Back in Business

Terve taas. Vietimme viime viikon ensi kesan kesaloman merkeissa Great Ocean Roadin varrella. Tukikohtana meilla oli Aten kollegan ystavan kesamokki Wye Riverilla, noin 200 kilometria Melbournesta lanteen. Kuskina meilla puolestaan oli Aten 25-vuotias serkku Aki, joka rohkeasti hyppasikin 8-paikkaisen Toyotan puikkoihin ja kaarsimme vasenta kaistaa valtamerta kohti. Viikon elamysvyorya on vaikea purkaa jarkevanmittaiseen paivakirjamerkintaan, joten en yritakaan kirjoittaa kronologista kuvausta, vaan saatte tyytya tuokiokuviin ja tunnelmapaloihin matkan varrelta (valokuvien kanssa tokkii vielakin, kotimme ADSL ei saa linjaa ja toissa pitaisi ehtia tehda toita. Toivottavasti ehdin tutkia asiaa kunhan saan tyot ensin rullaamaan).

Great Ocean Road: Se on kirjaimellisesti hakattu kallion kupeeseen valtameren viereen ja kulkee paikoitellen ihan rannassa, paikoitellen huikaisevan korkealla. Keskinopeus on matala, varmaan viiden-kuudenkympin luokkaa maisemallisimmilla osuuksilla. Tiemerkinnat ovat vaikuttavia, etenkin yoaikaan: kaistojen rajoja osoittavat heijastimet, mutkista (joita on paljon) nuolet ja nopeussuositusmerkit, ja jos jonkinlaista muutakin varoituskylttia on pilvin pimein.

Maisemat/luonto: Valtameri saa ainakin tallaisen tyton tehtaan varjoista aina hiljaiseksi. Tutkimme erilaisia rantoja, kerasimme litrakaupalla simpukankuoria, kuljimme paikallisten pienten sademetsasaarekkeiden saniaispuitten alla, tarvoimme loputonta eukalyptusmetsaa nahdaksemme vesiputouksia. Paikallisissa kaupungeissa (Lorne, Apollo BAy) kavimme vain tankkamassa auton ja jaakaappimme.

Havainnot/elamykset: Koalia, lahimmat noin metrin paassa, suowallabi, harmaakenguruja, nokkasiileja, kuutta lajia papukaijaa, kookaburria, kotka sp., iso rapu, McNaugh-komeetta, uinti valtameren aalloissa.

Muuta: Ihastuin australialaisiin kyltteihin. Kenguruvaroitus ym. ovat klassikkoja, mutta enta sitten nama: "High fire zone. Plan to survive". Tai moottoritien rampilla (jossa nopeus on kaiketi noin 100 km/h): "Wrong way. Go back". Ja pari kertaa Akillekin oli tarpeen: "Drive on left in Australia".

Itsemme paikallisesta tuoreesta kalasta ja jattikatkaravuista ahkyyn syoneena yritamme nyt lasketella oikeasti arkeen. Aki ja Teppo lahtevat huomenna pohjoiseen Suurelle Valliriutalle ja kenties myos Kakadun luonnonpuistoon, ja me saamme lapset ja muut tavarat takaisin paikoilleen. Lasten koulun alkaa huomenna, ja se onkin jannittava juttu. Tahan mennessa tiedamme vain, etta toisen opettaja on Anne ja toisen Melissa...