov tullee illalliselle, perjantaina Jane jarjestaa meille laksiaiset kotonaan. Lauantaina ehdimme toivottavasti vahan taas huilia ja pakata...Johonkin valiin haluaisin viela ujuttaa viimeiset puuttuvat rastit, taalla vierailevan modernin taiteen Guggenheim-taidekokoelman katsomisen ja lasillisen nauttimisen shampanjabaarissa.
Pestini Law Schoolin vierailevana tutkijana paattyy huomenna, ja koskapa kotipuhelinkin tekee samoin, olen viimeiset nelja paivaa taas nettikahviloiden armoilla.
Tanaan menemme Aten kanssa illalliselle Melbournen Fifteen-ravintolaan (Jamie Olivierin konsepti, jossa paikallisista huligaaneista tehdaan huippukokkeja, ravintoloita takalaisen lisaksi Lontossa, Corwallissa ja Amsterdamissa). Huomenna on lepopaiva, keskiviikkona korkeakulttuuria Royal Shakepeare Companyn Lear-produktion muodossa. Torstaina Aten israelilainen kollega Yakov tullee illalliselle, perjantaina Jane jarjestaa meille laksiaiset kotonaan. Lauantaina ehdimme toivottavasti vahan taas huilia ja pakata...Johonkin valiin haluaisin viela ujuttaa viimeiset puuttuvat rastit, taalla vierailevan modernin taiteen Guggenheim-taidekokoelman katsomisen ja lasillisen nauttimisen shampanjabaarissa.
Pestini Law Schoolin vierailevana tutkijana paattyy huomenna, ja koskapa kotipuhelinkin tekee samoin, olen viimeiset nelja paivaa taas nettikahviloiden armoilla.
25.7.07
Jaakonpäivää!
Ei meillä ilmeisesti olekaan flunssaa liikkeellä vaan Vesa viestitti Suomesta olevansa kampylobakteerin uhri. Vähän jo kummasteltiinkin flunssaa, joka ei pistä yskimään tai niistämään. Bakteeri on kuitenkin ainakin Ossin osalta selätetty ja poika saa mennä huomenna kouluun. Koputtelen puuta ja toivon, ettei tauti vaadi enää uusia uhreja.
Kelit alkavat taas olla suht samanlaisia Melbournessa ja Helsingissä, kun täällä toivotaan kovasti jo kevään tulevan. David Jones julkisti tänään kesäkokoelmansa myyntiin! En tiedä mihin Jaakko täällä sen kiven viskaisi, mutta hyvää nimipäivää alakerran sällille yhtäkaikki. Yhdentoista päivän päästä pääset opettelemaan aussifutiksen ihmeitä Ossin kanssa.
Kelit alkavat taas olla suht samanlaisia Melbournessa ja Helsingissä, kun täällä toivotaan kovasti jo kevään tulevan. David Jones julkisti tänään kesäkokoelmansa myyntiin! En tiedä mihin Jaakko täällä sen kiven viskaisi, mutta hyvää nimipäivää alakerran sällille yhtäkaikki. Yhdentoista päivän päästä pääset opettelemaan aussifutiksen ihmeitä Ossin kanssa.
23.7.07
Atte Armidalessa, Ossi kuumeessa
Viikonloppuna piti hoitaa pari käymätöntä rastia pois päiväjärjestyksestä. Lauantaina olimme tikkana 9.55 Spotswoodin kaupunginosassa Scienceworksin jonossa. Strategia onnistui - koulun loma-ajan ruuhkasta ei näkynyt jälkeäkään. Ehkä Harry Potterin 7. osan samalle aamulle osunut julkaisu auttoi myös?
Olimme ajatelleet, että Scienceworksissä menisi muutama tunti,mutta yllättäen vietimmekin siellä koko päivän ja lähdimme vasta kun kuuluttivat 16.30 että menkää nyt hyvät ihmiset ulos kun tämä meni oikeastaan jo kiinni. Pääsymaksuun (aikuiset à 6 dollaria, lapset ilmaiseksi) kuului käytännössä neljä hands on -näyttelyä: fysiikan eri ilmiöitä, urheilunäyttely, nykyaikainen koti laitteineen sekä vähän pienemmille lapsille (3-8 v.) suunnattu kaupunkinäyttely. Suosikkejamme olivat kaksi ensiksi mainittua. Ossi suosikkeja olivat mm. ilmanpaineella lentävän limsapulloraketin ampuminen ja virtuaalimaalivahtina toimiminen, Neela puolestaan piti virtuaalilumilautailusta ja R2D2-tyyppisen robotin ohjaamisesta. Kävi myös ilmi, että Neela ponnistaa lähes yhtä korkealle kuin minä.
Maksoimme myös lisämaksut sekä salamahuoneeseen että planetaarioon, jossa ensimmäisessä kerrottiin sähköstä ja lopuusa näytettiin ihan oikeita salamoita ja jälkimmäisessä näimme hyvän leffan mustista aukoista. Päivälliskeskustelut ovat olleet viime päivinä varsin mielenkiintoisia...Hieno perhepäivä, harvoin käy niin että kaikki ovat yhtä iloisia ja onnellisia päivän päättyessä.
Sunnuntaina Atte suuntasi viimeiselle täkäläiselle työmatkalleen Armidaleen, josta hän palaa tiistaiyönä. Me muut kävimme tutustumassa Melbournen Arts&Crafts-markettiin (Vanhan joulumyyjäisiä muistuttava jokasunnuntainen kojutapahtuma Yarrajoen Southbankilla) ja sen jälkeen hoidimme rastin 'Melbourne Cricket Ground'. Richmondin oli vuoro hävitä Port Adeleidelle tällä kertaa, eikä tunnelmaa edes nostanut se, että Richmondin veteraanipelaaja Matthew Richardson pelasi 250. ottelunsa tiikeripaidassa. Onhan se vähän vaisua, jos 90 000 katsojan areenalla on vain 22 395 ihmistä.
Illan aikana Ossi muuttui huomattavan hiljaiseksi ja olikin sitten saanut ilmeisesti saman taudin, mikä vaivasi Eveä viime viikolla. Tänäänkin kuume on noussut melkein 39 asteeseen, joten leppoisa kotipäivä huomennakin edessä. Tänään en jaksanut viedä edes Neelaa kouluun.
JK. Neela sai toisen Special Effort Awardinsa for 'beautiful and neat handwriting' lisämaininnalla 'you are a pleasure to teach'. Kummallekin lapselle on luvattu järjstää läksiäiset ensi viikolla, Ossille torstaina ja Neelalle perjantaina
Olimme ajatelleet, että Scienceworksissä menisi muutama tunti,mutta yllättäen vietimmekin siellä koko päivän ja lähdimme vasta kun kuuluttivat 16.30 että menkää nyt hyvät ihmiset ulos kun tämä meni oikeastaan jo kiinni. Pääsymaksuun (aikuiset à 6 dollaria, lapset ilmaiseksi) kuului käytännössä neljä hands on -näyttelyä: fysiikan eri ilmiöitä, urheilunäyttely, nykyaikainen koti laitteineen sekä vähän pienemmille lapsille (3-8 v.) suunnattu kaupunkinäyttely. Suosikkejamme olivat kaksi ensiksi mainittua. Ossi suosikkeja olivat mm. ilmanpaineella lentävän limsapulloraketin ampuminen ja virtuaalimaalivahtina toimiminen, Neela puolestaan piti virtuaalilumilautailusta ja R2D2-tyyppisen robotin ohjaamisesta. Kävi myös ilmi, että Neela ponnistaa lähes yhtä korkealle kuin minä.
Maksoimme myös lisämaksut sekä salamahuoneeseen että planetaarioon, jossa ensimmäisessä kerrottiin sähköstä ja lopuusa näytettiin ihan oikeita salamoita ja jälkimmäisessä näimme hyvän leffan mustista aukoista. Päivälliskeskustelut ovat olleet viime päivinä varsin mielenkiintoisia...Hieno perhepäivä, harvoin käy niin että kaikki ovat yhtä iloisia ja onnellisia päivän päättyessä.
Sunnuntaina Atte suuntasi viimeiselle täkäläiselle työmatkalleen Armidaleen, josta hän palaa tiistaiyönä. Me muut kävimme tutustumassa Melbournen Arts&Crafts-markettiin (Vanhan joulumyyjäisiä muistuttava jokasunnuntainen kojutapahtuma Yarrajoen Southbankilla) ja sen jälkeen hoidimme rastin 'Melbourne Cricket Ground'. Richmondin oli vuoro hävitä Port Adeleidelle tällä kertaa, eikä tunnelmaa edes nostanut se, että Richmondin veteraanipelaaja Matthew Richardson pelasi 250. ottelunsa tiikeripaidassa. Onhan se vähän vaisua, jos 90 000 katsojan areenalla on vain 22 395 ihmistä.
Illan aikana Ossi muuttui huomattavan hiljaiseksi ja olikin sitten saanut ilmeisesti saman taudin, mikä vaivasi Eveä viime viikolla. Tänäänkin kuume on noussut melkein 39 asteeseen, joten leppoisa kotipäivä huomennakin edessä. Tänään en jaksanut viedä edes Neelaa kouluun.
JK. Neela sai toisen Special Effort Awardinsa for 'beautiful and neat handwriting' lisämaininnalla 'you are a pleasure to teach'. Kummallekin lapselle on luvattu järjstää läksiäiset ensi viikolla, Ossille torstaina ja Neelalle perjantaina
20.7.07
Malja oikeustieteen ylioppilaalle!
Porthaniassa saadaan taas ensi syksynä puolentoista vuoden tauon jälkeen nauttia meidän suvun opiskelijoista, kun siskontyttö Marjaana pääsi tiedekuntaan sisään. Melbournen loittoryhmä onnittelee upeasta saavutuksesta ja toivottaa tervetulleeksi Helsinkiin!
Perinnollisyydesta yleensa ja pukeutumisgeeneista erityisesti
Meidan perheessa rekombinaatio on tehnyt tepposiaan silla tavalla, etta Ossi muistuttaa enemman minua ja Neela Attea. Tama nakyy monissa arkipaivan tilanteissa (mm. silla tavalla etta ainoa varsinainen taistelupari meidan perheessa on Ossi ja mina), mutta tanaan mieleeni tuli erityisesti pukeutuminen.
Atte ja Neela eivat nimittain yleensa ole millaan tavalla muodin orjia tai edes kovin kiinnostuneita siita, mita heidan paallaan on, kunhan se on suht koht puhdasta ja ehjaa. Sellaiset kammotukset kuin mustat kengat-ruskea vyo-yhdistelma (Atte) tai viisi senttia liian lyhyeksi kaarityt lahkeet (Neela) eivat heidan maailmaansa juuri hetkauta. Erityistilanteet (kuten esiintymiset, juhlat, tms.) saattavat heidatkin havahduttaa siihen, etta pitaisi miettia mita on paalla.
Ossilla ja minulla tuntuu olevan herkemmat tutkat ymparistoon tassa mielessa, ja tama aihe tulikin mieleeni, kun huomasin Ossin pukeneen oma-aloitteisesti trendikkaasti paalleen pitkahihaisen ja sen paalle t-paidan. Cool! Itse en ole yrityksistani huolimatta pystynyt heittaytymaan australialaiseen muotiin, joka tana talvena on tarkoittanut mm. kasarityyppisia mokkasaapikkaita. Jaiks!
JK. Meinasin laittaa tahan loppuun itselleni muistilistan, mita kaikkia vaatteita on tullut ostettua taalta, ettei tarvitsisi sitten vinkua ettei ole mitaan paallepantavaa. Lupasin nimittain Atelle, etten osta vaatteita seuraavan kerran ennen kuin 14.9.2008. Mutta listasta tuli niin nolon pitka etta jaakoon julkaisematta.
Atte ja Neela eivat nimittain yleensa ole millaan tavalla muodin orjia tai edes kovin kiinnostuneita siita, mita heidan paallaan on, kunhan se on suht koht puhdasta ja ehjaa. Sellaiset kammotukset kuin mustat kengat-ruskea vyo-yhdistelma (Atte) tai viisi senttia liian lyhyeksi kaarityt lahkeet (Neela) eivat heidan maailmaansa juuri hetkauta. Erityistilanteet (kuten esiintymiset, juhlat, tms.) saattavat heidatkin havahduttaa siihen, etta pitaisi miettia mita on paalla.
Ossilla ja minulla tuntuu olevan herkemmat tutkat ymparistoon tassa mielessa, ja tama aihe tulikin mieleeni, kun huomasin Ossin pukeneen oma-aloitteisesti trendikkaasti paalleen pitkahihaisen ja sen paalle t-paidan. Cool! Itse en ole yrityksistani huolimatta pystynyt heittaytymaan australialaiseen muotiin, joka tana talvena on tarkoittanut mm. kasarityyppisia mokkasaapikkaita. Jaiks!
JK. Meinasin laittaa tahan loppuun itselleni muistilistan, mita kaikkia vaatteita on tullut ostettua taalta, ettei tarvitsisi sitten vinkua ettei ole mitaan paallepantavaa. Lupasin nimittain Atelle, etten osta vaatteita seuraavan kerran ennen kuin 14.9.2008. Mutta listasta tuli niin nolon pitka etta jaakoon julkaisematta.
18.7.07
Elokuvia
Viisi kertaa on tullut kaytya leffassa taalla olon aikana. Kolme kayntia on osunut Kino Dendy -teatteriin, jossa naytetaan ns. parempia elokuvia, yksi leffa katsottiin ulkoilmanaytantona ja kerran olen kaynyt isossa viihdekonsernissa (vrt. FinnKinonTennispalatsi). Leffoja puolestaan ovat olleet australialaiset Noise ja Clubland seka ulkomaalaiset Knocked Up, Borat ja Babel.
Kino Dendyssa kaydessani ihmettelen aina paikan ansaintalogiikkaa. Teatteri sijaitsee kaupungin taatusti kalleimmassa osassa Collins Streetin "Pariisin paadyssa" (jossa mm. Hermesin, Diorin, Tiffanyn ja Louis Vuittonin isot myymalat), ja saleja on ainakin viisi. Joka kerta kun olen siella kaynyt, muutaman sadan ihmisen salissa on ollut vain kourallinen katsojia. Leffansa saa kylla katsoa rauhassa.
Eilinen kokemus viihdekeskus Hoytista oli sitten toisenlainen. Sali oli aivan taynna ja Knocked Upin yleisona oli yllattaen paaasiassa teinipoikaporukoita. Vaikka salissa oli merkityt paikat kaikki istuivat aluksi mihin sattuu, mika johti siihen, etta aikamoista vaihtorulettia kaytiin viela hyvan aikaa leffan alun aikana. Kovaaniset pierut ja popcornilla heittely olivat osa elokuvakokemusta.
Suomalaista tasmallisyytta voisi tanne tuoda rekkalasteittain, silla niin leffat kuin televisio-ohjelmatkin alkavat saannollisesti 10-20 minuuttia myohassa. Toisaalta kun alkoholipipo ei ole taalla niin kirealla, niin on mukava nauttia lasi viinia elokuvaa katsellessa.
JK. Taalla oli eilen kylmin paiva yhdeksaan vuoteen paivalampotilan ollessa maksimissaan 6.4 astetta. Antarktiset tuulet tuntuivat puhaltavan myos tana aamuna, ja istunkin officessa nyt villapoolo, jakku ja nahkatakki paalla, ja vielakin sormet ovat niin kankeat ettei kirjoittamisesta tahdo tulla mitaan.
Kino Dendyssa kaydessani ihmettelen aina paikan ansaintalogiikkaa. Teatteri sijaitsee kaupungin taatusti kalleimmassa osassa Collins Streetin "Pariisin paadyssa" (jossa mm. Hermesin, Diorin, Tiffanyn ja Louis Vuittonin isot myymalat), ja saleja on ainakin viisi. Joka kerta kun olen siella kaynyt, muutaman sadan ihmisen salissa on ollut vain kourallinen katsojia. Leffansa saa kylla katsoa rauhassa.
Eilinen kokemus viihdekeskus Hoytista oli sitten toisenlainen. Sali oli aivan taynna ja Knocked Upin yleisona oli yllattaen paaasiassa teinipoikaporukoita. Vaikka salissa oli merkityt paikat kaikki istuivat aluksi mihin sattuu, mika johti siihen, etta aikamoista vaihtorulettia kaytiin viela hyvan aikaa leffan alun aikana. Kovaaniset pierut ja popcornilla heittely olivat osa elokuvakokemusta.
Suomalaista tasmallisyytta voisi tanne tuoda rekkalasteittain, silla niin leffat kuin televisio-ohjelmatkin alkavat saannollisesti 10-20 minuuttia myohassa. Toisaalta kun alkoholipipo ei ole taalla niin kirealla, niin on mukava nauttia lasi viinia elokuvaa katsellessa.
JK. Taalla oli eilen kylmin paiva yhdeksaan vuoteen paivalampotilan ollessa maksimissaan 6.4 astetta. Antarktiset tuulet tuntuivat puhaltavan myos tana aamuna, ja istunkin officessa nyt villapoolo, jakku ja nahkatakki paalla, ja vielakin sormet ovat niin kankeat ettei kirjoittamisesta tahdo tulla mitaan.
13.7.07
Irtisanomisia
Tanaan on ollut pakko aloittaa irtautuminen takalaisesta elamasta, silla irtisanomisajat tikittavat. Olemme siis taman aamupaivan aikana kirjoitelleet kirjallisia irtisanomisia, ja kamppa, sahko, kaasu, vesi ja sanomalehti on nyt laitettu katkolle 5.8. Aamukammassa on piikkeja jaljella enaa 23 ja haikeahan se ajatus lahtemisesta on, niin kuin ajatus lahtemisesta on aina. Meidan perheen kolme vanhinta muistaa viela sen verran hyvin suomalaisen elamansa, etta osaa ajatella paluun olevan kuitenkin mukavamman asian kuin taalta lahtemisen. Ossi oli kuitenkin pari paivaa sitten silmat kyynelissa sita mielta, ettei lahtemisessa ole mitaan kivaa, kun taalla hankitut kaverit on jatettava.
Eve ja Vesa kotiutuivat keskiviikkoaamuna luonnonkauniista Tasmaniasta, ja sen jalkeen olemmekin taas Aten kanssa paiskineet toita taydella teholla. Omistaja on laittanut kamppamme myyntiin, ja tanaan ensimmaiset ostajaehdokkaat tulivat hairitsemaan rauhaamme puolenpaivan maissa. Huomenna olisi tulijoita jo 10.30 - lauantaiaamuna! Seriously folks.
JK. Mita mielta olette Melbournen yliopiston kampuksen portin ylapuolelle kirjoitetusta iskulauseesta 'Evolution starts here'? Evoluution alkuhetkesta minulle tulee lahinna mieleen alkuliemi ja siina pyorivat ameebat ja muut yksisoluiset. Ei ehka kannattaisi mainostaa, etta yliopistokampuksella ollaan yha edelleen samassa tilassa :).
Eve ja Vesa kotiutuivat keskiviikkoaamuna luonnonkauniista Tasmaniasta, ja sen jalkeen olemmekin taas Aten kanssa paiskineet toita taydella teholla. Omistaja on laittanut kamppamme myyntiin, ja tanaan ensimmaiset ostajaehdokkaat tulivat hairitsemaan rauhaamme puolenpaivan maissa. Huomenna olisi tulijoita jo 10.30 - lauantaiaamuna! Seriously folks.
JK. Mita mielta olette Melbournen yliopiston kampuksen portin ylapuolelle kirjoitetusta iskulauseesta 'Evolution starts here'? Evoluution alkuhetkesta minulle tulee lahinna mieleen alkuliemi ja siina pyorivat ameebat ja muut yksisoluiset. Ei ehka kannattaisi mainostaa, etta yliopistokampuksella ollaan yha edelleen samassa tilassa :).
10.7.07
Tana aamuna Melbourne katosi
Herasimme tanaan siihen, etta koko Melbourne oli kaaritty erittain tiukkaan hernerokkasumuun. Nyt yhdentoista aikaan omasta officestani nakee jo juuri ja juuri meille kotiin asti, mutta Aten haaveet rantaretkesta lasten kanssa taisivat kariutua huonoon nakyvyyteen.
Sunnuntaina ajattelimme optimistisesti menna perheretkelle paikalliseen Heurekaan, Scienceworksiin. Kun paasimme sinne puolen paivan maissa niin saatoimme vain todeta, etta ajatuksemme ei ollutkaan niin originelli: jono oli sadan metrin luokkaa. Jopa sellainen kokenut julkisilla matkutaja ja jonottaja kuten mina (pokkari aina mukana) joutui toteamaan, etta nyt tarvitaan suunnitelmaa B.
Palasimme kaupunkiin, ostimme footyliput Ossille ja minulle, ja menimme lounastamaan Pekingin ankkaa. Lapset ovat kylla aivan pilalle hemmoteltuja ruoan suhteen nykyaan, mutta eivat onneksi tajua sita vaan malttavat tuskin odottaa kun paasevat kotiin syomaan makaroonilaatikkoa. Sitten vietimme pari tuntia paikallisessa Ateneumissa tutustuen australialaiseen taiteeseen samalla kun hihittelimme niille noin 50 000 ihmiselle, jotka halusivat nahda viimeista paivaa auki olleen nayttelun 'Australian impressionistit'. Pihistimme nimittain Aten kanssa tyoaikaa pari tuntia aamupaivalla perjantaina ja valtyimme jonottamiselta.
Footy-matsi oli taas elamys vaikka Richmond haviaakin koko ajan. Jatkoimme samaa teemaa eilen lasten kanssa, kun kavimme AFL Worldissa. Taas erittain hyvin suunniteltu museo/toimintapaikka, jossa viihtyivat seka lapset etta ainakin yksi aikuinen (olin nimittain yksi niista harvoista, joka kokeili joka harvelia). Kokeilimme mm. maalin potkaisemista, handbolleja, footyuutisen kirjoittamista ja kannatuslaulukaraokea ("We're from Tigerland..."). Paikka oli rakennettu finaaliviikonlopun teemalle, ja loppui laajakangaselokuvaan vuoden 2003 finaalista.
Sunnuntaina ajattelimme optimistisesti menna perheretkelle paikalliseen Heurekaan, Scienceworksiin. Kun paasimme sinne puolen paivan maissa niin saatoimme vain todeta, etta ajatuksemme ei ollutkaan niin originelli: jono oli sadan metrin luokkaa. Jopa sellainen kokenut julkisilla matkutaja ja jonottaja kuten mina (pokkari aina mukana) joutui toteamaan, etta nyt tarvitaan suunnitelmaa B.
Palasimme kaupunkiin, ostimme footyliput Ossille ja minulle, ja menimme lounastamaan Pekingin ankkaa. Lapset ovat kylla aivan pilalle hemmoteltuja ruoan suhteen nykyaan, mutta eivat onneksi tajua sita vaan malttavat tuskin odottaa kun paasevat kotiin syomaan makaroonilaatikkoa. Sitten vietimme pari tuntia paikallisessa Ateneumissa tutustuen australialaiseen taiteeseen samalla kun hihittelimme niille noin 50 000 ihmiselle, jotka halusivat nahda viimeista paivaa auki olleen nayttelun 'Australian impressionistit'. Pihistimme nimittain Aten kanssa tyoaikaa pari tuntia aamupaivalla perjantaina ja valtyimme jonottamiselta.
Footy-matsi oli taas elamys vaikka Richmond haviaakin koko ajan. Jatkoimme samaa teemaa eilen lasten kanssa, kun kavimme AFL Worldissa. Taas erittain hyvin suunniteltu museo/toimintapaikka, jossa viihtyivat seka lapset etta ainakin yksi aikuinen (olin nimittain yksi niista harvoista, joka kokeili joka harvelia). Kokeilimme mm. maalin potkaisemista, handbolleja, footyuutisen kirjoittamista ja kannatuslaulukaraokea ("We're from Tigerland..."). Paikka oli rakennettu finaaliviikonlopun teemalle, ja loppui laajakangaselokuvaan vuoden 2003 finaalista.
7.7.07
070707
Numerofriikkina pidan tallaisista paivamaarista (olin mm. paattanyt, etta Ossi [laskettu aika 14.11.2000] syntyisi paivamaarana, jossa on vain ykkosia ja nollia, koska isansa on tietokoneinsinoori), vaikka talla hetkella mielenkiintoisempi on kylla 060807 - kotiinpaluupaiva.
Kavimme eilen toteamassa Aten kanssa, etta nama melbournelaiset todella haluavat vakaasti epauskoa sen, etta taalla on kylmaa talvella. Kaikilla ravintoloilla on nimittain ulkoterassit kovassa kaytossa, ja niita lammittavat sellaiset ihmeelliset linnunponton nakoiset kaasulammittimet, joita on ripoteltu noin joka neljannelle neliometrille. Lopputulos on se, etta niska palaa, mutta nilkat jaatyvat.
Joka tapauksessa kaatosateessakin Lygon Streetin klassikkoravintolan Tiamon pasta oli erittain maukasta ja hintansa (14,50 dollaria) vaarti.
Kavimme eilen toteamassa Aten kanssa, etta nama melbournelaiset todella haluavat vakaasti epauskoa sen, etta taalla on kylmaa talvella. Kaikilla ravintoloilla on nimittain ulkoterassit kovassa kaytossa, ja niita lammittavat sellaiset ihmeelliset linnunponton nakoiset kaasulammittimet, joita on ripoteltu noin joka neljannelle neliometrille. Lopputulos on se, etta niska palaa, mutta nilkat jaatyvat.
Joka tapauksessa kaatosateessakin Lygon Streetin klassikkoravintolan Tiamon pasta oli erittain maukasta ja hintansa (14,50 dollaria) vaarti.
6.7.07
Final countdown
Tanaan on talla eraa viimeinen kuudes paiva, jonka vietamme Melbournessa. Saan kylmetessa ja sateistuessa edelleen ajatukset ja toinen jalka alkaakin olla jo vahvasti koto-Suomen kamaralla. Sen verran on tullut nahtya ja koettua, ettei voi sanoa reissun menneen hukkaan. Ja kyllahan puheissa on jo vilahdellut ajatus muutaman kuukauden mittaisesta paluustakin parin vuoden kuluttua.
Eilen hyvastelimme Tiinan ja Marrin ja toivomme, ettei Heathrow'n ruuhka esta heita ehtimasta haihin Kalevan kirkkoon lauantaina kello 15. Saimme pakattua heidan laukkuihinsa melkoisen maaran kirjallisuutta ja mekkoja, mista suuret kiitokset!! Motellimme henkilostoa tuli lennossa taydentamaan Even opiskelukaveri Vesa, joka viipyy (Even ja Vesan Tasmanian-reissua lukuunottamatta) ensi viikon lauantaihin asti.
Eilen hyvastelimme Tiinan ja Marrin ja toivomme, ettei Heathrow'n ruuhka esta heita ehtimasta haihin Kalevan kirkkoon lauantaina kello 15. Saimme pakattua heidan laukkuihinsa melkoisen maaran kirjallisuutta ja mekkoja, mista suuret kiitokset!! Motellimme henkilostoa tuli lennossa taydentamaan Even opiskelukaveri Vesa, joka viipyy (Even ja Vesan Tasmanian-reissua lukuunottamatta) ensi viikon lauantaihin asti.
4.7.07
Urheilullista hyvistystä
Kuluneen puolen vuoden aikana australialaiset ystävämme ovat tehneet kaikkensa, jotta urheilullinen itsetuntomme murenisi: olemme yrittäneet oppia kriketin monimutkaisia sääntöjä, oppia potkaisemaan aussijalkapalloa suoraan ja olemme pyörineet valtameren pesukoneessa surffauksen merkeissä. Tänään oli kuitenkin suloisen hyvityksen aika, kun kävimme lasten kanssa Docklandsiin kahdeksi viikoksi perustetussa WinterWonderlandissa.
Marjaana ja minä olimme varsinaisia luistelukuningattaria (vaikka oma taitoni rajoittuukin lähinnä eteenpäinmenoon ja toispuoleiseen sirklaukseen) ja Ossi ja Neela kävivät hyvistä kruununperillisistä. Nautimme suunnattomasti tunnin luistelusta, australialaiset luovuttviat suunnilleen puolen tunnin jälkeen. Opetimme myös, että lunta heitettäessä siitä kannattaa puristella tiivis pallo, saa mukavamman osuman aikaiseksi (sisäänpääsyyn kuului jokaiselle lapselle sangollinen lunta, jolla sai heitellä lumiukon kuvia - how exotic is that!).
Muuten olemme edelleen tehokkaasti poimineet Melbournen ja Victorian parhaita turistikohteita. Sunnuntaina teimme päiväretken Point Nepeanin luonnonpuistoon ja vanhalle sotilasalueelle, maanantain Tiina ja Marri viettivät Great Ocean Roadilla ja eilisen - kuluneen 60 vuoden aikana kylmimmän kesäkuun kautta aikojen lämpimimpänä yksittäisenä päivänä - käytimme Royal Botanic Gardenin kiertelyyn. Tänään iltapäivällä katsastimme vielä paikallisten aboriginaalien kulttuurikeskuksen ja totesimme sen olevan samaa korkeaa tasoa kuin Melbournen muutkin museot.
Marjaana ja minä olimme varsinaisia luistelukuningattaria (vaikka oma taitoni rajoittuukin lähinnä eteenpäinmenoon ja toispuoleiseen sirklaukseen) ja Ossi ja Neela kävivät hyvistä kruununperillisistä. Nautimme suunnattomasti tunnin luistelusta, australialaiset luovuttviat suunnilleen puolen tunnin jälkeen. Opetimme myös, että lunta heitettäessä siitä kannattaa puristella tiivis pallo, saa mukavamman osuman aikaiseksi (sisäänpääsyyn kuului jokaiselle lapselle sangollinen lunta, jolla sai heitellä lumiukon kuvia - how exotic is that!).
Muuten olemme edelleen tehokkaasti poimineet Melbournen ja Victorian parhaita turistikohteita. Sunnuntaina teimme päiväretken Point Nepeanin luonnonpuistoon ja vanhalle sotilasalueelle, maanantain Tiina ja Marri viettivät Great Ocean Roadilla ja eilisen - kuluneen 60 vuoden aikana kylmimmän kesäkuun kautta aikojen lämpimimpänä yksittäisenä päivänä - käytimme Royal Botanic Gardenin kiertelyyn. Tänään iltapäivällä katsastimme vielä paikallisten aboriginaalien kulttuurikeskuksen ja totesimme sen olevan samaa korkeaa tasoa kuin Melbournen muutkin museot.
30.6.07
Turistina omassa kotikaupungissa
Viime viikko on kulunut kivasti Melbournen nahtavyyksiin tutustuessa - pelkasinkin jo, etta liika itsekuri estaa tasta ihanasta kaupungista nauttimisen. Nyt olen kuitenkin pihistanyt itselleni puolikkaita paivia sielta taalta, ja kaupungin paanahtavyydet on tullut katsastettua Tiinan ja Marrin kanssa.
Tiistaina kavimme kokeilemassa onneamme Crown Casinolla, mutta kenkarahoja ei saatu kasaan. Pain vastoin, kassa vain hupeni entisestaan. Olin hetkean aikaa 90 dollaria voitolla, mutta pitihan sitakin summaa paasta pelaamaan, ja lopullinen tappio jai 60 dollariin. Keskiviikkona kun lapset olivat vapaalla oli tarkoitus menna elaintarhaan, mutta surkea ilma veikin meidat Immigration Museumiin. Olivat tehneet nerokkaasti pienet tehtavavihkoset lapsille, joten viihdyimme kaikki hyvin.
Torstaina otimme ohjelmaan Melbournen vanhan vankilan. Mielenkiintoinen, mutta kalsa paikka (niin kuvaannollisesti kuin reaalisestikin). Viimeinen hirttotuomio Victorian osavaltiossa pantiin taytantoon vuonna 1967. Perehdyimme myos lainsuojaton Ned Kellyn legendaan. Eilen perjantaina oli vuorossa toisenlaista kulttuuria, kun teimme paivan mittaisen viinitourin Yarra-joen laaksossa. Huippukohdaksi muodostui De Bortolin (Great Australian Wine since 1927) viinitilalla jarjestetty private tasting.
Tanaan tallasimme juuri Melbournen elaintarhan jokaisen polun, ja illalla tie vie footymatsiin St. Kilda - Richmond. Kova paikallispeli tulossa, liputamme Richmondin tiikereiden puolesta!
Tiistaina kavimme kokeilemassa onneamme Crown Casinolla, mutta kenkarahoja ei saatu kasaan. Pain vastoin, kassa vain hupeni entisestaan. Olin hetkean aikaa 90 dollaria voitolla, mutta pitihan sitakin summaa paasta pelaamaan, ja lopullinen tappio jai 60 dollariin. Keskiviikkona kun lapset olivat vapaalla oli tarkoitus menna elaintarhaan, mutta surkea ilma veikin meidat Immigration Museumiin. Olivat tehneet nerokkaasti pienet tehtavavihkoset lapsille, joten viihdyimme kaikki hyvin.
Torstaina otimme ohjelmaan Melbournen vanhan vankilan. Mielenkiintoinen, mutta kalsa paikka (niin kuvaannollisesti kuin reaalisestikin). Viimeinen hirttotuomio Victorian osavaltiossa pantiin taytantoon vuonna 1967. Perehdyimme myos lainsuojaton Ned Kellyn legendaan. Eilen perjantaina oli vuorossa toisenlaista kulttuuria, kun teimme paivan mittaisen viinitourin Yarra-joen laaksossa. Huippukohdaksi muodostui De Bortolin (Great Australian Wine since 1927) viinitilalla jarjestetty private tasting.
Tanaan tallasimme juuri Melbournen elaintarhan jokaisen polun, ja illalla tie vie footymatsiin St. Kilda - Richmond. Kova paikallispeli tulossa, liputamme Richmondin tiikereiden puolesta!
25.6.07
Homma kasassa
Viimeinenkin Suomen vieras, Marrin rinkka, saapui tänään kolmen maissa iltapäivällä. Tänään turisteiltiin osavaltion parlamentissa, St. Paul -katedraalissa ja italialaiskorttelissa Lygon Streetilla. Huomenna on pakko mennä kasinolle, koska nähtiin niin hyviä (ja kalliita) italialaisia kenkiä, että tarvitaan vähän lisäkassaa...
24.6.07
Myöhästyneet jussintoivotukset
Tiina ja Marri ovat heittäytyneet täysillä Melbournen menoon jetlagia uhmaten. Toinen matkalaukuistakin (Tiinan) on jo saatu takaisin tänään iltapäivällä. Sekä perjantaina että eilen onkin sitten pitänyt käydä shoppailemassa että väellä on ollut jotain päällelaitettavaa. Perjantaina ohjelmassa oli lisäksi ruokaostosten teko Victoria Marketista, eilen tutustuimme Visitor Centerin palveluihin ja Melbourne Museumiin ja tänään Vic Marketin rättipuoleen. Tänään kävimme myös maailman korkeimman asuinrakennuksen Eureka Towerin 88. kerroksessa hakemassa yleiskuvaa kaupungista. Yritimme myös päästä Crown Casinolle, mutta ystävällinen mutta tiukka turvmies ei uskonut, että Marjaana on yli 18-vuotias. Onneksi kasino on auki 24/7, joten eiköhän siellä vielä ehditä käydä.
Lapset saivat perjantaina muuten paikalliset todistukset, ja tällä kertaa plussat kallistuvat vertailussa täkäläisen systeemin puolelle. Jokaisen lapsen parhaista töistä on koottu portfolio liimaamalla ne koulun logolla varustettuun vihkoon ja mukana on A4-kokoinen ohje vanhemmille siitä, miten portfoliota käydään läpi. Lapsi on myös kirjoittanut loppuun, mitä portfolion työtä itse arvostaa eniten ja mitä on ollut mielenkiintoisinta tehdä. Myös itse todistus on neljään osaan jaettu kokonainen arkillinen koneella kirjoitettua tekstiä. Osiot ovat 1) mikä on mennyt hyvin 2) missä on kehitettävää 3) mitä koulussa tehdään seuraavalla lukukaudella oppilaan oppimisen edistämiseksi ja 4) mitä kotona voitaisiin tehdä oppimisen hyväksi. Huomattavasti informatiivisempi kuinne kuusi rastia, mitä suomalaisesta koulusta saa saaliiksi. Parhaan arvosanan nappasi Neela liikunnasta.
Lapset saivat perjantaina muuten paikalliset todistukset, ja tällä kertaa plussat kallistuvat vertailussa täkäläisen systeemin puolelle. Jokaisen lapsen parhaista töistä on koottu portfolio liimaamalla ne koulun logolla varustettuun vihkoon ja mukana on A4-kokoinen ohje vanhemmille siitä, miten portfoliota käydään läpi. Lapsi on myös kirjoittanut loppuun, mitä portfolion työtä itse arvostaa eniten ja mitä on ollut mielenkiintoisinta tehdä. Myös itse todistus on neljään osaan jaettu kokonainen arkillinen koneella kirjoitettua tekstiä. Osiot ovat 1) mikä on mennyt hyvin 2) missä on kehitettävää 3) mitä koulussa tehdään seuraavalla lukukaudella oppilaan oppimisen edistämiseksi ja 4) mitä kotona voitaisiin tehdä oppimisen hyväksi. Huomattavasti informatiivisempi kuinne kuusi rastia, mitä suomalaisesta koulusta saa saaliiksi. Parhaan arvosanan nappasi Neela liikunnasta.
22.6.07
Vieraat saapuivat, matkatavarat eivät
Tänä aamuna saimme juhannusvieraita Suomesta, kun Tiina ja Marri saapuivat ohjeiden mukaan ja soittivat alaovelta puoli seitsemän maissa. Ikävä kyllä heillä oli kunnia olla ensimmäiset vieraat, joiden matkatavarat menivät johonkin ihan muualle. Vielä ei ole selvinnyt, mihin laukut on Heathrowlta singottu, mutta seuraamme Quantasin verkkosivuston raporttia herkeämättä.
Jetlag on nyt hoidettu kolmen tunnin aamu-unilla, ja lähdemme Melbournea ihmettelemään. Hyvää Juhannusta kaikille teille!
Jetlag on nyt hoidettu kolmen tunnin aamu-unilla, ja lähdemme Melbournea ihmettelemään. Hyvää Juhannusta kaikille teille!
21.6.07
Tropiikista talvipäivänseisaukseen
Viikko vierähti trooppisessa Cairnsissa, ahkerasti työn merkeissä tietenkin. Menin sinne siis esittelemään posteriani, jossa pohditaan kansainvälisen kantasolututkijoiden järjestön ohjeiden vaikutusta erilaissa oikeusjärjestelmissä. Posteri herätti kivasti kiinnostusta ja yllättäen kokous oli hyödyllisempi kuin kansainvälinen lääkintäoikeuden kokous Toulousessa viime vuonna. Sain muutaman hyvä kontaktin USA:an ja muutaman tänne Ausseihin.
Töiden paiskimisen välissä ehdimme toki Aten kanssa käydä snorklailemassa Suurella Valliriutalla, sademetsäkävelyllä, rantakävelyllä, museokierroksella, muutamassa galleriassa ja muutamassa kaupassa...Itse mm. sain vihdoin hankittua uima-uikkarit Lornen sairaalassa leikattujen tilalle.
Valliriuttasnorklailu oli aivan amazing. Siis seriously. Kuin olisi akvaariossa uinut. Kolmisenkymmentä kalalajia tuli nähtyä, huippuhetkinä leikkisät yhteisuinnit merikilpikonnan kanssa ja haihavainto. Käsittämättömän kaunista, ei harmita yhtään vaikka merimatka ottikin aika koville (tyttö tehtaan varjoista ei ole merikelpoinen - oksensin mennessä naisellisesti reelingin yli ja tullessa tyylikkäästi paperipussiin).
Itse Cairns kaupunkina oli masentava Melbourneen verrattuna. Itseasiassa kyseessä on suuri matkailutoimisto, jossa kaikki hotellia ja takseja myöten ovat sitoutuneet myymään päivämatkoja. Oli todella vaikeaa löytää omatoimitekemistä - hyvästä kahvista puhumattakaan. Onneksi yksi taksikuski neuvoi meille haasteellisen 6 kilometrin sademetsäkävelyn.
Luulin, että Tina ja Marjaana olisivat tulleet tänä aamuna, mutta ilmeisesti ovat vielä jossain Suomen ja Melbournen välisessä ilmatilassa ja tulevat vasta huomenna. Taidan palkita itseni käväisemällä Myerin alennusmyynnissä ja juomassa mukillisen hyvää, melbournelaista flat whitea.
Töiden paiskimisen välissä ehdimme toki Aten kanssa käydä snorklailemassa Suurella Valliriutalla, sademetsäkävelyllä, rantakävelyllä, museokierroksella, muutamassa galleriassa ja muutamassa kaupassa...Itse mm. sain vihdoin hankittua uima-uikkarit Lornen sairaalassa leikattujen tilalle.
Valliriuttasnorklailu oli aivan amazing. Siis seriously. Kuin olisi akvaariossa uinut. Kolmisenkymmentä kalalajia tuli nähtyä, huippuhetkinä leikkisät yhteisuinnit merikilpikonnan kanssa ja haihavainto. Käsittämättömän kaunista, ei harmita yhtään vaikka merimatka ottikin aika koville (tyttö tehtaan varjoista ei ole merikelpoinen - oksensin mennessä naisellisesti reelingin yli ja tullessa tyylikkäästi paperipussiin).
Itse Cairns kaupunkina oli masentava Melbourneen verrattuna. Itseasiassa kyseessä on suuri matkailutoimisto, jossa kaikki hotellia ja takseja myöten ovat sitoutuneet myymään päivämatkoja. Oli todella vaikeaa löytää omatoimitekemistä - hyvästä kahvista puhumattakaan. Onneksi yksi taksikuski neuvoi meille haasteellisen 6 kilometrin sademetsäkävelyn.
Luulin, että Tina ja Marjaana olisivat tulleet tänä aamuna, mutta ilmeisesti ovat vielä jossain Suomen ja Melbournen välisessä ilmatilassa ja tulevat vasta huomenna. Taidan palkita itseni käväisemällä Myerin alennusmyynnissä ja juomassa mukillisen hyvää, melbournelaista flat whitea.
14.6.07
Rakennusteknisiä havaintoja
Ei meikäläisellä mitään rakennusmestarin koulutusta ole, mutta vähäisemmälläkin oppineisuudella voi vain ihmetellä paikallista rakentamista. Olemme saaneet seurata nimittäin lasten kouluun rakennettavan lisärakennuksen kohoamista. Ensin valettiin betonipohja, sitten kasattiin teräskiskoista runko, sitten nakutellaan runkoon kiinnis lastulevyseinät ja lopuksi koristellaan ulkopuoli kauniilla tiiliverhoilulla. Lopputulos: ihana päältä, ällöttävä sisältä, niinkuin Sokeri-Sakari sanoisi.
En tiedä johtuuko tämä siitä, että melbournelaiset haluavat kiistää asuvansa viileällä ilmastövyohykkeellä. Joka tapauksessa esimerkiksi kämppämme isoille yksinkertaisille ikkunoille ja vuotavaille lattiasaumoille ei kyllä löydy mitään järjellistä perustetta. Tähän kun vielä yhdistää sen, että lämmitys on tarkoitus toteuttaa heater-cooler-helvetinkoneella, joka puhaltaa kyllä ilman 23-asteiseksi pyynnöstä muutamassa minuutissa, mutta kosteuttaa samalla ikkunat, niin kyllä ikävä tulee Tapaninkylän kotitaloa, joka sekään ei sentään ole ihan lämpimimpänä paikkana tunnettu.
Tänään on joka tapauksessa pakkauspäivä, sillä huomenna kutsuu tropical Cairns. Siellä on pakko olla edes vähän lämpimämpää. Lauantaiksi on jo buukattu koko päivän purjehdus- ja snorklailuretki Suurelle Valliriutalle, sunnuntai-illasta keskiviikkoon pitäisi vähän tehdä töitäkin kansainvälisen kantasolututkijoiden yhdistyksen ISSCR:n kokouksen merkeissä. Posteri on ainakin hieno, hain sen eilen painosta. Toistaiseksi olen löytänyt vasta yhden kirjoitusvirheenkin - viimeinen piste puuttuu
JK. Kesäkuun kilistelyviikot päätetään tänään onnittelemalla Furubon vanhaa emäntää syntymäpäivän johdosta!
En tiedä johtuuko tämä siitä, että melbournelaiset haluavat kiistää asuvansa viileällä ilmastövyohykkeellä. Joka tapauksessa esimerkiksi kämppämme isoille yksinkertaisille ikkunoille ja vuotavaille lattiasaumoille ei kyllä löydy mitään järjellistä perustetta. Tähän kun vielä yhdistää sen, että lämmitys on tarkoitus toteuttaa heater-cooler-helvetinkoneella, joka puhaltaa kyllä ilman 23-asteiseksi pyynnöstä muutamassa minuutissa, mutta kosteuttaa samalla ikkunat, niin kyllä ikävä tulee Tapaninkylän kotitaloa, joka sekään ei sentään ole ihan lämpimimpänä paikkana tunnettu.
Tänään on joka tapauksessa pakkauspäivä, sillä huomenna kutsuu tropical Cairns. Siellä on pakko olla edes vähän lämpimämpää. Lauantaiksi on jo buukattu koko päivän purjehdus- ja snorklailuretki Suurelle Valliriutalle, sunnuntai-illasta keskiviikkoon pitäisi vähän tehdä töitäkin kansainvälisen kantasolututkijoiden yhdistyksen ISSCR:n kokouksen merkeissä. Posteri on ainakin hieno, hain sen eilen painosta. Toistaiseksi olen löytänyt vasta yhden kirjoitusvirheenkin - viimeinen piste puuttuu
JK. Kesäkuun kilistelyviikot päätetään tänään onnittelemalla Furubon vanhaa emäntää syntymäpäivän johdosta!
13.6.07
Malja itselle !?!
Taman paivan kuohuvat nostetaan kymmenen vuoden takaiselle itselleni. Kiitos jo silloin mukanaolleille, jotka jaksavat vielakin roikkua kelkassa!
JK. Cairnsin saaennustuksen mukaan loppuviikosta saa viilenee 17 asteeseen. Onneksi hotellista loytyy edes sauna!
JK. Cairnsin saaennustuksen mukaan loppuviikosta saa viilenee 17 asteeseen. Onneksi hotellista loytyy edes sauna!
11.6.07
Vapaapaivan syy tamakin
Paasimme me onnettomat tasavaltalaisetkin sitten viettamaan vapaalla kuningattaren syntymapaivaa (?!?). Atte tosin pohdiskeli, pitaisiko meidan kuitenkin tehda toita, kun kerran saamme palkkamme Suomesta. Totesin, etten kovin kovalla aanella nostaisi agendalle tehtyjen tyotuntien ja palkan suhdetta meidan tapauksessamme, enka sen puoleen sitakaan missa ja milloin ne tunnit on tehty :).
10.6.07
Letkeä viikonloppu
Meikäläisen työkiireet ovat Australian-erää takanapäin, joten olen taas palautunut tavoitetilaani: viikonloppuna ei tehdä töitä. Eilen kävimme retkeilemässä Point Lonsdalessa, johon Atte ja lapset olivat tutustuneet jo aikaisemmin Emun kanssa. Ilma oli huhtikuusta sen verran viilentynyt, että Ossia lukuunottamatta kukaan ei enää halunnut juosta rantavedessä. Atte kuvaili vähän ja teki Ossi kanssa tutkielmaa mereen heitetyn kalikan rantautumisliikkeistä, Neela ja Eve rakensivat hiekkakilpikonnan ja minä pääasiassa istuin rannalla katsellen kaihoisasti surffareita...
Tänään tein pitkästä aikaa ruokaa, ja oikein reseptin avulla. Kävimme aamulla lasten kanssa metsäsätysretkellä VicMarketissa, ja tarjosin päivälliseksi marinoitua trevalya (soon kala) ja kookos-korianteri-riisiä. Välissä ehdimme myös käydä katsomassa laimeinta toistaiseksi täällä näkemäämme festivaalia, paikallisen portugalilaisyhteisön voimannäytettä Docklandsin Waterfrontin isossa teltassa.
Päivän merkkitapaukseksi taisikin siis jäädä se, että Ossi sai virallisen AFL-junnupelipaidan tänään tuomisiksi Marketista. Joukkue valikoitui sen perusteella, kenellä on tyylikkäin paita (rajoitin tosin valintaoikeuden melbournelaisjoukkueisiin), ja voittajaksi selvisi Essendon Bombers.
JK. Onnittelut Aleksille, jonka rippijuhlia vietetään tänään todella kaukana täältä Äkäslompolossa!
Tänään tein pitkästä aikaa ruokaa, ja oikein reseptin avulla. Kävimme aamulla lasten kanssa metsäsätysretkellä VicMarketissa, ja tarjosin päivälliseksi marinoitua trevalya (soon kala) ja kookos-korianteri-riisiä. Välissä ehdimme myös käydä katsomassa laimeinta toistaiseksi täällä näkemäämme festivaalia, paikallisen portugalilaisyhteisön voimannäytettä Docklandsin Waterfrontin isossa teltassa.
Päivän merkkitapaukseksi taisikin siis jäädä se, että Ossi sai virallisen AFL-junnupelipaidan tänään tuomisiksi Marketista. Joukkue valikoitui sen perusteella, kenellä on tyylikkäin paita (rajoitin tosin valintaoikeuden melbournelaisjoukkueisiin), ja voittajaksi selvisi Essendon Bombers.
JK. Onnittelut Aleksille, jonka rippijuhlia vietetään tänään todella kaukana täältä Äkäslompolossa!
8.6.07
Huutomerkkitauti
Tänäänkin olisi tehnyt mieli laittaa otsikkoon onnittelu huutomerkkeineen kaikkineen, onhan Furubon vanhan isännän syntymäpäivä. Kesäkuun entrylista alkaa kuitenkin liikaa muistuttaa Seiskan aukeamaa, joten otetaan tällainen pirkanmaalaisen asiallinen linja tällä kertaa että onnee nyvvaan.
Meillä on pitkä viikonloppu edessä, koskapa maanantaina on public holiday niinkin merkittävän asian kuin kuningattaren syntymäpäivän vuoksi. Atte haluaa lähteä uusintaretkelle Point Lonsdaleen aaltoja kuvaamaan ja olen luvannut, että jos hän saa lapset puhuttua ympäri, niin lähden mukaan. Muuten otetaan tämä viikonloppu perheilyn merkeissä. Työstressiä ei juuri nyt ole, sillä posteri on painossa ja seuraava deadline vasta 10.8. (tosin sitä seuraava on jo 15.8.).
Meillä on pitkä viikonloppu edessä, koskapa maanantaina on public holiday niinkin merkittävän asian kuin kuningattaren syntymäpäivän vuoksi. Atte haluaa lähteä uusintaretkelle Point Lonsdaleen aaltoja kuvaamaan ja olen luvannut, että jos hän saa lapset puhuttua ympäri, niin lähden mukaan. Muuten otetaan tämä viikonloppu perheilyn merkeissä. Työstressiä ei juuri nyt ole, sillä posteri on painossa ja seuraava deadline vasta 10.8. (tosin sitä seuraava on jo 15.8.).
6.6.07
Malja lisensiaatille!
Ainoa hyva puoli siina etta on taalla on se, etta juhlista selviaa virtuaalimaljoittelulla. Tanaan sellainen nostetaan ystavalle ja tyokaverille Raija-Liisalle, joka valmistuu juuri kohta lisensiaatiksi. Cheers! Huono puoli on tietysti se, etta paljon mieluummin olisin paikan paalla juhlistamassa kaikkia naita kevaan ja kesan merkkitapahtumia. Varsinkin kun siella on noin kaksi kertaa enemman lampoasteita kuin taalla.
Yritamme tukahduttaa taman alkavan synkkyyden menemalla Aten kanssa tanaan syomaan ravintola Nihonbashi Zeniin - japanilaiseen, joka ei tarjoa sushia lainkaan, vaan on erikoistunut erilaisiin vartaisiin ja sakeen. Vaikkapa RL:n kunniaksi ja sen, etta olen saanut posterin kasaan ensi viikon kokousta varten. Sen selvittamiseen, missa hengentuotteen saisi printattua, meni muuten melkein yhta kauan kuin itse posterin tekemiseen...
Yritamme tukahduttaa taman alkavan synkkyyden menemalla Aten kanssa tanaan syomaan ravintola Nihonbashi Zeniin - japanilaiseen, joka ei tarjoa sushia lainkaan, vaan on erikoistunut erilaisiin vartaisiin ja sakeen. Vaikkapa RL:n kunniaksi ja sen, etta olen saanut posterin kasaan ensi viikon kokousta varten. Sen selvittamiseen, missa hengentuotteen saisi printattua, meni muuten melkein yhta kauan kuin itse posterin tekemiseen...
4.6.07
Hulluja nuo australialaiset!
Lukuunottamatta sita, etta tyostin yhta kasikirjoitusta hullun lailla perjantaina ja lauantaina, oikein rentouttava viikonloppu takana. Lauantaina kavimme lasten kanssa shoppailemassa heille vahan talvisempaa, eli pitkahihaisia paitoja, kaulahuivit ja sormikkaat. Itselleni mukaan tarttui yksi musta hame. Kaksi kaulahuiviakin olisin ostanut, jos Myerin myyja ei olisi jonotuttanut minua (ja kahta jaljessani olevaa) ensin 15 minuuttia kertoakseen, ettei han oikeasti ole tassa kassalla, palveli vain asiakasta...
Sunnuntaina otimme Aten kanssa iltapaivan vapaata ja kavimme paikallisessa Messukeskuksessa ruoka- ja viininayttelyssa. Melbourne Exhibition Center on sen verran helsinkilaisen isoveli, etta sinne mahtui ruokashown lisaksi myos sisustusmessut ja SkiExpo yhtaaikaa. Messuilta tarttui mukaan kolme viinipulloa, kahdenlaista delisuklaata ja yhdenlaisia delikekseja. Maistelimme parin tunnin verran viineja (noin 100 viinitilaa esitteli tarjontaansa), jonka jalkeen onnistunut iltapaiva olikin hyva paattaa kahvitteluun keskustassa.
Viikonlopun kohokohta oli kuitenkin se, kun vihdoin paasimme nakemaan australialaista jalkapalloa, footya. Kavimme seuraamassa Telstra Domella Aten kollegan Brendanin suosikkijoukkueen Richmond Tigersin ja Brisbane Lionsien valista ottelua. Koska mistaan huippumatsista ei ollut kyse, Dome oli puolityhja (vain 28 000 katsojaa), mutta tunnelma oli silti hyva.
En tutustunut saantoihin etukateen, mutta seuraavat erikoisuudet jaivat mieleen: 1) aloitusheitto (jonka tuomari heittaa) on kuin koripallosta paitsi pallo pompsautetaan maan kautta 2) sivurajaheiton heittaa niinikaan tuomari selka kentalle pain 3) maaleista voi saada 6 tai 1 pistetta, riippuen siita, milla keinoin ja minka pylvaiden valista pallo menee 3) valilla pallollista miesta saa taklata, valilla ei - emme pystyneet paattelemaan tata saantoa.
Joka tapauksessa peli on varsin vauhdikas (tosin nakemaamme ottelua, joka paattyi harvinaisesti tasapeliin, luonnehdittiin seuraavan paivan The Agessa huonoimmaksi vuosiin), varsin fyysinen ja vaatii ilmeista ramapaisyytta ja taitoa. Yrittanemme paasta viela isommalle kentalle (Melbourne Cricket Ground, 90 000 paikkaa) katsomaan jotain parempaa matsia.
JK. Lankomiehella taitaa olla tanaan syntymapaiva, onnittelut Kotkaan!
Sunnuntaina otimme Aten kanssa iltapaivan vapaata ja kavimme paikallisessa Messukeskuksessa ruoka- ja viininayttelyssa. Melbourne Exhibition Center on sen verran helsinkilaisen isoveli, etta sinne mahtui ruokashown lisaksi myos sisustusmessut ja SkiExpo yhtaaikaa. Messuilta tarttui mukaan kolme viinipulloa, kahdenlaista delisuklaata ja yhdenlaisia delikekseja. Maistelimme parin tunnin verran viineja (noin 100 viinitilaa esitteli tarjontaansa), jonka jalkeen onnistunut iltapaiva olikin hyva paattaa kahvitteluun keskustassa.
Viikonlopun kohokohta oli kuitenkin se, kun vihdoin paasimme nakemaan australialaista jalkapalloa, footya. Kavimme seuraamassa Telstra Domella Aten kollegan Brendanin suosikkijoukkueen Richmond Tigersin ja Brisbane Lionsien valista ottelua. Koska mistaan huippumatsista ei ollut kyse, Dome oli puolityhja (vain 28 000 katsojaa), mutta tunnelma oli silti hyva.
En tutustunut saantoihin etukateen, mutta seuraavat erikoisuudet jaivat mieleen: 1) aloitusheitto (jonka tuomari heittaa) on kuin koripallosta paitsi pallo pompsautetaan maan kautta 2) sivurajaheiton heittaa niinikaan tuomari selka kentalle pain 3) maaleista voi saada 6 tai 1 pistetta, riippuen siita, milla keinoin ja minka pylvaiden valista pallo menee 3) valilla pallollista miesta saa taklata, valilla ei - emme pystyneet paattelemaan tata saantoa.
Joka tapauksessa peli on varsin vauhdikas (tosin nakemaamme ottelua, joka paattyi harvinaisesti tasapeliin, luonnehdittiin seuraavan paivan The Agessa huonoimmaksi vuosiin), varsin fyysinen ja vaatii ilmeista ramapaisyytta ja taitoa. Yrittanemme paasta viela isommalle kentalle (Melbourne Cricket Ground, 90 000 paikkaa) katsomaan jotain parempaa matsia.
JK. Lankomiehella taitaa olla tanaan syntymapaiva, onnittelut Kotkaan!
2.6.07
Malja ylioppilaalle!
Tänään nostetaan täällä Melbournessakin malja siskontyttö Marjaanalle, joka pääsee loistavin arvosanoin ylioppilaaksi Sammon keskuslukiosta! Onnittelut meiltä kaikilta, koeta jaksaa pinnistää vielä pääsykokeisiin lukemista muutama viikko ja sitten tervetuloa tänne lomailemaan!
30.5.07
Lukemattomia kirjoja
Kuten tietanette, lukeminen on eraanlainen intohimoni. Tahan valiin taytyykin heittaa muutama huomio paikallisesta kirjallisuusskenesta.
Kun saavuimme joulukuussa minulla oli ainoana suomenkielisena romaanina mukana Volter Kilven Alastalon salissa. No, olen nyt sivulla 228 kyseisessa opuksessa, ja sen loppuunlukeminen taitaa jaada paluumatkalle...Heti ensimmaisissa The Ageissa minka luimme oli nimittain mielestani erittain onnistunut idea, juttu paikallisten kirjoittajien kirjoista, jotka sijoittuvat tanne Victorian/Melbournen alueelle. Lehden lukijat haastettiin valitsemaan mielestaan paras 20 kirjan short listista.
Aten kauhuksi minahan paatin ostaa matkamuistoksi itselleni koko listan. Olen lukenut kirjoista 12, ostanut 16, ja osa on jo mennyt Suomeenkin (kiitokset Akille, Tepolle ja Eemaille!). Lista on mielestani loistavasti koottu, silla siita loytyy kaikkia mahdollisia eri tyyleja ja tarinat sijoittuvat hyvin laajalle aikakaudelle 1850-luvulta nykypaivaan. Ehdottomasti suurimman vaikutuksen teki vuonna 1957 ilmestynyt Nevil Shuten 'On the Beach', joka kertoo siita, kuinka pohjoisella pallonpuoliskolla kaydyn ydinsodan laskeuma valuu pikku hiljaa Melbournea kohti. Myos Arnold Zablen toisen maailmansodan jaloista paenneiden juutalaisten tarinoita kertaava 'Cafe Scheheradzade' oli huikea.
Hieman kevyemmassa lajissa erinomaisia olivat Joanna Murray-Smithin ahdistuneista kotirouvista kertova 'Sunnyside' ja Kerry Greenwoodin 1920-luvun lopulle sijoittuva Agatha Christie -tyyppinen 'Cocaine blues'. Listalta loytyy myos pari tosi omituista kirjaa, oudoimpana ehka kreikkalaissyntyisen homo-huumeidenkayttajapojan elamasta kertova Christos Tsiolkasin 'Loaded'.
Pari kirjaa tarttui mukaan myos Wellingtonista ja varmaan johdonmukaisuuden nimissa joku pitaa ostaa Cairnsistakin parin viikon paasta. Nyt tilannetta helpottaa se, etta sain vihdoin hankituksi kirjastokortin pari viikkoa sitten.
JK. Taalla on kansainvalinen kirjakauppa, josta loytyy romaaneja 125 eri kielella. Kavin tsekkaamassa tarjonnan, ja lapsille loytyi suomeksi Harry Potterin 4 ensimmaista osaa ja aikuisillekin parisenkymmenta eri nimiketta. Mieleen jai, etta 'Pussikaljaromaani' oli yksi niista.
Kun saavuimme joulukuussa minulla oli ainoana suomenkielisena romaanina mukana Volter Kilven Alastalon salissa. No, olen nyt sivulla 228 kyseisessa opuksessa, ja sen loppuunlukeminen taitaa jaada paluumatkalle...Heti ensimmaisissa The Ageissa minka luimme oli nimittain mielestani erittain onnistunut idea, juttu paikallisten kirjoittajien kirjoista, jotka sijoittuvat tanne Victorian/Melbournen alueelle. Lehden lukijat haastettiin valitsemaan mielestaan paras 20 kirjan short listista.
Aten kauhuksi minahan paatin ostaa matkamuistoksi itselleni koko listan. Olen lukenut kirjoista 12, ostanut 16, ja osa on jo mennyt Suomeenkin (kiitokset Akille, Tepolle ja Eemaille!). Lista on mielestani loistavasti koottu, silla siita loytyy kaikkia mahdollisia eri tyyleja ja tarinat sijoittuvat hyvin laajalle aikakaudelle 1850-luvulta nykypaivaan. Ehdottomasti suurimman vaikutuksen teki vuonna 1957 ilmestynyt Nevil Shuten 'On the Beach', joka kertoo siita, kuinka pohjoisella pallonpuoliskolla kaydyn ydinsodan laskeuma valuu pikku hiljaa Melbournea kohti. Myos Arnold Zablen toisen maailmansodan jaloista paenneiden juutalaisten tarinoita kertaava 'Cafe Scheheradzade' oli huikea.
Hieman kevyemmassa lajissa erinomaisia olivat Joanna Murray-Smithin ahdistuneista kotirouvista kertova 'Sunnyside' ja Kerry Greenwoodin 1920-luvun lopulle sijoittuva Agatha Christie -tyyppinen 'Cocaine blues'. Listalta loytyy myos pari tosi omituista kirjaa, oudoimpana ehka kreikkalaissyntyisen homo-huumeidenkayttajapojan elamasta kertova Christos Tsiolkasin 'Loaded'.
Pari kirjaa tarttui mukaan myos Wellingtonista ja varmaan johdonmukaisuuden nimissa joku pitaa ostaa Cairnsistakin parin viikon paasta. Nyt tilannetta helpottaa se, etta sain vihdoin hankituksi kirjastokortin pari viikkoa sitten.
JK. Taalla on kansainvalinen kirjakauppa, josta loytyy romaaneja 125 eri kielella. Kavin tsekkaamassa tarjonnan, ja lapsille loytyi suomeksi Harry Potterin 4 ensimmaista osaa ja aikuisillekin parisenkymmenta eri nimiketta. Mieleen jai, etta 'Pussikaljaromaani' oli yksi niista.
28.5.07
Viiden päivän loma
Vietimme viime viikon lopun, keskiviikosta sunnuntaihin, Australian mantereen eteläisimmässä kärjessä Wilsons Promontoryn kansallispuistossa. Paikka on äärimmäisen suosittu, sillä varasimme mökin jo helmikuussa ja ensimmäinen vapaa viikonloppu osui siis toukokuulle. Sää suosi: viidestä päivästä vain ajopäivän iltaan sattui sadetta, muuten paistattelimme talvisen auringon lämmössä.
Kansallispuisto-ohjelmaan kuului pääasiassa kävelyä. Neljän päivän aikana kävelimme yhteensä noin 50 kilometriä pisimmän päivämatkan ollessa 15 kilometriä, lyhyimmän 8. Tsekkasimme kuusi erilaista rantaa, joista suurimman vaikutuksen tekivät kvartsihiekkainen Sqeaky Beach, jonka hiekka nimensä mukaisesti vinkuu, kun sen päälle astutaan, Little Oberon Beach valtavine uhkaavine aaltoineen (joista yksi meinasi viedä Ossin mukanaan) sekä Tongue Pointin jyhkeät kalliot ja valtavat aallot.
Eläinlistaamme saimme täydennettyä sen verran, että myös vompatit ja suowallabit kuuluvat nyt luonnossa havaittujen listalle. Minua lukuunottamatta myös emu nähtiin ruokailemassa ilta-auringossa.
Tänään olikin sitten pakko pitää kotipäivä ja pestä pyykkiä. Sekin sujui hyvin, kun huomasin, miten pyykinkuivaajasta puhdistetaan nukkasihti. Kuin taikaiskusta koneellinen kuivuu nyt kolmessa vartissa kolmen tunnin asemesta...Hyvää oloa edesauttaa myös se, että Aten kollega Jane (joka ystävällisesti muuten ajoi meidät Promiin ja takaisin vaikka itse vain pääasiassa työkenteli mökillä koko ajan) toi minulle kassillisen villavaatetta, enkä viime keskiviikon jälkeen ole enää palellut.
Kansallispuisto-ohjelmaan kuului pääasiassa kävelyä. Neljän päivän aikana kävelimme yhteensä noin 50 kilometriä pisimmän päivämatkan ollessa 15 kilometriä, lyhyimmän 8. Tsekkasimme kuusi erilaista rantaa, joista suurimman vaikutuksen tekivät kvartsihiekkainen Sqeaky Beach, jonka hiekka nimensä mukaisesti vinkuu, kun sen päälle astutaan, Little Oberon Beach valtavine uhkaavine aaltoineen (joista yksi meinasi viedä Ossin mukanaan) sekä Tongue Pointin jyhkeät kalliot ja valtavat aallot.
Eläinlistaamme saimme täydennettyä sen verran, että myös vompatit ja suowallabit kuuluvat nyt luonnossa havaittujen listalle. Minua lukuunottamatta myös emu nähtiin ruokailemassa ilta-auringossa.
Tänään olikin sitten pakko pitää kotipäivä ja pestä pyykkiä. Sekin sujui hyvin, kun huomasin, miten pyykinkuivaajasta puhdistetaan nukkasihti. Kuin taikaiskusta koneellinen kuivuu nyt kolmessa vartissa kolmen tunnin asemesta...Hyvää oloa edesauttaa myös se, että Aten kollega Jane (joka ystävällisesti muuten ajoi meidät Promiin ja takaisin vaikka itse vain pääasiassa työkenteli mökillä koko ajan) toi minulle kassillisen villavaatetta, enkä viime keskiviikon jälkeen ole enää palellut.
21.5.07
Ei mitaan uutta etelarintamalta
Viime viikko oli harvinaisen tavallinen viikko, josta ei ole kylla mitaan raportoitavaa (Ossin parin paivan mittaiseksi jaanytta sairautta lukuunotatamatta). Paivan kaava oli konemaisella rutiinilla seuraava: Heratys 7.10, suihkuun, lapset syovat aamupalaa ja hakevat lehden, syon itse ja luen lehden, 8.15 ovesta ulos, 8.45 laset koulussa, lahden tyopaikalle, 9.00-13.15 tyota, sitten lounas, 13.45-18.00 tyota, sitten ratikalla kotiin, 19.00 iltaruoka, 20.15 iltasatu ja lapset nukkumaan, 22.45 itse nukkumaan.
Viikonloppuna meilla oli Aten kollegat Mark ja Brendan puolisoineen blinikekkereilla, jotka paattyivat sivistyneesti jo 21.30. Sunnuntaina yritimme menna Telstra Domelle footy-matsiin, mutta se oli loppuunmyyty. Atte vei lapset Melbourne Museumiin ja mina jain hoivaamaan flunssanpoikastani. Tana aamuna Neela jaikin sitten yskaisena kotiin. Keskiviikkona olisi tarkoitus lahtea viiden paivan retkelle Wilson's Promontoryn luonnonpuistoon, toivottavasti kuntomme kestaa. Tai siis lahdetaan joka tapauksessa, kun mokki varattiin jo helmikuussa ja tama oli ensimmainen vapaa viikonloppu...
Ja lopuksi onnittelut siskonpoika Aleksille, 15 v.!!!
Viikonloppuna meilla oli Aten kollegat Mark ja Brendan puolisoineen blinikekkereilla, jotka paattyivat sivistyneesti jo 21.30. Sunnuntaina yritimme menna Telstra Domelle footy-matsiin, mutta se oli loppuunmyyty. Atte vei lapset Melbourne Museumiin ja mina jain hoivaamaan flunssanpoikastani. Tana aamuna Neela jaikin sitten yskaisena kotiin. Keskiviikkona olisi tarkoitus lahtea viiden paivan retkelle Wilson's Promontoryn luonnonpuistoon, toivottavasti kuntomme kestaa. Tai siis lahdetaan joka tapauksessa, kun mokki varattiin jo helmikuussa ja tama oli ensimmainen vapaa viikonloppu...
Ja lopuksi onnittelut siskonpoika Aleksille, 15 v.!!!
14.5.07
Paluu arkeen
No niin, ei tullut viisuvoittoa, ei latkan MM-kultaa ja Kimikin keskeytti Barcelonassa. Joka tapauksessa hauska viikonloppu varsinkin nain ulkosuomalaiselle.
Kun Atte viihtyi Brisbanessa vietimme lasten kanssa cityviikonloppua. Lauantaina harrastimme shoppailua, jonka tuloksena Ossi sai elamansa ensimmaisen kellon. Ihan viela poika ei ole hiffanut, mista on kysymys, mutta lahella se jo on. Ainakin aamu lahtee sujuvammin kayntiin kun Ossi tietaa, etta kahdeksalta pitaa olla aamupala syoty ja 8.15 pitaa olla hampaat pesty ja kengat jalassa.
Sunnuntai - aitienpaiva - ei mennyt ihan putkeen, kun Eve onnistui herattamaan koko muun talouden tullessaan aamukuudelta kotiin...Onneksi lapset sentaan viela nukahtivat uudestaan. En sitten jaksanutkaan edes ajatella toiden tekemista. En paastanyt lapsia kaasuliedelle, joten aamupalan sain tehda itse, mutta lahjat (mm. 6 erilaista saippuaa) sain sitten myohemmin sankyyn. Lapset ovat myos oppineet hakemaan lehden alakerran postihuoneesta, which is nice. Iltapaivalla kavimme nauttimasta Melbourne Jazz Festicalin rippeista ilamiskonsertin merkeissa, jonka jalkeen lapset juoksetelivat pari tuntia leikkipuistossa ja mina luin rompsua.
Hauskinta viikonlopussa oli kuitenkin ehdottomasti Euroviisulahetykset. Lauantaina katsoimme semifinaalia ja eilen finaalin. Valitettavasti Ossin suosikki Israel ja oma suosikkini Andorra eivat menestyneet. Neelan Bulgaria vahan paremmin. Missakohan kaapissa naita meidankin lapsia on pidetty, kun ne ovat niin liikuttavan onnellisia kun saavat kupillisen popcornia ja valvoa puoli kymmeneen....
Kun Atte viihtyi Brisbanessa vietimme lasten kanssa cityviikonloppua. Lauantaina harrastimme shoppailua, jonka tuloksena Ossi sai elamansa ensimmaisen kellon. Ihan viela poika ei ole hiffanut, mista on kysymys, mutta lahella se jo on. Ainakin aamu lahtee sujuvammin kayntiin kun Ossi tietaa, etta kahdeksalta pitaa olla aamupala syoty ja 8.15 pitaa olla hampaat pesty ja kengat jalassa.
Sunnuntai - aitienpaiva - ei mennyt ihan putkeen, kun Eve onnistui herattamaan koko muun talouden tullessaan aamukuudelta kotiin...Onneksi lapset sentaan viela nukahtivat uudestaan. En sitten jaksanutkaan edes ajatella toiden tekemista. En paastanyt lapsia kaasuliedelle, joten aamupalan sain tehda itse, mutta lahjat (mm. 6 erilaista saippuaa) sain sitten myohemmin sankyyn. Lapset ovat myos oppineet hakemaan lehden alakerran postihuoneesta, which is nice. Iltapaivalla kavimme nauttimasta Melbourne Jazz Festicalin rippeista ilamiskonsertin merkeissa, jonka jalkeen lapset juoksetelivat pari tuntia leikkipuistossa ja mina luin rompsua.
Hauskinta viikonlopussa oli kuitenkin ehdottomasti Euroviisulahetykset. Lauantaina katsoimme semifinaalia ja eilen finaalin. Valitettavasti Ossin suosikki Israel ja oma suosikkini Andorra eivat menestyneet. Neelan Bulgaria vahan paremmin. Missakohan kaapissa naita meidankin lapsia on pidetty, kun ne ovat niin liikuttavan onnellisia kun saavat kupillisen popcornia ja valvoa puoli kymmeneen....
10.5.07
Viisuhuumaa täälläkin
Kyllä täälläkin pääsee hyvin viisutunnelmaan, ohessa ote tulevan lauantai-illan televisio-ohjelmasta:
Finaali näytetään sunnuntai-iltana. Ja maksuttomalta kanavalta!
7.5.07
Karhunpoika sairastaa
Tänä aamuna Ossi heräsi yli 38 asteen kuumeessa ja nukkua tuhisee nyt tuossa omassa sängyssään. Tyypillisesti Atte lähtee tänään puoleksitoista viikoksi Brisbaneen, jossa alkaa huomenna neljän päivän kokous. Samalla reissulla Aten on tarkoitus jutella paikallisen proffan kanssa jostain isommasta yhteishankkeesta.
Kun reissu oli suunnitteilla, totesin alustavasti, että ehkäpä perheellisellä miehellä voisi olla muita velvoitteita äitienpäivänä. No niin kuulemma olikin, eikä aivoriihi ensi viikonloppuna siis onnistu. Aten ratkaisu: ollaan Brisbanessa vielä puolet seuraavastakin viikosta. Luulen, että häneltä jäi ihan oikeasti huomaamatta alkuperäisen kommenttini alaviite :). Mainittakoon puolustukseksi nyt kuitenkin, että emme ole juurikaan juhlineet näitä äitien- ja isänpäiviä, kun emme ole toistemme vanhempia. Mutta kun täällä hypetetään kaikkia juhlapäiviä viikkoja etukäteen, niin sitä helposti menee imuun mukaan.
Lauantain Cirque du Soleil -elämys oli hieno! Paikkamme olivat varsin edessä, viidennellä rivillä, joskin hieman sivussa. Joka tapauksessa kahden tunnin show hipoi täydellisyyttä niin taidollisesti, puvustuksellisesti, musiikillisesti kuin valaistuksellisestikin. Hyvä investointi, Neelan ja Ossin riemukkaat ilmeet olivat ehdottomasti sen arvoisia.
Kun reissu oli suunnitteilla, totesin alustavasti, että ehkäpä perheellisellä miehellä voisi olla muita velvoitteita äitienpäivänä. No niin kuulemma olikin, eikä aivoriihi ensi viikonloppuna siis onnistu. Aten ratkaisu: ollaan Brisbanessa vielä puolet seuraavastakin viikosta. Luulen, että häneltä jäi ihan oikeasti huomaamatta alkuperäisen kommenttini alaviite :). Mainittakoon puolustukseksi nyt kuitenkin, että emme ole juurikaan juhlineet näitä äitien- ja isänpäiviä, kun emme ole toistemme vanhempia. Mutta kun täällä hypetetään kaikkia juhlapäiviä viikkoja etukäteen, niin sitä helposti menee imuun mukaan.
Lauantain Cirque du Soleil -elämys oli hieno! Paikkamme olivat varsin edessä, viidennellä rivillä, joskin hieman sivussa. Joka tapauksessa kahden tunnin show hipoi täydellisyyttä niin taidollisesti, puvustuksellisesti, musiikillisesti kuin valaistuksellisestikin. Hyvä investointi, Neelan ja Ossin riemukkaat ilmeet olivat ehdottomasti sen arvoisia.
5.5.07
On viides päivä toukokuun
Kolmen kuukauden lähtölaskenta alkaa tästä. Nyt tuntuu siltä, että aika hupenee käsistä ja pitää tehdä oikein lista siitä, mitä kaikkea täällä haluaa vielä tehdä. Torstaina saimme yhden tavoitteen täytettyä, kun kävimme Aten kanssa syömässä Carltonissa lähi-idän ruokaa tarjoilevassa ravintolla ZumZumissa. Näin jälkikäteen ajatellen ei olisi ehkä ihan niin paljon pitänyt tällä jalalla kävellä, hauskasta illasta on muistona vieläkin varsin turvoksissa oleva nilkka ja erittäin vaikuttavankokoinen ja -värinen mustelma.
Tämä viikonloppu täytyy sitten ottaa ihan rauhallisesti. Jos Atte ja lapset lähtevät huomenna retkeilemään, niin minä jään kotisohvalle makaamaan. Tänään on kuitenkin vuorossa The sirkus, kun iltapäivällä menemme koko perhe ihastelemaan Cirque du Soleil'n Varekai-esitystä.
Tämä viikonloppu täytyy sitten ottaa ihan rauhallisesti. Jos Atte ja lapset lähtevät huomenna retkeilemään, niin minä jään kotisohvalle makaamaan. Tänään on kuitenkin vuorossa The sirkus, kun iltapäivällä menemme koko perhe ihastelemaan Cirque du Soleil'n Varekai-esitystä.
2.5.07
Lasten suusta...
Tänä iltana meillä käytiin ao. vuoropuhelu:
Ossi: [laulaa]Beautiful...beautiful...äiti, mikä on beautiful?
Laura [lukee]
O: Onks mun äiti beautiful?
L: Noo...
O: No mitä beautiful tarkottaa?
L: Se tarkoittaa kaunis
O: No onks mun äiti beautiful?...No oot sä silloin kun sä pukeudut!
Taustana todettakoon, että olen pari päivää mannut sohvalla verkkareissa potemassa nilkkaani...
Ossi: [laulaa]Beautiful...beautiful...äiti, mikä on beautiful?
Laura [lukee]
O: Onks mun äiti beautiful?
L: Noo...
O: No mitä beautiful tarkottaa?
L: Se tarkoittaa kaunis
O: No onks mun äiti beautiful?...No oot sä silloin kun sä pukeudut!
Taustana todettakoon, että olen pari päivää mannut sohvalla verkkareissa potemassa nilkkaani...
Special Effort Award Neelalle
Neelakin liittyi tänään palkittujen joukkoon saaden Special Effort Awardin for "sharing her 'Magic Book' with the class". Eli Neela on ruvennut pitämään show and tell -esityksiä, ja ensimmäisessä esitteli Disneyn englanti-suomi-sanakirjansa (terveisiä Katille ja Jounille!). Eilen Neela esitteli suomenkielisen Viisikkonsa (terveisiä Eemaille!) ja oli opettajan mukaan jo vastaillut kysymyksiinkin.
1.5.07
Raikasta vappuaamua/Terveisiä Mitta-Mittasta/Kuinka huono tsägä ihmisellä voi olla
Oli vaikea valita minkä laittaa tänään otsikoksi, siitä johtuen tuo tripla. Lähdetään purkamaan järjestyksessä:
Harvoin on ollut niin raikas olo vapunpäivän aamuna kuin tänään - vuosina 1998 ja 2000 olen tainnut pystyä samaan suoritukseen. Vappuahan täällä ei käsitteenä tunneta, vaan lapset lähtivät tuossa aamulla kouluun ja Atte töihin. Se, miksi minä jäin tänne kotiin selviää ihan kohta.
Vietimme neljä ihanaa päivää Aten työkaverin Brendanin isoäidin kotona Mitta-Mittassa koillis-Victoriassa, paikallisilla 'vuorilla'. Ajomatka on Brendanin mukaan noin 4-5 tuntia, mutta meidän mielestämme se on ehkä lähempänä 7-9 tuntia: mennessä pysähdyimme yhdellä viinitilalla, takaisin tullessa kahdella, joista jälkimmäinen kuului Brendanin tädille.
Mitta-Mittassa (noin 30 asukkaan kylä ei-missään keskellä huikaisevan kaunista jokilaaksoa) Brendanin isoäiti osoittautui todelliseksi ur-mummuksi, joka mm. sunnuntaina kulutti tunnin (!) heittelemällä Ossille krikettipalloa. Viikonloppuun kuului mm. golf-harjotteita (maalla on kuulemma golf-kenttä joka kylässä, tämän vuosimaksu oli 100 dollaria), kriketinpeluuta, paljon ja hyvää syömistä sekä hienoja ilta/yökävelyjä, jolloin Brendan spottaili meille pussiliitäjiä ja opossumeja. Vompatteja emme onnistuneet vielä näkemään, sen sijaan yksi isohko kenguru yritti taklata meidät kylän raitilla. Aivan upea ja rentouttava viikonloppu.
Huono tuuri -osio on siinä, että ollessamme paluumatkalla viimeisellä viinitilakäynnilla onnistuin nyrjäyttämään nilkkani oikeasta jalasta. Tiedän, jos tämä ei olisi niin tuskallista, se olisi jo aika hauskaa. No, onhan tässä vielä kaksi raajaa täyskunnossa ja kun tulee uusi vamma niin vanha tuntuu jotenkin mitättömältä. Saapa nähdä mitä fysioterapeuttini tästä sanoo.
Lopuksi toivotetaan kaikille kansalaisille oikein riemullista vapunpäivää!
Harvoin on ollut niin raikas olo vapunpäivän aamuna kuin tänään - vuosina 1998 ja 2000 olen tainnut pystyä samaan suoritukseen. Vappuahan täällä ei käsitteenä tunneta, vaan lapset lähtivät tuossa aamulla kouluun ja Atte töihin. Se, miksi minä jäin tänne kotiin selviää ihan kohta.
Vietimme neljä ihanaa päivää Aten työkaverin Brendanin isoäidin kotona Mitta-Mittassa koillis-Victoriassa, paikallisilla 'vuorilla'. Ajomatka on Brendanin mukaan noin 4-5 tuntia, mutta meidän mielestämme se on ehkä lähempänä 7-9 tuntia: mennessä pysähdyimme yhdellä viinitilalla, takaisin tullessa kahdella, joista jälkimmäinen kuului Brendanin tädille.
Mitta-Mittassa (noin 30 asukkaan kylä ei-missään keskellä huikaisevan kaunista jokilaaksoa) Brendanin isoäiti osoittautui todelliseksi ur-mummuksi, joka mm. sunnuntaina kulutti tunnin (!) heittelemällä Ossille krikettipalloa. Viikonloppuun kuului mm. golf-harjotteita (maalla on kuulemma golf-kenttä joka kylässä, tämän vuosimaksu oli 100 dollaria), kriketinpeluuta, paljon ja hyvää syömistä sekä hienoja ilta/yökävelyjä, jolloin Brendan spottaili meille pussiliitäjiä ja opossumeja. Vompatteja emme onnistuneet vielä näkemään, sen sijaan yksi isohko kenguru yritti taklata meidät kylän raitilla. Aivan upea ja rentouttava viikonloppu.
Huono tuuri -osio on siinä, että ollessamme paluumatkalla viimeisellä viinitilakäynnilla onnistuin nyrjäyttämään nilkkani oikeasta jalasta. Tiedän, jos tämä ei olisi niin tuskallista, se olisi jo aika hauskaa. No, onhan tässä vielä kaksi raajaa täyskunnossa ja kun tulee uusi vamma niin vanha tuntuu jotenkin mitättömältä. Saapa nähdä mitä fysioterapeuttini tästä sanoo.
Lopuksi toivotetaan kaikille kansalaisille oikein riemullista vapunpäivää!
26.4.07
Takapakkia
Tahan asti kaden kuntoutuminen on sujunut hyvin, mutta viime yona herasin hirvittavaan kipuun - olin ilmeisesti huitaissut sen paan ylapuolelle. Nyt kaden liikkuvuus seka eteenpain etta sivulle nostettaessa on huomattavasti heikentynyt. Ehka taytyy taas alkaa nukkua slingin kanssa, vaikka se aiheuttaakin puolestaan tuskallisia niskavaivoja.
Muiden juhliessa eilen ANZAC-paivaa (1. maailmansodan muistoksi) nautimme Aten kanssa akateemisesta vapaudesta ja kaytimme iltapaivan ns. pitkaan lounaaseen ja shoppailuun. Tanaan on sitten taas ollut ihan arkipaiva. Vein lapset kouluun aamulla jotta sain hyvasteltya Patomaet, jotka lahtevat viikonloppuna Japanin kautta kotia kohti. Sen jalkeen olen enemman tai vahemman tehokkaasti yrittanyt tyostaa yhta artikkelia, johon sain kommentteja ohjaajiltani pari viikkoa sitten.
Huomisaamuna otetaan taas akateeminen vapaus kayttoon, kun suuntaamme neljaksi paivaksi johonkin keski-Victoriaan Aten kollegan Brendanin isoaidin maatilalle. Luvassa on mm. vompatteja ja pussiliitajia.
Muiden juhliessa eilen ANZAC-paivaa (1. maailmansodan muistoksi) nautimme Aten kanssa akateemisesta vapaudesta ja kaytimme iltapaivan ns. pitkaan lounaaseen ja shoppailuun. Tanaan on sitten taas ollut ihan arkipaiva. Vein lapset kouluun aamulla jotta sain hyvasteltya Patomaet, jotka lahtevat viikonloppuna Japanin kautta kotia kohti. Sen jalkeen olen enemman tai vahemman tehokkaasti yrittanyt tyostaa yhta artikkelia, johon sain kommentteja ohjaajiltani pari viikkoa sitten.
Huomisaamuna otetaan taas akateeminen vapaus kayttoon, kun suuntaamme neljaksi paivaksi johonkin keski-Victoriaan Aten kollegan Brendanin isoaidin maatilalle. Luvassa on mm. vompatteja ja pussiliitajia.
23.4.07
Pelikaanimuistio
Kuten viime viestissa kirjoittelin, taalla oli viikonloppuna Melbourne Art Festival (tai jotain sinne pain). Mainio konsepti, jonka minun puoletani joku voisi vaikka tuoda Suomeenkin, esimerkiksi Wanhaan Satamaan: ziljardit paikalliset pikkugalleriat kokoontuvat yhteen isoon rakennukseen neljan paivan ajaksi tarkoituksenaan esitella yleisolle nykytaidetta ja myyda sita kohtuulliseen hintaan. Saimme hyvan lapileikkauksen australialaiseen nykytaiteeseen ja lisaksi avajaisiltana myos muutaman lasin ilmaista viinia. Taidetta emme tosin ostaneet, mutta kavimme parisuhdetta avartavia keskusteluja esilla olleista toista. Rankan taideholkan paatteeksi illastimme elamani ensimmaista Pekingin ankkaa.
Lauantaina taalla oli ensimmainen todella harmaa, syksyinen ja sateinen paiva. Vein lapset mainittuun taidenayttelyyn ja loppupaiva kului uusia lenkkareita heille metsastaessa. Eilen teimme paivaretken Williamstownin kaupungiosaan parinkymmenen kilometrin paahan. Rannoilta loytyi isoja kuiville jaaneita meduusoita, joita Ossi paiskoi takaisin mereen vaikuttaen erittain epailyttavalta. Paivan huippuhavaintona kuitenkin paikallinen pelikaaniyhdyskunta. Huikeita otuksia. Paivallispaikaksi valikoitui talla kertaa mukava italialainen perheravintola.
Lauantaina taalla oli ensimmainen todella harmaa, syksyinen ja sateinen paiva. Vein lapset mainittuun taidenayttelyyn ja loppupaiva kului uusia lenkkareita heille metsastaessa. Eilen teimme paivaretken Williamstownin kaupungiosaan parinkymmenen kilometrin paahan. Rannoilta loytyi isoja kuiville jaaneita meduusoita, joita Ossi paiskoi takaisin mereen vaikuttaen erittain epailyttavalta. Paivan huippuhavaintona kuitenkin paikallinen pelikaaniyhdyskunta. Huikeita otuksia. Paivallispaikaksi valikoitui talla kertaa mukava italialainen perheravintola.
18.4.07
Ajoittain kaksikatinen
Eiko olekin hieno viesti - ensimmainen 18 paivaan, jota kirjoitan kahdella kadella! Sain fysioterapeutilta luvan kayttaa vasenta katta kirjoittamiseen talla viikolla kymmenen minuutin ajan joka tunti. Jiihhaa!
Saatiin Eve takaisin Sydneysta ja aloitettiin vimmattu tyonteko. Loppuviikosta tosin hieman hairitsee paikallisen taidemyyntinayttelyn avajaiset huomenna (Aten kollegan Markin vaimo rupesi muutama vuosi sitten nuoriso-ohjaajasta taiteilijaksi) ja lauantaina viimeiset rippeet stand up -komiikkafestareista.
Saatiin Eve takaisin Sydneysta ja aloitettiin vimmattu tyonteko. Loppuviikosta tosin hieman hairitsee paikallisen taidemyyntinayttelyn avajaiset huomenna (Aten kollegan Markin vaimo rupesi muutama vuosi sitten nuoriso-ohjaajasta taiteilijaksi) ja lauantaina viimeiset rippeet stand up -komiikkafestareista.
14.4.07
Retkiä, stand up -komiikkaa ja kotielämää
Eemain surf and soul -viikonlopun jälkeinen oleskelu on sujunut suht mobiileissa merkeissä: yhtenä päivänä kävivät Even kanssa surffaamassa Torqueyssa, olemme käyneet kahdessa esityksessä maailman 2. suurimmalla stand up -komediafestareilla ja Healesvillen eläinpuistossa. Muu porukka kävi lisäksi Grampiansin luonnonpuistossa valmisretkellä sekä Point Phillip Heads luonnonpuitossa omatoimiretkellä. Tällaisen käsipuolen on ollut pakko välillä vähän huiliakin, joten kaksi viimeksimainittua jäivät minulta väliin. Pääsiäinenkin lipsahti jotenkin ohi.
Nyt Emu on pakannut ja valitettavasti jättää nämä rannat taakseen 10 tunnin kuluttua. Olipa mukavaa saada uutta juttuseuraa pitkästä aikaa. Totesimme myös, että olemme molemmat mukavasti kehittyneet ihmisinä ja edelleen kehityskelpoisia!
Eve on ollut keskiviikosta asti Sydneyssä ja tänään tuli tekstiviesti että hyvin menee ja on ihan rakastunut kaupunkiin. Toivottavasti kuitenkin malttaa tulla maanantaina takaisin, pitäisi varmaan taas ottaa arjesta kiinni oikein tosissaan. Pari deadlinea vaanii taas ihan nurkan takana.
Tiistaista asti olen saanut jumpata vasenta kättä, en kuitenkaan vielä liikuttaa varsinaisesti olkaa. Tästä lisää tiistaina, kunhan Dr. Moylan antaa valistuneen mielipiteensä ja fysioterapeuttini Zara Gomes uusia jumppaohjeita. Yhdellä kädellä on jo tullut viimeisteltyä yksi artikkeli ja kirjoitettua pitkät pätkät yhtä pohjoismaista ja yhtä EU-raporttia.
JK. Arvatkaa kauanko se 2 kiloa salmiakkia kesti?
Nyt Emu on pakannut ja valitettavasti jättää nämä rannat taakseen 10 tunnin kuluttua. Olipa mukavaa saada uutta juttuseuraa pitkästä aikaa. Totesimme myös, että olemme molemmat mukavasti kehittyneet ihmisinä ja edelleen kehityskelpoisia!
Eve on ollut keskiviikosta asti Sydneyssä ja tänään tuli tekstiviesti että hyvin menee ja on ihan rakastunut kaupunkiin. Toivottavasti kuitenkin malttaa tulla maanantaina takaisin, pitäisi varmaan taas ottaa arjesta kiinni oikein tosissaan. Pari deadlinea vaanii taas ihan nurkan takana.
Tiistaista asti olen saanut jumpata vasenta kättä, en kuitenkaan vielä liikuttaa varsinaisesti olkaa. Tästä lisää tiistaina, kunhan Dr. Moylan antaa valistuneen mielipiteensä ja fysioterapeuttini Zara Gomes uusia jumppaohjeita. Yhdellä kädellä on jo tullut viimeisteltyä yksi artikkeli ja kirjoitettua pitkät pätkät yhtä pohjoismaista ja yhtä EU-raporttia.
JK. Arvatkaa kauanko se 2 kiloa salmiakkia kesti?
8.4.07
Pääsiäinen, Irja ja Ville
Taas sattui tällainen kolmen juhlapäivän combo. Hyvää ensimmäistä kaikille ja kahdelle jälkimmäiselle lämpimät synttärionnittelut! Villelle erityisesti terveiset G-T:ltä, joka karkasi tänään heti aamusta Point Nepeaniin bluesfestareille.
Käsi paranee hyvää vauhtia, mutta ainakin viikko kantositeessä roikuttamista vielä jäljellä. Yksikätisestikin pystyy aika tehokkaasti kirjoittamaan. Ainakaan väitöskirjan kirjoittaminen ei ole jäänyt kirjoitusnopeudesta kiinni...
Eilen kävimme Emun ja Aten kanssa maailman toiseksi suurimmalla stand up -komiikkafestarilla pyörähtämässä. Noin puolet ymmärsi irkkukoomikon jutuista.
Käsi paranee hyvää vauhtia, mutta ainakin viikko kantositeessä roikuttamista vielä jäljellä. Yksikätisestikin pystyy aika tehokkaasti kirjoittamaan. Ainakaan väitöskirjan kirjoittaminen ei ole jäänyt kirjoitusnopeudesta kiinni...
Eilen kävimme Emun ja Aten kanssa maailman toiseksi suurimmalla stand up -komiikkafestarilla pyörähtämässä. Noin puolet ymmärsi irkkukoomikon jutuista.
2.4.07
Prognoosi
Tänään paikallista lääkärihölkkää Medicaressa, röntgenissä ja GP:llä. Olka ei ole murtunut, mutta minimi 2 viikkoa kantositeessä. Mitä liikkumattomampana pitää, sitä paremmin paranee. Joka tapauksessa 50% mahis, että taphtuu uudestaan. Lähete fysioterapeutille.
1.4.07
Yksikätinen surffaaja
Surf and soul - viikonloppumme alkoi hyvin. Kiva kuuden naisen porukka, kiva ohjaaja, hyvä joogasessio aamulla. Hyvä surffisessiokin kunnes: allekirjoittaneelta meni vasemman käden olkanivel paikoiltaan. Äärimmäinen tuska, ohjaaja-Jodien autolla tunti Lornen sairaalaan, morfiinia, lisää morfiinia koska ei tehonnut kunnes (erittäin söpö) lääkäri sanoi erttä olen jo saanut lievän od:n, enempää ei voi antaa. Pari veivausta ja nivel takaisin paikoilleen. Neljä tuntia elbaamista er:lla odotellen morfiinin haihtumista. Kantoside, edessä röntgen ja fysioterapeutti.
Tästä eteenpäin täytyy keskittää tämän yhden käden potentiaali työkirjoittamiseen, joten blogiin tullee pieni tauko. Ohessa Jodien sairaalassa ottama kuva, jossa olen hehkeimmilläni.
Äiti älä säikähdä, kaikki on ok.
Tästä eteenpäin täytyy keskittää tämän yhden käden potentiaali työkirjoittamiseen, joten blogiin tullee pieni tauko. Ohessa Jodien sairaalassa ottama kuva, jossa olen hehkeimmilläni.
Äiti älä säikähdä, kaikki on ok.
JK. Surffissa olin luontainen kyky, ehdin jo mennä yhden aallon kyykyssä (vs. laudalla maaten)
26.3.07
Emu has landed
Jetslaagissa oleva Eemai ilmiintyi tänään Docklandsiin hyvävoimaisen oloisena. Iso matkalaukku kätki sisäänsä paljon suomenkielistä kirjallisuutta (kiitos äiti!) ja kaksi kiloa salmiakkia (kiitos Eemai!). Tästä on hyvä jatkaa viikkoa, johon sisältyy mm. kolme deadlinea. Loppuviikosta olisi onneksi tarjolla surf and soul -viikonloppu Torquayssa. Tulee varmasti tarpeeseen.
25.3.07
Romantiikannälkäisille
Jaa no en mä taida kyllä muita tuntea moisia kuin itseni :). Tässä kuitenkin kuvalliset terveiset Lothlorienin sillalta.Kaksi tuntia lähemmäs!
Vaikka mannerlaatat eivät liikkuneetkaan viime yönä, siirryimme kaksi tuntia lähemmäs koti-Suomea, kun siellä hypättiin kesäaikaan ja täällä talviaikaan. Emu lienee jo lentokoneessa matkalla tänne, toivottavasti lentojen vaihdot sujuvat kellojensiirrosta johtuvasta lisähaasteesta huolimatta! Lähdemme hetken päästä ruoka- ja viinifestivaalin 'Wicked Sundayta' ihmettelemään. Tarjolla suklaaherkkuja, leivoksia, makeita viinejä yms. Järjestäjien mukaan tästä herkullisempi tapahtuma olisi jo syntiä...
24.3.07
39 at 41
Kaikki kasvu tapahtuu epämukavuusalueella, kertoi Jari Sarasvuo aikoinaan. No nyt oli taas kasvun paikka, kun lähdimme Aten kanssa pidennetylle viikonlopulle Wellingtoniin. Joskus pitää olla hyvä vaimo ja unohtaa se sisäinen ääni, joka väittää että on samalla huono äiti. No hyvin Eve ja lapset olivat täällä pärjänneet.
Akateemisessa ammatissa on se hyvä puoli, että pidennety viikonloppu voi sijoittua kuten meillä, tiistai-iltapäivästä lauantaiaamuun. Keskiviikkona kävimme suorittamassa sen, mikä oli minulle Australian avointen lisäksi toinen must-kohde tällä puolella maapalloa: kävimme LOTR-kuvauspaikoilla. Yhdeksän kaikkiaan 172:sta tuli nähtyä, samoin kuin yksi elokuvan näyttelijöistä (Todd, joka esitti Haradrim Captainia sekä miestä Gondorin hovissa). Olen vaikuttunut, ihmisellä pitää olla aikamoinen visio, kun tuommoista elokuvaa kokoaa.
Torstaina harrastimme museohölkkää ja kävimme Wellingtonin kaupunginmuseossa ja kansallismuseo Te Papassa. Ensimmäinen oli pienempi ja parempi, kansallismuseo oli ihmeellinen sekoitus meikäläistä kansallismuseota, Ateneumia, Eläinmuseota ja Heurekaa. Vähän shoppailtiin myös, mutta hyvin vähän ostettiin (nämähän ovat kaksi eri asiaa).
Perjantaina oli Aten 39. syntymäpäivä ja Aten valintana poukkasimme puolen tunnin lauttamatkan lahden yli Eastboroughiin ja kävelimme reippaan neljän tunnin Butterfly Creekin kävelyn. Selvisi sekin, miksi Uudessa Seelannissa ei ole isoja nisäkkäitä - ne varmaan tulisivat hulluksi paikallisten kaskaiden metelistä. Illalla kävimme perästi kahdessa ravintolassa syömässä, ensin aikaisen illallisen japanilaisessa Sakurassa, sitten yöpalan viinibaari Beaujolais'ssa.
JK. Wellingtonin kanssa samalla levysateella 41 toisella puolen maapalloa sijaitsevat mm. Barcelona, Istanbul, Rooma ja Chigaco
Akateemisessa ammatissa on se hyvä puoli, että pidennety viikonloppu voi sijoittua kuten meillä, tiistai-iltapäivästä lauantaiaamuun. Keskiviikkona kävimme suorittamassa sen, mikä oli minulle Australian avointen lisäksi toinen must-kohde tällä puolella maapalloa: kävimme LOTR-kuvauspaikoilla. Yhdeksän kaikkiaan 172:sta tuli nähtyä, samoin kuin yksi elokuvan näyttelijöistä (Todd, joka esitti Haradrim Captainia sekä miestä Gondorin hovissa). Olen vaikuttunut, ihmisellä pitää olla aikamoinen visio, kun tuommoista elokuvaa kokoaa.
Torstaina harrastimme museohölkkää ja kävimme Wellingtonin kaupunginmuseossa ja kansallismuseo Te Papassa. Ensimmäinen oli pienempi ja parempi, kansallismuseo oli ihmeellinen sekoitus meikäläistä kansallismuseota, Ateneumia, Eläinmuseota ja Heurekaa. Vähän shoppailtiin myös, mutta hyvin vähän ostettiin (nämähän ovat kaksi eri asiaa).
Perjantaina oli Aten 39. syntymäpäivä ja Aten valintana poukkasimme puolen tunnin lauttamatkan lahden yli Eastboroughiin ja kävelimme reippaan neljän tunnin Butterfly Creekin kävelyn. Selvisi sekin, miksi Uudessa Seelannissa ei ole isoja nisäkkäitä - ne varmaan tulisivat hulluksi paikallisten kaskaiden metelistä. Illalla kävimme perästi kahdessa ravintolassa syömässä, ensin aikaisen illallisen japanilaisessa Sakurassa, sitten yöpalan viinibaari Beaujolais'ssa.
JK. Wellingtonin kanssa samalla levysateella 41 toisella puolen maapalloa sijaitsevat mm. Barcelona, Istanbul, Rooma ja Chigaco
19.3.07
Vai etta sellainen eduskunta
Olipa jannittavaa tulla tana aamuna toihin katsomaa, millainen eduskunta Suomea tasta eteenpain hallitsee. Olin yllattynyt, etta meni niin oikeistovoittoiseksi. Uskoin kylla, etta vaalien suunta olisi ollut tuo, mutta etta noin paljon. Janna nahda, millainen hallitus tulee. Hirvean vaikea on kylla mahda Kataista paaministerina, kun mua rupeaa aina naurattamaan kun han avaa suunsa. Mies nayttaa ihan Lystikkaan ja Mikki Hiiren risteytykselta ja sitten semmoinen aarimmainen sankykamariaani tulee ihan yllatyksena. (toim. huom. nain asiallisin perustein sita politiikkaa tulee arvioitua, kun on riittavasti opiskellut yliopistolla).
Meidan eilinen kului enempi moottoriurheilun parissa, kun seurasimme F1-kisoja - kuva televisiosta, aanen saimme 5 km:n paasta autenttisena kun avasimme parvekkeen oven. Australialaislehdisto on tehnyt Raikkosesta inhokkinsa (Kimilla on epailematta itsellaan osuutta asiaan) ja taman paivan lehdessa esimerkiksi voittajasta oli ihan minikuva ja etusivun iso kuva oli varattu McLarenin pojille. Ainoa positiivinen mainittu asia oli se, etta Kimi joi samppanjapullosta ennen kuin rupesi sita ruiskuttamaan...
Meidan eilinen kului enempi moottoriurheilun parissa, kun seurasimme F1-kisoja - kuva televisiosta, aanen saimme 5 km:n paasta autenttisena kun avasimme parvekkeen oven. Australialaislehdisto on tehnyt Raikkosesta inhokkinsa (Kimilla on epailematta itsellaan osuutta asiaan) ja taman paivan lehdessa esimerkiksi voittajasta oli ihan minikuva ja etusivun iso kuva oli varattu McLarenin pojille. Ainoa positiivinen mainittu asia oli se, etta Kimi joi samppanjapullosta ennen kuin rupesi sita ruiskuttamaan...
16.3.07
Oonahan täyttää tänään 10 vuotta!
Kyllähän se päivä täälläkin vähän kirkastui, varsinkin kun muistettiin, että Oona täyttää tänään 10 vuotta. Melbournen loittoryhmä onnittelee! (Traditionaalisesti olemme tähän aikaan viettäneet viikonlopun porvoolaisesta vieraanvaraisuudesta nauttien). Sitä vaan ihmettelen, että miten Oona, joka vasta eilen oli semmoinen 2,8-kiloinen vauvarääpäle, voi täyttää jo kymmenen. Epäilen vahvasti, että joku on varastanut elämästäni ainakin 8,5 vuotta...
Harmaa aamu
Aamu valkeni ensimmäistä kertaa todella harmaana ja sateisena koko kolmen kuukauden oleskelumme aikana. Nyt loppuviikosta elämäämme on haitannut Formula 1 -kisat, jotka ovat aiheuttaneet sen, että luottoratikkamme 86 ei kuljekaan tänne Docklandsiin vaan kaarta Bourke Streetiltä etelään formulahelvettiä kohti. Ideologisista syistä emme itse osallistu formulatapahtumaan, mutta Eve on hankkinut tapahtumalipun sunnuntaiksi. Raportoimme sitten toisen käden kautta -kuulumisia.
Täällä on muuten ihan tolkuttomasti tapahtumia tänä viikonloppuna. Formulakisojen (jotka yksinään tuovat tänne 200 000 ylimääräistä) lisäksi alkavat uinnin MM-kisat sekä Melbournen ruoka- ja viinifestivaalit. Miten nämä ihmiset pystyvät keskittymään työntekoon? No uimakisat ovatkin kärsineet matalasta lipunmyynnistä. Harkitsen vielä, menisimmekö huomenna lasten kanssa katsomaan kuviokelluntaa uimakisoihin. Joka tapauksessa olemme hankkineet paljon lippuja Melbournen stand up -komiikka -festareille ja elokuussa menemme Aten kanssa myös katsomaan Royal Shakespeare Companyn Learia, kun he vierailevat täällä viiden esityksen ajan.
Täällä on muuten ihan tolkuttomasti tapahtumia tänä viikonloppuna. Formulakisojen (jotka yksinään tuovat tänne 200 000 ylimääräistä) lisäksi alkavat uinnin MM-kisat sekä Melbournen ruoka- ja viinifestivaalit. Miten nämä ihmiset pystyvät keskittymään työntekoon? No uimakisat ovatkin kärsineet matalasta lipunmyynnistä. Harkitsen vielä, menisimmekö huomenna lasten kanssa katsomaan kuviokelluntaa uimakisoihin. Joka tapauksessa olemme hankkineet paljon lippuja Melbournen stand up -komiikka -festareille ja elokuussa menemme Aten kanssa myös katsomaan Royal Shakespeare Companyn Learia, kun he vierailevat täällä viiden esityksen ajan.
13.3.07
Leena-täti, talvisota ja Jouni
Tänään vietetään otsikossa mainittua kolminkertaista juhlapäivää, otsikossa mainitussa ikäjärjestyksessä. Onnea vaan kaikille! Ja erityisesti Neelalta terveisiä hulttiomaiselle (not) kummisedälle. Il-ves!
Lukijat väittävät, että kerron pääasiassa Ossille (ja itselleni) tapahtuneista asioista, enkä Atesta ja Neelasta. Mielenkiintoinen huomio, joka saattaa pitää paikkansa ja vaatii ehkä syvällisempää pseudofreudilaista analyysiä. Ehkä se johtuu siitä, että Atte ja Neela ovat perheemme peruskalliomateriaalia, jotka elävät elämäänsä vakaasti maailman tuulten heiluttelematta ja vähät (tai ainakaan kovin paljon) välittämättä siitä, mitä muu maailma heistä ajattelee. Ossi ja minä taas...miten sen nyt kauniisti sanoisi...olemme ehkä hieman vaativampia ja äkkiväärempiä.
Kerrottakoon nyt kuitenkin, että Atte vie lapset kouluun aamulla yhdeksäksi, menee sen jälkeen töihin toimistolle Melbournen yliopiston vanhalle kampukselle, käy ilmeisesti päivän aikana kuntoilemassa yliopiston salilla tai uimahallissa ja tulee puolen seitsemän maissa kotiin. Oletan, että luonnonsuojelualuesuunnittelutiedettä syntyy tasaiseen tahtiin.
Neela puolestaan tekee ahkerasti niin Suomen kuin Australiankin koulutehtäviä, mistä johtuen välillä uupumus iskee. Pelaamme myös paljon Unoa ja Yatzya. Neela on myös aktiviteettien vähyyden vuoksi ruvennut lukemaan kirjoja, mikä on erittäin iloinen asia.
Lukijat väittävät, että kerron pääasiassa Ossille (ja itselleni) tapahtuneista asioista, enkä Atesta ja Neelasta. Mielenkiintoinen huomio, joka saattaa pitää paikkansa ja vaatii ehkä syvällisempää pseudofreudilaista analyysiä. Ehkä se johtuu siitä, että Atte ja Neela ovat perheemme peruskalliomateriaalia, jotka elävät elämäänsä vakaasti maailman tuulten heiluttelematta ja vähät (tai ainakaan kovin paljon) välittämättä siitä, mitä muu maailma heistä ajattelee. Ossi ja minä taas...miten sen nyt kauniisti sanoisi...olemme ehkä hieman vaativampia ja äkkiväärempiä.
Kerrottakoon nyt kuitenkin, että Atte vie lapset kouluun aamulla yhdeksäksi, menee sen jälkeen töihin toimistolle Melbournen yliopiston vanhalle kampukselle, käy ilmeisesti päivän aikana kuntoilemassa yliopiston salilla tai uimahallissa ja tulee puolen seitsemän maissa kotiin. Oletan, että luonnonsuojelualuesuunnittelutiedettä syntyy tasaiseen tahtiin.
Neela puolestaan tekee ahkerasti niin Suomen kuin Australiankin koulutehtäviä, mistä johtuen välillä uupumus iskee. Pelaamme myös paljon Unoa ja Yatzya. Neela on myös aktiviteettien vähyyden vuoksi ruvennut lukemaan kirjoja, mikä on erittäin iloinen asia.
10.3.07
Ainakin 61 ääntä lähtee Melbournesta
Pienten vaikeuksien jälkeen (luin asemakarttaa väärin ja jäimme pois junasta väärällä asemalla, jonka seurauksena olimme Burwood Roadin alussa kun tavoite oli numero 554) ja parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen löysimme tänään Suomen kunniakonsulaatin Hawthornin kaupunginosasta. Tärkeä tavoitteemme oli päästä äänestämään. Ihan hirveää tungosta konsulaatissa ei ollut, mutta meitä ennen siellä oli pari suomalaista reppumatkailijatyttöä ja heti meidän jälkeemme paikalle tuli pariskunta, joka oli ollut jo 5 vuotta täällä Australiassa. He jo tunnustivat, etteivät oikein enää tunne ehdokkaita. Lisäksi konsulaatin ystävällinen naisvirkailija tiesi kertoa, että 54 ääntä oli annettu jo ennen meidän rypästämme. Pääsimmeköhän vaa'ankieliasemaan?
Pikkaisen vaikea on tosiaan ollut entiseen tapaan innostua vaaleista, kun kaikki tieto on ollut lähinnä verkkolehtien ja parin blogin varassa. Siltä ainakin tuntuu, että yhtäkkiä ilmastonmuutos on noussut poliittiselle agendalle kaikilla ympäri maapalloa. SAK:lla oli joku loanheittomainos, joka vedettiin pois ja Ole-jo-hiljaa-Susan-Kuronen julkaisi kohukirjan suhteestaan pääministeriin. Mihinkään mullistuksiin ei siis taitane olla tarvetta varautua.
Muuten viikonloppu etenee rauhallisissa merkeissä, kun yritämme lopullisesti nitistää tämän aussiflussan. Virallisesti täällä juhlitaan kesän viimeistä viikonloppua Moomba Water Festivalin merkeissä, ja huomenna saammekin nauttia täällä Docklandsissa kaikenlaisesta vesiurheilusta tuossa satama-altaassa. Sitten nokka syksyä kohti, kesäaikakin päättyy kolmen viikon päästä.
Pikkaisen vaikea on tosiaan ollut entiseen tapaan innostua vaaleista, kun kaikki tieto on ollut lähinnä verkkolehtien ja parin blogin varassa. Siltä ainakin tuntuu, että yhtäkkiä ilmastonmuutos on noussut poliittiselle agendalle kaikilla ympäri maapalloa. SAK:lla oli joku loanheittomainos, joka vedettiin pois ja Ole-jo-hiljaa-Susan-Kuronen julkaisi kohukirjan suhteestaan pääministeriin. Mihinkään mullistuksiin ei siis taitane olla tarvetta varautua.
Muuten viikonloppu etenee rauhallisissa merkeissä, kun yritämme lopullisesti nitistää tämän aussiflussan. Virallisesti täällä juhlitaan kesän viimeistä viikonloppua Moomba Water Festivalin merkeissä, ja huomenna saammekin nauttia täällä Docklandsissa kaikenlaisesta vesiurheilusta tuossa satama-altaassa. Sitten nokka syksyä kohti, kesäaikakin päättyy kolmen viikon päästä.
7.3.07
Special Effort Award
North Melbourne Primary School paitsi pommittaa koteja viikottaisella Newsletterillä (Töyrynummen koululle riittää kuukausitiedote) palkitsee myös viikottain kultakin luokalta oppilaan/oppilaita otsikossa mainitulla tunnustuksella. Ja tällä viikolla sen sai Ossi 'for a succesful start in a new school'! Hieno laminoitu plakaatti, äiti silmät kyynelissä ja poika ihan rinta rottingilla koko eilisillan. Täällä uskotaan positiiviseen palautteeseen.
Tänä iltana koululla on International Dinner, nyyttärityyppinen parin tunnin tapahtuma, jossa on mahdolisuus tavata muita vanhempia ja opettajia. Yritän vääntää lohipiirakan, kun läskisoosi ei ehkä olisi herättänyt innostusta suomalaiseen ruokaan...
Atte löysi eilen kampuksen karkkikaupasta salmiakkia (ihan oikeaa ammoniumkloridia), joten olen saanut verenpaineeni taas normaalimmalle tasolle. Eiköhän tämä flunssakin saada siis tästä kuriin.
Tänä iltana koululla on International Dinner, nyyttärityyppinen parin tunnin tapahtuma, jossa on mahdolisuus tavata muita vanhempia ja opettajia. Yritän vääntää lohipiirakan, kun läskisoosi ei ehkä olisi herättänyt innostusta suomalaiseen ruokaan...
Atte löysi eilen kampuksen karkkikaupasta salmiakkia (ihan oikeaa ammoniumkloridia), joten olen saanut verenpaineeni taas normaalimmalle tasolle. Eiköhän tämä flunssakin saada siis tästä kuriin.
5.3.07
Tärkeintä on hyvä arki
Nyt tämä perhanan aussiflunssa iksi sitten minuun, joten saan edelleen muhia täällä Docklandsissa. Ainoa hyvä puoli tässä on se, että ainakin töitä tulee tehtyä...Tämä lakitutkimus on siitä vinkeää, että ensin sitä saa jonkun idean ja kirjoittaa ihan innoissaan, sitten tulee viikko ettei saa mitään aikaiseksi. Siitä tietää, että pitää alkaa lukea lisää. No, sitten lukee viikon, ja pikku hiljaa alkaa taas ideoita pulppuilla. Mutta lupaan, etten enää ikinä moiti Helsingin yliopiston oikeustieteellistä tiedekuntaa yksinäiseksi työpaikaksi, täällä hommat hoidetaan vielä privaatimmin. Terveisiä vaan koko Porthanian 5. kerroksen (ja muutamille 4. ja 3. kerroksenkin) työkavereille!
Ja sitten kun on tottunut, että aina säännöllisin väliajoin pääsee purkamaan pahimmat traumat Furubon keittiönpöydän ääressä...Nyt esimerkiksi pitäisi olla vaalikeskustelu kuumimmillaan. No, äänetysaktiivisuutta saati sitten -innokkuutta ei muualta tästä kämpästä ole vielä löytynyt. Olen itse tehnyt neljä vaalikonetta, ja niiden pohjalta mennään, pyrin kuitenkin siihen että taloutemme äänestysprosentti olisi 100. Ennakkoäänestyspaikkamme on paikallisessa kunniapääkonsulaatissa n. 5 km keskustasta. Vaalivalvojaisetkin menevät aikaeron takia vähän puihin, kun tulos selvinnee noin aamuviiden aikaan täkäläistä aikaa.
Viikonloppuna saimme Patomäet lauantaina illallisvieraiksi, sunnuntaina Atte vei (minun sairastaessani) lapset St. Kildaan rannalle. Syksy tulee - tänään on enää 21 astetta lämmintä.
Ja sitten kun on tottunut, että aina säännöllisin väliajoin pääsee purkamaan pahimmat traumat Furubon keittiönpöydän ääressä...Nyt esimerkiksi pitäisi olla vaalikeskustelu kuumimmillaan. No, äänetysaktiivisuutta saati sitten -innokkuutta ei muualta tästä kämpästä ole vielä löytynyt. Olen itse tehnyt neljä vaalikonetta, ja niiden pohjalta mennään, pyrin kuitenkin siihen että taloutemme äänestysprosentti olisi 100. Ennakkoäänestyspaikkamme on paikallisessa kunniapääkonsulaatissa n. 5 km keskustasta. Vaalivalvojaisetkin menevät aikaeron takia vähän puihin, kun tulos selvinnee noin aamuviiden aikaan täkäläistä aikaa.
Viikonloppuna saimme Patomäet lauantaina illallisvieraiksi, sunnuntaina Atte vei (minun sairastaessani) lapset St. Kildaan rannalle. Syksy tulee - tänään on enää 21 astetta lämmintä.
1.3.07
Hyvää ruokahalua
Ruokaostokset hoidamme täällä paljolti paikallisesta Hakaniemen (ei -metsän) hallista, Queen Victoria Marketista. Herkku- ja lihaosastot ovat Suomessakin samanveroiset, mutta merenelävissä ja vihanneksissa Hakaniemi ei ihan pysty kilpailemaan. Muita keskeisiä ostospaikkoja ovat Elisabeth Streetin Coles ja joka päivä auki oleva, 150 metrin päässä sijaitseva "pika-Ika" eli IgaExpress.
Suomalaiseen tajuntaan ei ihan ole uponnut vielä se, että alkoholia voi ostaa mistä vaan, ja että se on eri paikoissa eri hintaista. Ja mikä vielä kerettiläisempää, liikkeet mainostavat että mitä enemmän ostat sitä halvemmalla saat. Paikallinen viinituotanto näkyy myös siinä, että ravintoloissa viini on kohtuuhintaista, hyvä pullon voi saada ihan hyvin 25 dollarilla, eikä siinä ole kaupan hintan katetta kuin joku 30%. Myös BYO eli bring your own bottle on yleistä, tällöin peritään vaan 2 dollarin "pullonavausmaksu"/henki. Ei toimisi sekään Suomessa.
Ravintoloista olemme kuluttaneet lähinnä japanilaisia. Jos jotain täältä toivoisi mukaan Suomeen, niin 2,20 dollarin hintaisia sushirullia (2 riittää lounaaksi). Eilen tosin kokeilimme, ihan sen kunniaksi että Melbourne on maailman toisin suurin kreikkalaiskaupunki Ateenan jälkeen, kreikkalaista ravintolaa. Ruoka keskinkertaista, tunnelma hyvä.
Suomalaiseen tajuntaan ei ihan ole uponnut vielä se, että alkoholia voi ostaa mistä vaan, ja että se on eri paikoissa eri hintaista. Ja mikä vielä kerettiläisempää, liikkeet mainostavat että mitä enemmän ostat sitä halvemmalla saat. Paikallinen viinituotanto näkyy myös siinä, että ravintoloissa viini on kohtuuhintaista, hyvä pullon voi saada ihan hyvin 25 dollarilla, eikä siinä ole kaupan hintan katetta kuin joku 30%. Myös BYO eli bring your own bottle on yleistä, tällöin peritään vaan 2 dollarin "pullonavausmaksu"/henki. Ei toimisi sekään Suomessa.
Ravintoloista olemme kuluttaneet lähinnä japanilaisia. Jos jotain täältä toivoisi mukaan Suomeen, niin 2,20 dollarin hintaisia sushirullia (2 riittää lounaaksi). Eilen tosin kokeilimme, ihan sen kunniaksi että Melbourne on maailman toisin suurin kreikkalaiskaupunki Ateenan jälkeen, kreikkalaista ravintolaa. Ruoka keskinkertaista, tunnelma hyvä.
28.2.07
Suomalaisuuden päivä
Tänään, Kalevalan päivänä, täytyy listata pari asiaa, mitkä Suomessa sentään ovat hyvin
1) Kouluruokailu. Ja työpaikkaruokailu. Valittakaa mitä valitatte Porthanian ruoista tai kouluruoista, mtta ihan käsittämättömän paljon energiaa menee päivässä siihen, kun miettii missä lounaansa syö tai mitä lapset syövät. Sitä paitsi on reilua, että kaikki saavat kunnon ruokaa. Lapset ovat olleet kateellisia, kun joillain luokkakavereilla on lounaana pelkkä sipsipussi. Olemme yrittäneet valistaa, ettei se oikeasti ole niin hyvä asia syödä sipsejä lounaaksi joka päivä...
2) Asuntojen eristys. Meidänkin 5-kymppinen talo on sentään eristetty tähän tönöön verrattuna, jossa lämpötila noin puolen päivän viipeellä seurailee ulkoilman lämpötilaa. Nyt kun ollaan syksyn kynnyksellä, niin sekä ulko- että sisäilman lämpö on miellyttävät 25 astetta, mutta olemme kokeilleet jo 15 ja 35 vaihtoehtojakin. Ei hyvä.
Yritän tänään paneutua Alan Gewirthin ajatuksiin ja saada yhtä paikoilleen jumittunutta kässäriä kirjoitettua eteenpäin. Illalla on tarkoitus mennä Queen Victoria Marketin kesän viimeiseen iltamarkettiin Aten kanssa. Huomenna lisää paikallisesta syömisestä ja juomisesta.
1) Kouluruokailu. Ja työpaikkaruokailu. Valittakaa mitä valitatte Porthanian ruoista tai kouluruoista, mtta ihan käsittämättömän paljon energiaa menee päivässä siihen, kun miettii missä lounaansa syö tai mitä lapset syövät. Sitä paitsi on reilua, että kaikki saavat kunnon ruokaa. Lapset ovat olleet kateellisia, kun joillain luokkakavereilla on lounaana pelkkä sipsipussi. Olemme yrittäneet valistaa, ettei se oikeasti ole niin hyvä asia syödä sipsejä lounaaksi joka päivä...
2) Asuntojen eristys. Meidänkin 5-kymppinen talo on sentään eristetty tähän tönöön verrattuna, jossa lämpötila noin puolen päivän viipeellä seurailee ulkoilman lämpötilaa. Nyt kun ollaan syksyn kynnyksellä, niin sekä ulko- että sisäilman lämpö on miellyttävät 25 astetta, mutta olemme kokeilleet jo 15 ja 35 vaihtoehtojakin. Ei hyvä.
Yritän tänään paneutua Alan Gewirthin ajatuksiin ja saada yhtä paikoilleen jumittunutta kässäriä kirjoitettua eteenpäin. Illalla on tarkoitus mennä Queen Victoria Marketin kesän viimeiseen iltamarkettiin Aten kanssa. Huomenna lisää paikallisesta syömisestä ja juomisesta.
26.2.07
Oppia ikä kaikki
Olemme tainneet päästä PMS-vaiheeseen täällä - eilen esimerkiksi Ossi oli sitä mieltä, että olemme olleet täällä liian kauan, tänään taas hän oli suorittanut ensiesiintymisensä show and tell -tunnilla ja hyvin oli kuulemma mennyt uuden kynän esittely. Yhdessä tätä ei ollut harjoiteltu, joten mene tiedä. Joka tapauksessa poika oli varsin tyytyväinen. Neela niiskutti ja yski vielä tänään kotona, joten minä olen viidettä päivää täällä eristyskuutiossa, mikä myös on aiheuttanut lievää (vain lievää :)) kiukuttelua.
Lauantaina kyllä otimme lomaa flunssasta sen verran, että kävimme kaakkoisilla kukkuloilla kollegani Sonia Allenin syntymäpäivillä barbequessa. En tuntenut soniaa etukäteen, mutta meilasin hänelle, koska teemme väikkäriä käytännössä samasta teemasta. Sonialla ja muusikkomiehellään Jeffillä on ihana talo tunnin junamatkan päässä Melbournen keskustasta, jossa tapasimme joukon muita muusikoita ja yliopistoihmisiä. Ihanaa tavata aikuisia ihmisiä. Sitä paitsi kaikki ovat täällä kauhean ystävällisiä. Mikä on joskus rasittavaa...
Tänään saapui äidin lähettämä dekkaripaketti, joten välillä pääsee taas rentoutumaan lukemalla suomeksi (Alastalon salia ei lasketa, se vaatii liikaa ajattelua).
Itse opin tänään sen, että kommentit pitää mun moderoida, jotta ne julkaistaan - joten kiitos kaikille kommentoineille, viestejä kotimaasta on aina mukava saada! En vaan ollut löytänyt tuotakaan nappulaa aikaisemmin...
Nyt täytyy mennä tehostamaan ensi syksyn työntekoa ja katsomaan Täydellisten naisten 3. tuotantokautta.. Cheers mates!
Lauantaina kyllä otimme lomaa flunssasta sen verran, että kävimme kaakkoisilla kukkuloilla kollegani Sonia Allenin syntymäpäivillä barbequessa. En tuntenut soniaa etukäteen, mutta meilasin hänelle, koska teemme väikkäriä käytännössä samasta teemasta. Sonialla ja muusikkomiehellään Jeffillä on ihana talo tunnin junamatkan päässä Melbournen keskustasta, jossa tapasimme joukon muita muusikoita ja yliopistoihmisiä. Ihanaa tavata aikuisia ihmisiä. Sitä paitsi kaikki ovat täällä kauhean ystävällisiä. Mikä on joskus rasittavaa...
Tänään saapui äidin lähettämä dekkaripaketti, joten välillä pääsee taas rentoutumaan lukemalla suomeksi (Alastalon salia ei lasketa, se vaatii liikaa ajattelua).
Itse opin tänään sen, että kommentit pitää mun moderoida, jotta ne julkaistaan - joten kiitos kaikille kommentoineille, viestejä kotimaasta on aina mukava saada! En vaan ollut löytänyt tuotakaan nappulaa aikaisemmin...
Nyt täytyy mennä tehostamaan ensi syksyn työntekoa ja katsomaan Täydellisten naisten 3. tuotantokautta.. Cheers mates!
22.2.07
Onnea äidille!
Australian loittoryhmämme toivottaa äidille hyvää syntymäpäivää!! Itse painiskelemme täällä australialaisen flunssan kanssa, varsinkin lapset ovat erittäin nuhaisia ja yskäisiä. Illalla juhlistamme Akin ja Tepon loman loppua tonnikalapihveillä ja katkaravuilla, pojat lähtevät huomenna iltapäivällä takaisin kotimaan pakkasia kohti. Tunnen lisääntyvää ahdistusta ystävien puuttumisesta. Toki tiesin etukäteen, että tämä on se mikä on minulle vaikeinta, mutta että nyt jo? Onhan se vähän raskasta 5 ja ½ kuukautta laskea minuutteja....
20.2.07
Kultaisen sian vuotta vaan kaikille!
Uhmasimme sunnuntaina Even ja lasten kanssa helletta ja lahdimme ihmettelemaan kiinalaisen uuden vuoden viettoa. Lohikaarmekulkueen matkan alkupaassa oli yllattavan valjaa, ja paasimme kuin paasimmekin kaikki koskettamaan lohikaarmetta, minka sanotaan tuovan hyvaa onnea alkavaksi vuodeksi. Kyseessa on minulle viela erityisen hyva vuosi, koska paitsi sian vuosi, kyseessa on kultaisen sian vuosi, joka on vain joka 60. tai 600. vuosi, kalenterista riippuen. Hyvan onnen taydennykseksi tein illalliseksi tavan vaatimaa pyoreata ruokaa (koska kiinalainen uusi vuosi on perheen juhla, ja kokoontuminen ja pyorea ovat sama kirjoitusmerkki kiinassa), kanapullia. Melbourne Victory voitti paikallisen fudisliigan Adelaidea vastaan 6-0. Kaiken kaikkiaan hyva viikonloppu siis. Nyt alkuviikosta karvistelemme hyokkaykseen pyrkivan flunssan kanssa. Viime yona Aten serkut Aki ja Teppo palasivat pohjois-Australian kiertueelta, tanaan tuli tieto etta Eemai on varannut lennot ja tulee viiden viikon paasta. Salmiakkia ja juttuseuraa tulossa, jee!!!
18.2.07
Paljon onneejaavaa Jaakko 5 v.!
Mihin nämä päivät oikein valuvat käsistä? Alakerran Jaakon synttärit oli jo eilen, vaikka yritin hirveästi tsempata, että saisin blogimerkinnän juuri oikealle päivälle. No joka tapauksessa: Onnea onnea onnea onnea onnea!
Johtuu varmaan siitä, että täällä on kolmatta päivää 38 astetta lämmintä, joten suomalaisen aivot eivät enää toimi optimaalisella tavalla. Tänään lähdemme keskustan China Towniin katsomaan kiinalaisen uuden vuoden juhlallisuuksia ja juhlistamaan sian vuoden alkua. Tsekkasimme myös omat kiinalaiset horoskooppimme tapahtuman kunniaksi: Atte on apina, Eve härkä, Neela tiikeri ja Ossi lohikäärme. Ja minä siis sika.
Johtuu varmaan siitä, että täällä on kolmatta päivää 38 astetta lämmintä, joten suomalaisen aivot eivät enää toimi optimaalisella tavalla. Tänään lähdemme keskustan China Towniin katsomaan kiinalaisen uuden vuoden juhlallisuuksia ja juhlistamaan sian vuoden alkua. Tsekkasimme myös omat kiinalaiset horoskooppimme tapahtuman kunniaksi: Atte on apina, Eve härkä, Neela tiikeri ja Ossi lohikäärme. Ja minä siis sika.
14.2.07
Oh Be My Valentine!
Täällä helmikuun 14. päivää ei ole latistettu ystävänpäiväksi, vaan se on ihan suoraan vain ja ainoastaan rakastavaisten päivä. Paikallinen lehdistö on hehkuttanut tätä jo toista viikkoa mm. kertomalla hyviä lahjavinkkejä (esim. voisi tilata lentokoneen kirjoittamaan taivaalle rakkausviestin, joka näkyy 30 km päähän), kirjoittamalla mitä sinkut voivat tehdä Valentine's Dayna, listaamalla romanttisia ravintoloita ja myös kirjoittamalla asiankuuluvia älyllisesti kriittisiä juttuja siitä, kuinka koko päivä on turha ja amerikkalaista tuotantoa. Minähän olen tunnetusti parantumaton romantikko ja voisin heittäytyä tähän ihan täysin (kts. esim. www.forgetmenotcottages.com.au), mutta Atte pitää tämän suhteen mieluiten ns. reaalimaailmassa, joten meikäläisen Valentinen päivän vietot taitavat jäädä seuraavaan elämään.
Anyway, hyvä päivä muistella rakkaita siellä Suomessa, teillä on varmaan vähemmän ikävä meitä kuin meillä teitä. Kaiken muun maailmassa voi korvata paitsi ystävät ja salmiakkia, olemme huomanneet.
Toisaalta olemme olleet täällä jo kaksi kuukautta ja alle puoli vuotta enää jäljellä. Keski-ikäisyyden iloja on se, että aika tuntuu suorastaan juoksevan käsistä. Toisin taitaa olla lapsiraukoilla. Ossilla varsinkin oli eilen vähän rankka päivä. Täkäläisissä kouluissa opetetaan heti esikoulusta asti esiintymään, ja Ossilla oli eilen ns. show and tell -vuoro. Olimme kyllä sanoneet Ossille, ettei hänen tarvitse vielä esiintyä kun ei osaa kieltä, mutta ilmeisesti Ossilla oli sen verran rautainen käsitys itsestään, että kunhan vaan sinne eteen menee niin puhetta alkaa tulla (vrt. entry Ui tai uppoa). No itkuhan siitä tuli. Ensi viikoksi lupasin tehdä Ossin kanssa jonkun tekstin, jonka kirjoitan paperille niinkuin se lausutaan, että Ossi voi myös esiintyä.
Arkeamme ovat sitten viime postin ilahduttaneet seuraavat tapahtumat 1) grillipäivällinen Patomäillä lauantaina 2) ulkoilmaelokuvanäytös Yarrajoen varrella maanantaina (Borat) joka paljasti kansallisia eroja huumorintajussa paitsi itse elokuvassa myös katsomossa, kun suomalaisvähemmistö saattoi nauraa silloin kuin aussienemmistö ei ja päinvastoin sekä 3)eilen illalla näkemämme 4. (!) ilotulitus täällä Docklandsissa.
Osa lasten koulun lapsista ei muuten tajua, että Ossin nimi on oikeasti Ossi, puhuvat vaan uusista lapsista luokalla "this Finnish girl Oona and then some Aussie"...
Anyway, hyvä päivä muistella rakkaita siellä Suomessa, teillä on varmaan vähemmän ikävä meitä kuin meillä teitä. Kaiken muun maailmassa voi korvata paitsi ystävät ja salmiakkia, olemme huomanneet.
Toisaalta olemme olleet täällä jo kaksi kuukautta ja alle puoli vuotta enää jäljellä. Keski-ikäisyyden iloja on se, että aika tuntuu suorastaan juoksevan käsistä. Toisin taitaa olla lapsiraukoilla. Ossilla varsinkin oli eilen vähän rankka päivä. Täkäläisissä kouluissa opetetaan heti esikoulusta asti esiintymään, ja Ossilla oli eilen ns. show and tell -vuoro. Olimme kyllä sanoneet Ossille, ettei hänen tarvitse vielä esiintyä kun ei osaa kieltä, mutta ilmeisesti Ossilla oli sen verran rautainen käsitys itsestään, että kunhan vaan sinne eteen menee niin puhetta alkaa tulla (vrt. entry Ui tai uppoa). No itkuhan siitä tuli. Ensi viikoksi lupasin tehdä Ossin kanssa jonkun tekstin, jonka kirjoitan paperille niinkuin se lausutaan, että Ossi voi myös esiintyä.
Arkeamme ovat sitten viime postin ilahduttaneet seuraavat tapahtumat 1) grillipäivällinen Patomäillä lauantaina 2) ulkoilmaelokuvanäytös Yarrajoen varrella maanantaina (Borat) joka paljasti kansallisia eroja huumorintajussa paitsi itse elokuvassa myös katsomossa, kun suomalaisvähemmistö saattoi nauraa silloin kuin aussienemmistö ei ja päinvastoin sekä 3)eilen illalla näkemämme 4. (!) ilotulitus täällä Docklandsissa.
Osa lasten koulun lapsista ei muuten tajua, että Ossin nimi on oikeasti Ossi, puhuvat vaan uusista lapsista luokalla "this Finnish girl Oona and then some Aussie"...
8.2.07
Maailma on pieni (mutta kyllahan se jo tiedettiin)
Talla kertaa maailma on niin pieni, etta Neelan ja Ossin koulussa aloittivat samanaikaisesti meidan lasten kanssa samanikaiset suomalaiset sisarukset (6 ja 8 vuotta), siis yksi tytto kummankin meidan lapsen luokalle. Entista pienemmaksi maailman tekee se, etta lasten vanhemmat ovat myos Helsingin yliopistosta, kv. politiikan professori Heikki Patomaki ja kehitysmaatutkija Katarina Sehm-Patomaki.
Lievasti hankalaa on se, etta Patomaet eivat ole lahteneet ui tai uppoa -linjalle, vaan ainakin toistaiseksi lasten aiti on viettanyt paivan koulussa ja kaantanyt aina silloin talloin asioita lapsilleen - ja siina sivussa tietysti myos meidan lapsille. Ja koska han on itse ruotsinkielinen, tekee han ylimaaraista tyota kaantaessaan meidan mukuloille suomeksi. En ole viela keksinyt oikeudenmukaista ratkaisua asiaan -ehka parempi antaa vaan ajan kulua?
Paivittaistapahtumien tasolla soljuttelemme arjessa rauhallisesti eteenpain, rutiini on aika hyvin vakiintunut. Tosin Atte viettaa juuri kolmea paivaa Sydneyssa tyomatkalla. Viikonloppuna huipentuu paikallisen taidekaupunginosan St Kilda -festivaali, johon odotetaan sunnuntaina 350 000 henkea. Ero nelikymppisen ja parikymppisen valilla? Kun parikymppinen lahtee ko. tapahtumaan koko paivaksi, nelikymppinen kaantaa nenansa 180 astetta toiseen suuntaan...Omassa Docklandsissakin tapahtuu: juuri kun selvisimme viime viikonlopun venenayttelysta (joka ON uskottavampi kun veneet ovat vedessa tai edes laiturilla kuin Messukeskuksessa), seuraavaksi saamme nauttia laiturillemme pystytettavasta kuvanveistonayttelysta Contempora 2.
Lievasti hankalaa on se, etta Patomaet eivat ole lahteneet ui tai uppoa -linjalle, vaan ainakin toistaiseksi lasten aiti on viettanyt paivan koulussa ja kaantanyt aina silloin talloin asioita lapsilleen - ja siina sivussa tietysti myos meidan lapsille. Ja koska han on itse ruotsinkielinen, tekee han ylimaaraista tyota kaantaessaan meidan mukuloille suomeksi. En ole viela keksinyt oikeudenmukaista ratkaisua asiaan -ehka parempi antaa vaan ajan kulua?
Paivittaistapahtumien tasolla soljuttelemme arjessa rauhallisesti eteenpain, rutiini on aika hyvin vakiintunut. Tosin Atte viettaa juuri kolmea paivaa Sydneyssa tyomatkalla. Viikonloppuna huipentuu paikallisen taidekaupunginosan St Kilda -festivaali, johon odotetaan sunnuntaina 350 000 henkea. Ero nelikymppisen ja parikymppisen valilla? Kun parikymppinen lahtee ko. tapahtumaan koko paivaksi, nelikymppinen kaantaa nenansa 180 astetta toiseen suuntaan...Omassa Docklandsissakin tapahtuu: juuri kun selvisimme viime viikonlopun venenayttelysta (joka ON uskottavampi kun veneet ovat vedessa tai edes laiturilla kuin Messukeskuksessa), seuraavaksi saamme nauttia laiturillemme pystytettavasta kuvanveistonayttelysta Contempora 2.
5.2.07
Kohtalon kampaajaivaa
Kaikilla kunniallisilla naisihmisilla on tahan ikaan mennessa jo oma vakikampaaja, jolla he ovat kayneet 20 vuotta. Samoin heidan hiustyylinsa on vakiintunut, tyylikas ja helppohoitoinen. Minulla taas on ollut ilo poukkoilla jos minkalaisilla kampaajilla aina vihrean-valon-palaessa-heti-vapaata-tyyppisista aloittelevien kampaajien hiusmalliksi ja takaisin. Sita omaa ei ole loytynyt.
Kohtalon iva -osio tulee tassa: nyt se taydellinen kampaaja sitten loytyi, mutta sijaitsee valitettavasti 10 000 kilometrin paassa normaalista asuinpaikastani. Yliopiston kampukselta loytyi keskihintainen (paikallinen naisten hiustenleikkuu voi maksaa 12-120 dollaria) erittain tomera ja ammattitaitoinen naisihminen, jolle jouduin heti lupaamaan etten enaa 1) itse leikkaa otsatukkaa ja 2) etten enaa itse varjaa hiuksiani. Valehtelin, tietty. Vuosittainen kampaajabudjettini kun ei yleensa ylita 100 euroa eika Atte kuitenkaan huomaa mitaan. Mutta aion menna toisen ja ehka jopa kolmannenkin kerran talle tadille leikattavaksi.
Viikonloppu kului tietoisen rauhallisissa merkeissa, silla olimme uupuneita viela lomasta ja koulun aloituksesta. Kavimme paikallisessa liikkuvan kuvan museossa "Eyes., lies and illusions' -nayttelyssa, teimme ruokaa ja kavimme leikkipuistossa. No perjantai-iltana nautimme Aten kanssa pitkasta aikaa kahdenkeskisesta iltahekesta ja kavimme parilla Docklandsissa sijaitsevassa James Squiren panimoravintolassa. Highway Man on suosikki. Sunnuntai-iltana jannattiin, paaseeko Melbourne Victory paikallisen futisliigan loppuotteluun. Aamun lehti kertoi sen, minka arvasimme 47 000 fanin huudosta viereiselta Telstra Domelta jo illalla: paasi. Menemme katsomaan finaalia 18. helmikuuta.
Kohtalon iva -osio tulee tassa: nyt se taydellinen kampaaja sitten loytyi, mutta sijaitsee valitettavasti 10 000 kilometrin paassa normaalista asuinpaikastani. Yliopiston kampukselta loytyi keskihintainen (paikallinen naisten hiustenleikkuu voi maksaa 12-120 dollaria) erittain tomera ja ammattitaitoinen naisihminen, jolle jouduin heti lupaamaan etten enaa 1) itse leikkaa otsatukkaa ja 2) etten enaa itse varjaa hiuksiani. Valehtelin, tietty. Vuosittainen kampaajabudjettini kun ei yleensa ylita 100 euroa eika Atte kuitenkaan huomaa mitaan. Mutta aion menna toisen ja ehka jopa kolmannenkin kerran talle tadille leikattavaksi.
Viikonloppu kului tietoisen rauhallisissa merkeissa, silla olimme uupuneita viela lomasta ja koulun aloituksesta. Kavimme paikallisessa liikkuvan kuvan museossa "Eyes., lies and illusions' -nayttelyssa, teimme ruokaa ja kavimme leikkipuistossa. No perjantai-iltana nautimme Aten kanssa pitkasta aikaa kahdenkeskisesta iltahekesta ja kavimme parilla Docklandsissa sijaitsevassa James Squiren panimoravintolassa. Highway Man on suosikki. Sunnuntai-iltana jannattiin, paaseeko Melbourne Victory paikallisen futisliigan loppuotteluun. Aamun lehti kertoi sen, minka arvasimme 47 000 fanin huudosta viereiselta Telstra Domelta jo illalla: paasi. Menemme katsomaan finaalia 18. helmikuuta.
1.2.07
Home sweet home
Tassa kuvia meilta Docklandsista:
1. Master bedroom
2. Australialaista kylpparityylia
3. Lasten nukkuhuone
4. Keittiomme, vasemmalla olevan oven takana pyykkaystila
5. Olohuone
6. Nakyma parvekkeelta lanteen
7. Nakyma parvekkeelta etelaan
8. Nakyma parvekkeelta itaan
9. Asuintalorykelmamme. Asumme toisesn oikealta juuressa oelvassa matalassa osassa.
1. Master bedroom
2. Australialaista kylpparityylia
3. Lasten nukkuhuone
4. Keittiomme, vasemmalla olevan oven takana pyykkaystila
5. Olohuone
6. Nakyma parvekkeelta lanteen
7. Nakyma parvekkeelta etelaan
8. Nakyma parvekkeelta itaan
9. Asuintalorykelmamme. Asumme toisesn oikealta juuressa oelvassa matalassa osassa.
Ui tai uppoa!
Tama on menetelma, jolla Ossi rautaisella itsetunnolla varustettuna harjoitteli uimista - onneksi aiti oli lahella niina ensimmaisena miljoonana kertana, kun upposi...
No, paatimme kokeilla samaa metodia lasten koulunkayntiin, joka alkoi eilen. Tuntui kylla aika hurjalta jattaa lapset kumpikin omaan luokkaansa mukanaan Disneyn kuvitettu suomi-englanti-suomi-sanakirja, evaat ja valloittava persoonansa. No Eve kylla jai Ossin seuraksi pariksi tunniksi. Iltapaivaraportin mukaan Ossilla oli ollut 10 minuutin black moment, jolloin han olisi halunnut lahtea kotiin, mutta muuten meni hyvin. Neela taas ilmoitti saaneensa 5 uutta ystavaa. Kummankin luokalle tuli myos toiset suomalaiset, tytot, jotka ovat kayneet esikoulua Lontoossa. Jotain vertaistukea siis on. Ossi harmitteli, kun ei ollut saanut tehda matematiikan tehtavaa, vaikka oli kylla kuulemma tajunnut, mita siina pitaa tehda.
Koulu ja lasten opettajat Anne ja Melissa vaikuttavat niin mukavilta, etta paadyimme siihen, etta emme ainakaan toistaiseksi viekaan lapsia neljana paivana language schooliin, niin kuin alunperin oli tarkoitus. Vaikka ryhmat siella ovatkin hieman pienempia (12 vs. 18) niin vakaa uskomme on, etta lapset oppivat kielen itse asiassa nopeammin varsinaisessa kouluymparistossa. Lisaksi opet ja luokkakaverit ovat nyt tuttuja ja uusi luokka olisi taas uusi stressi. Matkakin olisi puoli tuntia pitempi suuntaansa. Sovimme rehtorin kanssa, etta arvioimme tilannetta parin viikon paasta uudelleen.
No, paatimme kokeilla samaa metodia lasten koulunkayntiin, joka alkoi eilen. Tuntui kylla aika hurjalta jattaa lapset kumpikin omaan luokkaansa mukanaan Disneyn kuvitettu suomi-englanti-suomi-sanakirja, evaat ja valloittava persoonansa. No Eve kylla jai Ossin seuraksi pariksi tunniksi. Iltapaivaraportin mukaan Ossilla oli ollut 10 minuutin black moment, jolloin han olisi halunnut lahtea kotiin, mutta muuten meni hyvin. Neela taas ilmoitti saaneensa 5 uutta ystavaa. Kummankin luokalle tuli myos toiset suomalaiset, tytot, jotka ovat kayneet esikoulua Lontoossa. Jotain vertaistukea siis on. Ossi harmitteli, kun ei ollut saanut tehda matematiikan tehtavaa, vaikka oli kylla kuulemma tajunnut, mita siina pitaa tehda.
Koulu ja lasten opettajat Anne ja Melissa vaikuttavat niin mukavilta, etta paadyimme siihen, etta emme ainakaan toistaiseksi viekaan lapsia neljana paivana language schooliin, niin kuin alunperin oli tarkoitus. Vaikka ryhmat siella ovatkin hieman pienempia (12 vs. 18) niin vakaa uskomme on, etta lapset oppivat kielen itse asiassa nopeammin varsinaisessa kouluymparistossa. Lisaksi opet ja luokkakaverit ovat nyt tuttuja ja uusi luokka olisi taas uusi stressi. Matkakin olisi puoli tuntia pitempi suuntaansa. Sovimme rehtorin kanssa, etta arvioimme tilannetta parin viikon paasta uudelleen.
30.1.07
Back in Business
Terve taas. Vietimme viime viikon ensi kesan kesaloman merkeissa Great Ocean Roadin varrella. Tukikohtana meilla oli Aten kollegan ystavan kesamokki Wye Riverilla, noin 200 kilometria Melbournesta lanteen. Kuskina meilla puolestaan oli Aten 25-vuotias serkku Aki, joka rohkeasti hyppasikin 8-paikkaisen Toyotan puikkoihin ja kaarsimme vasenta kaistaa valtamerta kohti. Viikon elamysvyorya on vaikea purkaa jarkevanmittaiseen paivakirjamerkintaan, joten en yritakaan kirjoittaa kronologista kuvausta, vaan saatte tyytya tuokiokuviin ja tunnelmapaloihin matkan varrelta (valokuvien kanssa tokkii vielakin, kotimme ADSL ei saa linjaa ja toissa pitaisi ehtia tehda toita. Toivottavasti ehdin tutkia asiaa kunhan saan tyot ensin rullaamaan).
Great Ocean Road: Se on kirjaimellisesti hakattu kallion kupeeseen valtameren viereen ja kulkee paikoitellen ihan rannassa, paikoitellen huikaisevan korkealla. Keskinopeus on matala, varmaan viiden-kuudenkympin luokkaa maisemallisimmilla osuuksilla. Tiemerkinnat ovat vaikuttavia, etenkin yoaikaan: kaistojen rajoja osoittavat heijastimet, mutkista (joita on paljon) nuolet ja nopeussuositusmerkit, ja jos jonkinlaista muutakin varoituskylttia on pilvin pimein.
Maisemat/luonto: Valtameri saa ainakin tallaisen tyton tehtaan varjoista aina hiljaiseksi. Tutkimme erilaisia rantoja, kerasimme litrakaupalla simpukankuoria, kuljimme paikallisten pienten sademetsasaarekkeiden saniaispuitten alla, tarvoimme loputonta eukalyptusmetsaa nahdaksemme vesiputouksia. Paikallisissa kaupungeissa (Lorne, Apollo BAy) kavimme vain tankkamassa auton ja jaakaappimme.
Havainnot/elamykset: Koalia, lahimmat noin metrin paassa, suowallabi, harmaakenguruja, nokkasiileja, kuutta lajia papukaijaa, kookaburria, kotka sp., iso rapu, McNaugh-komeetta, uinti valtameren aalloissa.
Muuta: Ihastuin australialaisiin kyltteihin. Kenguruvaroitus ym. ovat klassikkoja, mutta enta sitten nama: "High fire zone. Plan to survive". Tai moottoritien rampilla (jossa nopeus on kaiketi noin 100 km/h): "Wrong way. Go back". Ja pari kertaa Akillekin oli tarpeen: "Drive on left in Australia".
Itsemme paikallisesta tuoreesta kalasta ja jattikatkaravuista ahkyyn syoneena yritamme nyt lasketella oikeasti arkeen. Aki ja Teppo lahtevat huomenna pohjoiseen Suurelle Valliriutalle ja kenties myos Kakadun luonnonpuistoon, ja me saamme lapset ja muut tavarat takaisin paikoilleen. Lasten koulun alkaa huomenna, ja se onkin jannittava juttu. Tahan mennessa tiedamme vain, etta toisen opettaja on Anne ja toisen Melissa...
Great Ocean Road: Se on kirjaimellisesti hakattu kallion kupeeseen valtameren viereen ja kulkee paikoitellen ihan rannassa, paikoitellen huikaisevan korkealla. Keskinopeus on matala, varmaan viiden-kuudenkympin luokkaa maisemallisimmilla osuuksilla. Tiemerkinnat ovat vaikuttavia, etenkin yoaikaan: kaistojen rajoja osoittavat heijastimet, mutkista (joita on paljon) nuolet ja nopeussuositusmerkit, ja jos jonkinlaista muutakin varoituskylttia on pilvin pimein.
Maisemat/luonto: Valtameri saa ainakin tallaisen tyton tehtaan varjoista aina hiljaiseksi. Tutkimme erilaisia rantoja, kerasimme litrakaupalla simpukankuoria, kuljimme paikallisten pienten sademetsasaarekkeiden saniaispuitten alla, tarvoimme loputonta eukalyptusmetsaa nahdaksemme vesiputouksia. Paikallisissa kaupungeissa (Lorne, Apollo BAy) kavimme vain tankkamassa auton ja jaakaappimme.
Havainnot/elamykset: Koalia, lahimmat noin metrin paassa, suowallabi, harmaakenguruja, nokkasiileja, kuutta lajia papukaijaa, kookaburria, kotka sp., iso rapu, McNaugh-komeetta, uinti valtameren aalloissa.
Muuta: Ihastuin australialaisiin kyltteihin. Kenguruvaroitus ym. ovat klassikkoja, mutta enta sitten nama: "High fire zone. Plan to survive". Tai moottoritien rampilla (jossa nopeus on kaiketi noin 100 km/h): "Wrong way. Go back". Ja pari kertaa Akillekin oli tarpeen: "Drive on left in Australia".
Itsemme paikallisesta tuoreesta kalasta ja jattikatkaravuista ahkyyn syoneena yritamme nyt lasketella oikeasti arkeen. Aki ja Teppo lahtevat huomenna pohjoiseen Suurelle Valliriutalle ja kenties myos Kakadun luonnonpuistoon, ja me saamme lapset ja muut tavarat takaisin paikoilleen. Lasten koulun alkaa huomenna, ja se onkin jannittava juttu. Tahan mennessa tiedamme vain, etta toisen opettaja on Anne ja toisen Melissa...
17.1.07
Australian Open
Tätä ette nähneet televisiossa – silminnäkijä kertoo.
Yksi tavoite, joka minulla Melbournen matkalle lähdettäessä oli, oli käydä Australian Open –tennisturnauksessa. No nyt on käyty varsin perusteellisesti, kahtena päivänä. Valitsimme halvimman vaihtoehdon, ns. ground passit, joilla ei pääse isoimmille kentille lainkaan. (Näille on varattu jokunen paikka 2. isoimmalla Vodafone Arenalla mutta kumpanakaan päivänä ei ollut sinne mitään asiaa, Rod Laver –areena on täysin mahdoton).
Ensimmäisenä päivänä oli suht kiva keli, 25 astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Olimme isolla joukolla liikkeellä, koko meidän 5-henkinen perhe ja Aten serkut Aki ja Teppo. Aloitimme päivän yrittämällä seurata ruotsalaisen Joakim Johanssonin matsia, lähinnä siksi, että ruotsalaisilla faneilla tuntui olevan hyvä meininki heti aamusta. No, kahden pelin jälkeen Johanssonilta meni jalka ja peli päättyi siihen. Pienen iteroinnin jälkeen saimme varjopaikat Show Court 3:lta, jossa pelasi 9-rankattu kroaatti Mario Ancic.
Nyt nähtiin jo vähän tennistäkin, tosin Ancic voitti suoraan 3-0. Kesken pelin kentän ulkopuolelta alkoi kuulua meteliä, ja seuraavan päivän lehdestä luimme, että serbit, kroaatit ja kreikkalaiset olivat mellakoineet. Yksi mies joutui sairaalaan ja portilla vartijat ottivat seuraavasta päivästä lukien metallinpaljastimet tosikäyttöön.
Innostuimme tennistunnelmasta niin, että päätimme Atte, Aki ja minä mennä vielä tiistaina seuramaan pelejä, kun Jarkko Niemisen avausmatsi oli ohjelmassa. No, eka matsi Jarkon kentällä oli joku naisten matsi, johon ei kauheasti tullut keskityttyä. Sitten iskikin ’extreme heat policy’, joka lykkäsi Jarkon ottelun alkamaan vasta iltakahdeksalta. Lämpötila kun kipusi varjossa 41 asteeseen…Pelin lykkääntymisestä ilmoitettiin aina puolen tunnin-tunnin välein, joten hengailimme kentällä. Työpäivästä muodostui varsin tehokas, kun muutakaan tekemistä ei ollut.
Itse pelissä Jarkko ei ollut parhaimmillaan, vähemmänkin kokenut katsoja huomasi puutteita mm. verkkopelissä ja ykkössyötössä. Jenkkivastustaja hyytyi kuitenkin jalkakramppeihin, ja Nieminen voitti 3-1. Peli päättyi juuri ennen puolta yötä. Jarkko palkitsi koko päivän odottaneet fanit vartin nimikirjoitus- ja kuvaussessiolla ja lähti lepäämään.
Mikä sitten oli erilaista verrattuna tenniksen seuraamiseen televisiosta? No, televisiosta ei esimerkiksi näe, että Ancic on tosi törkeä pallopoikia kohtaan, ja kohtelee heitä lähinnä kuin esineitä. Tämän huomaa esim. siitä, ettei hän katso heitä silmiin ja heittää pyyhkeen taakseen odottaen, että joku ottaa sen kiinni. Niemisellä puolestaan on hauska tapa jutella pelin keskellä aina välillä yleisölle (’jaaha, tällainen peli tällä kertaa’). Tuomioita on tosi hankala tehdä, vaikka on ihan kentän vieressä. Rod Laver areenalla onkin käytössä tänä vuonna ensimmäisen kerran videotuomarointimahdollisuus, johon pelaaja voi halutessaan vedota. Kaksi väärää vetoamista/erä sallitaan.
Tennishuumassa teidän australiankirjeenvaihtajanne
Laura
Yksi tavoite, joka minulla Melbournen matkalle lähdettäessä oli, oli käydä Australian Open –tennisturnauksessa. No nyt on käyty varsin perusteellisesti, kahtena päivänä. Valitsimme halvimman vaihtoehdon, ns. ground passit, joilla ei pääse isoimmille kentille lainkaan. (Näille on varattu jokunen paikka 2. isoimmalla Vodafone Arenalla mutta kumpanakaan päivänä ei ollut sinne mitään asiaa, Rod Laver –areena on täysin mahdoton).
Ensimmäisenä päivänä oli suht kiva keli, 25 astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Olimme isolla joukolla liikkeellä, koko meidän 5-henkinen perhe ja Aten serkut Aki ja Teppo. Aloitimme päivän yrittämällä seurata ruotsalaisen Joakim Johanssonin matsia, lähinnä siksi, että ruotsalaisilla faneilla tuntui olevan hyvä meininki heti aamusta. No, kahden pelin jälkeen Johanssonilta meni jalka ja peli päättyi siihen. Pienen iteroinnin jälkeen saimme varjopaikat Show Court 3:lta, jossa pelasi 9-rankattu kroaatti Mario Ancic.
Nyt nähtiin jo vähän tennistäkin, tosin Ancic voitti suoraan 3-0. Kesken pelin kentän ulkopuolelta alkoi kuulua meteliä, ja seuraavan päivän lehdestä luimme, että serbit, kroaatit ja kreikkalaiset olivat mellakoineet. Yksi mies joutui sairaalaan ja portilla vartijat ottivat seuraavasta päivästä lukien metallinpaljastimet tosikäyttöön.
Innostuimme tennistunnelmasta niin, että päätimme Atte, Aki ja minä mennä vielä tiistaina seuramaan pelejä, kun Jarkko Niemisen avausmatsi oli ohjelmassa. No, eka matsi Jarkon kentällä oli joku naisten matsi, johon ei kauheasti tullut keskityttyä. Sitten iskikin ’extreme heat policy’, joka lykkäsi Jarkon ottelun alkamaan vasta iltakahdeksalta. Lämpötila kun kipusi varjossa 41 asteeseen…Pelin lykkääntymisestä ilmoitettiin aina puolen tunnin-tunnin välein, joten hengailimme kentällä. Työpäivästä muodostui varsin tehokas, kun muutakaan tekemistä ei ollut.
Itse pelissä Jarkko ei ollut parhaimmillaan, vähemmänkin kokenut katsoja huomasi puutteita mm. verkkopelissä ja ykkössyötössä. Jenkkivastustaja hyytyi kuitenkin jalkakramppeihin, ja Nieminen voitti 3-1. Peli päättyi juuri ennen puolta yötä. Jarkko palkitsi koko päivän odottaneet fanit vartin nimikirjoitus- ja kuvaussessiolla ja lähti lepäämään.
Mikä sitten oli erilaista verrattuna tenniksen seuraamiseen televisiosta? No, televisiosta ei esimerkiksi näe, että Ancic on tosi törkeä pallopoikia kohtaan, ja kohtelee heitä lähinnä kuin esineitä. Tämän huomaa esim. siitä, ettei hän katso heitä silmiin ja heittää pyyhkeen taakseen odottaen, että joku ottaa sen kiinni. Niemisellä puolestaan on hauska tapa jutella pelin keskellä aina välillä yleisölle (’jaaha, tällainen peli tällä kertaa’). Tuomioita on tosi hankala tehdä, vaikka on ihan kentän vieressä. Rod Laver areenalla onkin käytössä tänä vuonna ensimmäisen kerran videotuomarointimahdollisuus, johon pelaaja voi halutessaan vedota. Kaksi väärää vetoamista/erä sallitaan.
Tennishuumassa teidän australiankirjeenvaihtajanne
Laura
14.1.07
Olemmeko kotiutuneet?
Jollain tasolla varmaan, kun tuntuu siltä, että eipä tässä meidän elämässä nyt niin kauheasti raportoitavaa enää ole. Päivät ovat aika samanlaisia: Aamupäivällä yritetään tehdä töitä, iltapäivällä mennään lasten kanssa kauppaan/uimaan/puistoon. Illalla syödään. Pari viime päivää olemme kaikki kolme vuorotellen myös käyneet närkkimässä alennusmyyntien loppurysäyksissä.
Jollain tasolla taas varmaan emme, sillä välillä ainakin itse koen suunnattomia ulkopuolisuuden ja sopeutumattomuuden tunteita. On päiviä, jolloin en ymmärrä sanaakaan englantia (ja tuntuu todella typerältä kysyä sorry? kun toinen sanoo hyvää päivää), jolloin kaikki tuntuvat hymyilevän ihan liikaa, ruokakaupasta ei löydy yksinkertaistakaan asiaa ja televisio ja lehti ovat ihan vääränlaisia.
Nyt kuitenkin odottelemme tapahtumarikasta paria viikkoa, sillä omat tulevat kollegani ovat palailemassa töihin ensi viikolla, maanantain vietämme Australian Openissa ja Aten kaksi serkkua saapuu meille tänään. Yritämme selvitä tässä luukussa seitsemän hengen vahvuudella viikon, ja sitten lähdemme viikoksi ajelemaan Great Ocean Roadia, josta meillä on huvila vuokrattuna Wye Riverilta.
Ensimmäisen kuukauden kunniaksi tässä ensimmäinen Australian lista:
Lista: Asioita, jotka ovat Australiassa erilaisia kuin Suomessa
1. Avaimet kääntyvät lukossa eri suuntaan
2. Kaikki joutsenet ovat mustia
3. Kaikilla on kaasuliesi
4. Ruokakaupassa kassa pakkaa tavarat maksuttomiin ohuisiin muovipusseihin
5. Karitsanfileet maksavat 9 euroa kilo
Jollain tasolla taas varmaan emme, sillä välillä ainakin itse koen suunnattomia ulkopuolisuuden ja sopeutumattomuuden tunteita. On päiviä, jolloin en ymmärrä sanaakaan englantia (ja tuntuu todella typerältä kysyä sorry? kun toinen sanoo hyvää päivää), jolloin kaikki tuntuvat hymyilevän ihan liikaa, ruokakaupasta ei löydy yksinkertaistakaan asiaa ja televisio ja lehti ovat ihan vääränlaisia.
Nyt kuitenkin odottelemme tapahtumarikasta paria viikkoa, sillä omat tulevat kollegani ovat palailemassa töihin ensi viikolla, maanantain vietämme Australian Openissa ja Aten kaksi serkkua saapuu meille tänään. Yritämme selvitä tässä luukussa seitsemän hengen vahvuudella viikon, ja sitten lähdemme viikoksi ajelemaan Great Ocean Roadia, josta meillä on huvila vuokrattuna Wye Riverilta.
Ensimmäisen kuukauden kunniaksi tässä ensimmäinen Australian lista:
Lista: Asioita, jotka ovat Australiassa erilaisia kuin Suomessa
1. Avaimet kääntyvät lukossa eri suuntaan
2. Kaikki joutsenet ovat mustia
3. Kaikilla on kaasuliesi
4. Ruokakaupassa kassa pakkaa tavarat maksuttomiin ohuisiin muovipusseihin
5. Karitsanfileet maksavat 9 euroa kilo
8.1.07
New Year's Eve - Uuden vuoden Eve
Perheemme taydentyi lauantai-iltana, kun kavimme koko porukan voimin noukkimassa Even lentokentalta. Eve on osoittanut huomattavaa sisukkuutta jet lagia vastaan taistelussa, mutta nukahtikin sitten eilen kello seitsemalta ns. suorilta jaloilta. Nukkui onneksi 13 tuntia putkeen.
Tanaan paasimmekin sitten karkaamaan ensimmaista kertaa kunnolla tyopaikoillemme. Istun talla hetkella paikallisessa Porthaniassa, Law Schoolin 5. kerroksessa sijaitsevassa hulppeassa toimistossani, joka, vaikka onkin vain noin 6 nelion "koppi" kirjaston kupeessa, on varsin miellyttava. Kaikki tarvittavat varusteet oli hienosti paikalla, tila on rauhallinen, viilea ja nakymat ovat hulppeat merelle pain. Jos ei taalla ajatus lenna niin ei sitten missaan. Kirjasto kolmessa kerroksessa vaikuttaa aika hulppealta.
Nyt lahden viela Human Resources -yksikkoon noutamaan henkilokunta- ja kirjastokortit ja sitten (laukkukaupan kautta) kotia pain.
Tanaan paasimmekin sitten karkaamaan ensimmaista kertaa kunnolla tyopaikoillemme. Istun talla hetkella paikallisessa Porthaniassa, Law Schoolin 5. kerroksessa sijaitsevassa hulppeassa toimistossani, joka, vaikka onkin vain noin 6 nelion "koppi" kirjaston kupeessa, on varsin miellyttava. Kaikki tarvittavat varusteet oli hienosti paikalla, tila on rauhallinen, viilea ja nakymat ovat hulppeat merelle pain. Jos ei taalla ajatus lenna niin ei sitten missaan. Kirjasto kolmessa kerroksessa vaikuttaa aika hulppealta.
Nyt lahden viela Human Resources -yksikkoon noutamaan henkilokunta- ja kirjastokortit ja sitten (laukkukaupan kautta) kotia pain.
5.1.07
Ensimmäiset kengurut!
Eilen oli ensimmäinen retkipäivä, kun Aten kollega Jane Elith ja hänen miehensä olivat ystävällisesti kutsuneet meidät piknikille - kuljetus oli tarjolla heidän piikkiinsä. Niinpä hylkäsimme cityasuntomme ja lähdimme rohkeasti esikaupunkialuetta päin.
Ensin matkasimme paikallisjunalla 25 minuuttia ja kävimme hakemassa ruoat Janen kotoa. Ajoimme itään jonkun matkaa, jonka jälkeen Jane ja Nick jättivät meidät matkustamaan paikallisella museojunalla, höyryjuna Puffing Billyllä. Tunnin junamatkan aikana saimme lähikosketuksen paikalliseen flooraan ja näimme huikeita näkymiä alas laksoon (nousimme noin 300 metrin korkeudelle).
Junamatkan jälkeen pidimme piknikkiä Lakesiden "aseman" vieressä olevassa virkistyspuistossa parin tunnin verran. Sitten minä hyppäsin Nickin moottoripyörän kyytiin, muut autoon ja jatkoimme paikalliselle padolle, jonne kuulemma kengurut kokoontuvat iltaisin syömään.
No, kenguruita ei näkynyt, mutta teimme pienen kävelyretken viereisessä metsässä (=puskissa? Paikalliset eivät sano 'forest' vaan 'in the bushes'). Juuri kun olimme päättäneet luovuttaa ja olimme jo kävelemässä parkkipaikalle, saapui kuitenkin 6 kengurun lauma ruokailemaan, joten ensimmäiset kenguruhavainnot on nyt tehty. Atte ja lapset pääsivät aika lähellekin.
Onnistunut päivä huipentui grilli-illalliseen Janen ja Nickin kotona, kotona olimme puoli 11 aikaan illalla. Kuuma, mutta erittäin antoisa päivä!
Ensin matkasimme paikallisjunalla 25 minuuttia ja kävimme hakemassa ruoat Janen kotoa. Ajoimme itään jonkun matkaa, jonka jälkeen Jane ja Nick jättivät meidät matkustamaan paikallisella museojunalla, höyryjuna Puffing Billyllä. Tunnin junamatkan aikana saimme lähikosketuksen paikalliseen flooraan ja näimme huikeita näkymiä alas laksoon (nousimme noin 300 metrin korkeudelle).
Junamatkan jälkeen pidimme piknikkiä Lakesiden "aseman" vieressä olevassa virkistyspuistossa parin tunnin verran. Sitten minä hyppäsin Nickin moottoripyörän kyytiin, muut autoon ja jatkoimme paikalliselle padolle, jonne kuulemma kengurut kokoontuvat iltaisin syömään.
No, kenguruita ei näkynyt, mutta teimme pienen kävelyretken viereisessä metsässä (=puskissa? Paikalliset eivät sano 'forest' vaan 'in the bushes'). Juuri kun olimme päättäneet luovuttaa ja olimme jo kävelemässä parkkipaikalle, saapui kuitenkin 6 kengurun lauma ruokailemaan, joten ensimmäiset kenguruhavainnot on nyt tehty. Atte ja lapset pääsivät aika lähellekin.
Onnistunut päivä huipentui grilli-illalliseen Janen ja Nickin kotona, kotona olimme puoli 11 aikaan illalla. Kuuma, mutta erittäin antoisa päivä!
3.1.07
Vesipula
Iltapäivää! Täällä on tänään ollut niin toivottoman kuuma, ettemme ole tehneet mitään järkevää. Minä kuin yhden romaanin, muut ovat pyörineet levottomana olohuoneessa. Huomenna on onneksi luvassa ensimmäinen varsinainen retki, piknik Aten työkaverin kanssa.
Kuten aamun Iltiksessäkin uutisoitiin olemme ilmastonmuutoksen kourissa täällä. Melbournessa se tuntuu niin, että vesivarastot ovat enää 39% täynnä, mikä tarkoitti sitä, että vuodenvaihteesta astui voimaan vaiheen 3 rajoitukset: yksityisiä uima-altaita ei saa täyttää letkusta, nurmikoita ei saa kastella, kukkapenkkejä saa kastella vain kahtena päivänä viikossa (eri päivät parillisille ja parittomille talonumeroille). Melbournen hanavesi on siis juomakelpoista ja hyvää kuten Helsinginkin.
Huhtikuussa povataan tason 4 rajoituksia. Meillä ei ole mitään hajua mitä se tarkoittaa, mutta piheinä omakotitaloasukkeina olemme onneksi tottuneet vähäiseen veden käyttöön.
Kuten aamun Iltiksessäkin uutisoitiin olemme ilmastonmuutoksen kourissa täällä. Melbournessa se tuntuu niin, että vesivarastot ovat enää 39% täynnä, mikä tarkoitti sitä, että vuodenvaihteesta astui voimaan vaiheen 3 rajoitukset: yksityisiä uima-altaita ei saa täyttää letkusta, nurmikoita ei saa kastella, kukkapenkkejä saa kastella vain kahtena päivänä viikossa (eri päivät parillisille ja parittomille talonumeroille). Melbournen hanavesi on siis juomakelpoista ja hyvää kuten Helsinginkin.
Huhtikuussa povataan tason 4 rajoituksia. Meillä ei ole mitään hajua mitä se tarkoittaa, mutta piheinä omakotitaloasukkeina olemme onneksi tottuneet vähäiseen veden käyttöön.
1.1.07
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
