Tana aamuna Melbourne katosi

Herasimme tanaan siihen, etta koko Melbourne oli kaaritty erittain tiukkaan hernerokkasumuun. Nyt yhdentoista aikaan omasta officestani nakee jo juuri ja juuri meille kotiin asti, mutta Aten haaveet rantaretkesta lasten kanssa taisivat kariutua huonoon nakyvyyteen.

Sunnuntaina ajattelimme optimistisesti menna perheretkelle paikalliseen Heurekaan, Scienceworksiin. Kun paasimme sinne puolen paivan maissa niin saatoimme vain todeta, etta ajatuksemme ei ollutkaan niin originelli: jono oli sadan metrin luokkaa. Jopa sellainen kokenut julkisilla matkutaja ja jonottaja kuten mina (pokkari aina mukana) joutui toteamaan, etta nyt tarvitaan suunnitelmaa B.

Palasimme kaupunkiin, ostimme footyliput Ossille ja minulle, ja menimme lounastamaan Pekingin ankkaa. Lapset ovat kylla aivan pilalle hemmoteltuja ruoan suhteen nykyaan, mutta eivat onneksi tajua sita vaan malttavat tuskin odottaa kun paasevat kotiin syomaan makaroonilaatikkoa. Sitten vietimme pari tuntia paikallisessa Ateneumissa tutustuen australialaiseen taiteeseen samalla kun hihittelimme niille noin 50 000 ihmiselle, jotka halusivat nahda viimeista paivaa auki olleen nayttelun 'Australian impressionistit'. Pihistimme nimittain Aten kanssa tyoaikaa pari tuntia aamupaivalla perjantaina ja valtyimme jonottamiselta.

Footy-matsi oli taas elamys vaikka Richmond haviaakin koko ajan. Jatkoimme samaa teemaa eilen lasten kanssa, kun kavimme AFL Worldissa. Taas erittain hyvin suunniteltu museo/toimintapaikka, jossa viihtyivat seka lapset etta ainakin yksi aikuinen (olin nimittain yksi niista harvoista, joka kokeili joka harvelia). Kokeilimme mm. maalin potkaisemista, handbolleja, footyuutisen kirjoittamista ja kannatuslaulukaraokea ("We're from Tigerland..."). Paikka oli rakennettu finaaliviikonlopun teemalle, ja loppui laajakangaselokuvaan vuoden 2003 finaalista.