20.7.07

Perinnollisyydesta yleensa ja pukeutumisgeeneista erityisesti

Meidan perheessa rekombinaatio on tehnyt tepposiaan silla tavalla, etta Ossi muistuttaa enemman minua ja Neela Attea. Tama nakyy monissa arkipaivan tilanteissa (mm. silla tavalla etta ainoa varsinainen taistelupari meidan perheessa on Ossi ja mina), mutta tanaan mieleeni tuli erityisesti pukeutuminen.

Atte ja Neela eivat nimittain yleensa ole millaan tavalla muodin orjia tai edes kovin kiinnostuneita siita, mita heidan paallaan on, kunhan se on suht koht puhdasta ja ehjaa. Sellaiset kammotukset kuin mustat kengat-ruskea vyo-yhdistelma (Atte) tai viisi senttia liian lyhyeksi kaarityt lahkeet (Neela) eivat heidan maailmaansa juuri hetkauta. Erityistilanteet (kuten esiintymiset, juhlat, tms.) saattavat heidatkin havahduttaa siihen, etta pitaisi miettia mita on paalla.

Ossilla ja minulla tuntuu olevan herkemmat tutkat ymparistoon tassa mielessa, ja tama aihe tulikin mieleeni, kun huomasin Ossin pukeneen oma-aloitteisesti trendikkaasti paalleen pitkahihaisen ja sen paalle t-paidan. Cool! Itse en ole yrityksistani huolimatta pystynyt heittaytymaan australialaiseen muotiin, joka tana talvena on tarkoittanut mm. kasarityyppisia mokkasaapikkaita. Jaiks!

JK. Meinasin laittaa tahan loppuun itselleni muistilistan, mita kaikkia vaatteita on tullut ostettua taalta, ettei tarvitsisi sitten vinkua ettei ole mitaan paallepantavaa. Lupasin nimittain Atelle, etten osta vaatteita seuraavan kerran ennen kuin 14.9.2008. Mutta listasta tuli niin nolon pitka etta jaakoon julkaisematta.

Ei kommentteja: