Muistatteko sen viestin, jossa kerroin 20 victorialaisen kirjan listasta. No, kaksi niista osoittautui sarjan ensimmaiseksi osaksi. Phryne Fisherin mysteereita on julkaistu 16 ja Murray Wheelaneita 6. Olen kalastellut niita kaupunginkirjastosta, mutta alkoi nayttaa uhkaavasti silta, etta kummastakin jaa yksi lukematta. Mika on arsyttavaa.
Eilen sain kuitenkin alykkyyskohtauksen ja selvitin, loytyisikohan niita Victoria State Librarysta. Tama on siis osavaltion kirjasto, josta ei lainata tavaraa ulos vaan kirjoja voi lukea paikan paalla. Se on siis ilmeisesti jonkintyyppinen kansallisarkisto, joka arkistoi myos fiktiota. Taman viimeisen tyopaivan ensimmaiset 2 1/2 tuntia menikin sitten siihen, etta luin toukokuussa ilmestyneen 6. Wheelan-romaanin. Huomenna edessa viimeinen Phryne Fisher.
JK. Kavimme eilen "maistelemassa" Fifteen-ravintolan kuuden ruokalajin menun. Luulen, ettei minun tarvitse enaa syoda taalla ollessa, sen verran taysi olo vielakin. Ei niin hyvaa ruokaa kuin esim. Huvilakadun La Petite Maisonissa mutta tykkaan konseptista. Kiitos turskan tanaan ei ole mitaan iltaohjelmaa. Huominen Lear kestaa 3 1/2 tuntia...
31.7.07
30.7.07
Laksiaisholkkaa
Lahestyva maastamuuttomme on aktivoinut paikalliset ystavamme, ja viimeisesta kymmenesta paivasta taalla tuntuu muodostuvan varsin intensiivinen kokonaisuus. Lauantaina vierailimme Sarahin ja Brendanin luonna fondueillallisen merkeissa ja lahetettyamme lapset ja Even kotiin kavimme tutstumassa Brunswick Streetin yoelamaan. Sunnuntaina oli vuorossa illallinen Markin perheen luona. Lapset olivat aika naatin nakoisia tanaan...
Tanaan menemme Aten kanssa illalliselle Melbournen Fifteen-ravintolaan (Jamie Olivierin konsepti, jossa paikallisista huligaaneista tehdaan huippukokkeja, ravintoloita takalaisen lisaksi Lontossa, Corwallissa ja Amsterdamissa). Huomenna on lepopaiva, keskiviikkona korkeakulttuuria Royal Shakepeare Companyn Lear-produktion muodossa. Torstaina Aten israelilainen kollega Yakov tullee illalliselle, perjantaina Jane jarjestaa meille laksiaiset kotonaan. Lauantaina ehdimme toivottavasti vahan taas huilia ja pakata...Johonkin valiin haluaisin viela ujuttaa viimeiset puuttuvat rastit, taalla vierailevan modernin taiteen Guggenheim-taidekokoelman katsomisen ja lasillisen nauttimisen shampanjabaarissa.
Pestini Law Schoolin vierailevana tutkijana paattyy huomenna, ja koskapa kotipuhelinkin tekee samoin, olen viimeiset nelja paivaa taas nettikahviloiden armoilla.
Tanaan menemme Aten kanssa illalliselle Melbournen Fifteen-ravintolaan (Jamie Olivierin konsepti, jossa paikallisista huligaaneista tehdaan huippukokkeja, ravintoloita takalaisen lisaksi Lontossa, Corwallissa ja Amsterdamissa). Huomenna on lepopaiva, keskiviikkona korkeakulttuuria Royal Shakepeare Companyn Lear-produktion muodossa. Torstaina Aten israelilainen kollega Yakov tullee illalliselle, perjantaina Jane jarjestaa meille laksiaiset kotonaan. Lauantaina ehdimme toivottavasti vahan taas huilia ja pakata...Johonkin valiin haluaisin viela ujuttaa viimeiset puuttuvat rastit, taalla vierailevan modernin taiteen Guggenheim-taidekokoelman katsomisen ja lasillisen nauttimisen shampanjabaarissa.
Pestini Law Schoolin vierailevana tutkijana paattyy huomenna, ja koskapa kotipuhelinkin tekee samoin, olen viimeiset nelja paivaa taas nettikahviloiden armoilla.
25.7.07
Jaakonpäivää!
Ei meillä ilmeisesti olekaan flunssaa liikkeellä vaan Vesa viestitti Suomesta olevansa kampylobakteerin uhri. Vähän jo kummasteltiinkin flunssaa, joka ei pistä yskimään tai niistämään. Bakteeri on kuitenkin ainakin Ossin osalta selätetty ja poika saa mennä huomenna kouluun. Koputtelen puuta ja toivon, ettei tauti vaadi enää uusia uhreja.
Kelit alkavat taas olla suht samanlaisia Melbournessa ja Helsingissä, kun täällä toivotaan kovasti jo kevään tulevan. David Jones julkisti tänään kesäkokoelmansa myyntiin! En tiedä mihin Jaakko täällä sen kiven viskaisi, mutta hyvää nimipäivää alakerran sällille yhtäkaikki. Yhdentoista päivän päästä pääset opettelemaan aussifutiksen ihmeitä Ossin kanssa.
Kelit alkavat taas olla suht samanlaisia Melbournessa ja Helsingissä, kun täällä toivotaan kovasti jo kevään tulevan. David Jones julkisti tänään kesäkokoelmansa myyntiin! En tiedä mihin Jaakko täällä sen kiven viskaisi, mutta hyvää nimipäivää alakerran sällille yhtäkaikki. Yhdentoista päivän päästä pääset opettelemaan aussifutiksen ihmeitä Ossin kanssa.
23.7.07
Atte Armidalessa, Ossi kuumeessa
Viikonloppuna piti hoitaa pari käymätöntä rastia pois päiväjärjestyksestä. Lauantaina olimme tikkana 9.55 Spotswoodin kaupunginosassa Scienceworksin jonossa. Strategia onnistui - koulun loma-ajan ruuhkasta ei näkynyt jälkeäkään. Ehkä Harry Potterin 7. osan samalle aamulle osunut julkaisu auttoi myös?
Olimme ajatelleet, että Scienceworksissä menisi muutama tunti,mutta yllättäen vietimmekin siellä koko päivän ja lähdimme vasta kun kuuluttivat 16.30 että menkää nyt hyvät ihmiset ulos kun tämä meni oikeastaan jo kiinni. Pääsymaksuun (aikuiset à 6 dollaria, lapset ilmaiseksi) kuului käytännössä neljä hands on -näyttelyä: fysiikan eri ilmiöitä, urheilunäyttely, nykyaikainen koti laitteineen sekä vähän pienemmille lapsille (3-8 v.) suunnattu kaupunkinäyttely. Suosikkejamme olivat kaksi ensiksi mainittua. Ossi suosikkeja olivat mm. ilmanpaineella lentävän limsapulloraketin ampuminen ja virtuaalimaalivahtina toimiminen, Neela puolestaan piti virtuaalilumilautailusta ja R2D2-tyyppisen robotin ohjaamisesta. Kävi myös ilmi, että Neela ponnistaa lähes yhtä korkealle kuin minä.
Maksoimme myös lisämaksut sekä salamahuoneeseen että planetaarioon, jossa ensimmäisessä kerrottiin sähköstä ja lopuusa näytettiin ihan oikeita salamoita ja jälkimmäisessä näimme hyvän leffan mustista aukoista. Päivälliskeskustelut ovat olleet viime päivinä varsin mielenkiintoisia...Hieno perhepäivä, harvoin käy niin että kaikki ovat yhtä iloisia ja onnellisia päivän päättyessä.
Sunnuntaina Atte suuntasi viimeiselle täkäläiselle työmatkalleen Armidaleen, josta hän palaa tiistaiyönä. Me muut kävimme tutustumassa Melbournen Arts&Crafts-markettiin (Vanhan joulumyyjäisiä muistuttava jokasunnuntainen kojutapahtuma Yarrajoen Southbankilla) ja sen jälkeen hoidimme rastin 'Melbourne Cricket Ground'. Richmondin oli vuoro hävitä Port Adeleidelle tällä kertaa, eikä tunnelmaa edes nostanut se, että Richmondin veteraanipelaaja Matthew Richardson pelasi 250. ottelunsa tiikeripaidassa. Onhan se vähän vaisua, jos 90 000 katsojan areenalla on vain 22 395 ihmistä.
Illan aikana Ossi muuttui huomattavan hiljaiseksi ja olikin sitten saanut ilmeisesti saman taudin, mikä vaivasi Eveä viime viikolla. Tänäänkin kuume on noussut melkein 39 asteeseen, joten leppoisa kotipäivä huomennakin edessä. Tänään en jaksanut viedä edes Neelaa kouluun.
JK. Neela sai toisen Special Effort Awardinsa for 'beautiful and neat handwriting' lisämaininnalla 'you are a pleasure to teach'. Kummallekin lapselle on luvattu järjstää läksiäiset ensi viikolla, Ossille torstaina ja Neelalle perjantaina
Olimme ajatelleet, että Scienceworksissä menisi muutama tunti,mutta yllättäen vietimmekin siellä koko päivän ja lähdimme vasta kun kuuluttivat 16.30 että menkää nyt hyvät ihmiset ulos kun tämä meni oikeastaan jo kiinni. Pääsymaksuun (aikuiset à 6 dollaria, lapset ilmaiseksi) kuului käytännössä neljä hands on -näyttelyä: fysiikan eri ilmiöitä, urheilunäyttely, nykyaikainen koti laitteineen sekä vähän pienemmille lapsille (3-8 v.) suunnattu kaupunkinäyttely. Suosikkejamme olivat kaksi ensiksi mainittua. Ossi suosikkeja olivat mm. ilmanpaineella lentävän limsapulloraketin ampuminen ja virtuaalimaalivahtina toimiminen, Neela puolestaan piti virtuaalilumilautailusta ja R2D2-tyyppisen robotin ohjaamisesta. Kävi myös ilmi, että Neela ponnistaa lähes yhtä korkealle kuin minä.
Maksoimme myös lisämaksut sekä salamahuoneeseen että planetaarioon, jossa ensimmäisessä kerrottiin sähköstä ja lopuusa näytettiin ihan oikeita salamoita ja jälkimmäisessä näimme hyvän leffan mustista aukoista. Päivälliskeskustelut ovat olleet viime päivinä varsin mielenkiintoisia...Hieno perhepäivä, harvoin käy niin että kaikki ovat yhtä iloisia ja onnellisia päivän päättyessä.
Sunnuntaina Atte suuntasi viimeiselle täkäläiselle työmatkalleen Armidaleen, josta hän palaa tiistaiyönä. Me muut kävimme tutustumassa Melbournen Arts&Crafts-markettiin (Vanhan joulumyyjäisiä muistuttava jokasunnuntainen kojutapahtuma Yarrajoen Southbankilla) ja sen jälkeen hoidimme rastin 'Melbourne Cricket Ground'. Richmondin oli vuoro hävitä Port Adeleidelle tällä kertaa, eikä tunnelmaa edes nostanut se, että Richmondin veteraanipelaaja Matthew Richardson pelasi 250. ottelunsa tiikeripaidassa. Onhan se vähän vaisua, jos 90 000 katsojan areenalla on vain 22 395 ihmistä.
Illan aikana Ossi muuttui huomattavan hiljaiseksi ja olikin sitten saanut ilmeisesti saman taudin, mikä vaivasi Eveä viime viikolla. Tänäänkin kuume on noussut melkein 39 asteeseen, joten leppoisa kotipäivä huomennakin edessä. Tänään en jaksanut viedä edes Neelaa kouluun.
JK. Neela sai toisen Special Effort Awardinsa for 'beautiful and neat handwriting' lisämaininnalla 'you are a pleasure to teach'. Kummallekin lapselle on luvattu järjstää läksiäiset ensi viikolla, Ossille torstaina ja Neelalle perjantaina
20.7.07
Malja oikeustieteen ylioppilaalle!
Porthaniassa saadaan taas ensi syksynä puolentoista vuoden tauon jälkeen nauttia meidän suvun opiskelijoista, kun siskontyttö Marjaana pääsi tiedekuntaan sisään. Melbournen loittoryhmä onnittelee upeasta saavutuksesta ja toivottaa tervetulleeksi Helsinkiin!
Perinnollisyydesta yleensa ja pukeutumisgeeneista erityisesti
Meidan perheessa rekombinaatio on tehnyt tepposiaan silla tavalla, etta Ossi muistuttaa enemman minua ja Neela Attea. Tama nakyy monissa arkipaivan tilanteissa (mm. silla tavalla etta ainoa varsinainen taistelupari meidan perheessa on Ossi ja mina), mutta tanaan mieleeni tuli erityisesti pukeutuminen.
Atte ja Neela eivat nimittain yleensa ole millaan tavalla muodin orjia tai edes kovin kiinnostuneita siita, mita heidan paallaan on, kunhan se on suht koht puhdasta ja ehjaa. Sellaiset kammotukset kuin mustat kengat-ruskea vyo-yhdistelma (Atte) tai viisi senttia liian lyhyeksi kaarityt lahkeet (Neela) eivat heidan maailmaansa juuri hetkauta. Erityistilanteet (kuten esiintymiset, juhlat, tms.) saattavat heidatkin havahduttaa siihen, etta pitaisi miettia mita on paalla.
Ossilla ja minulla tuntuu olevan herkemmat tutkat ymparistoon tassa mielessa, ja tama aihe tulikin mieleeni, kun huomasin Ossin pukeneen oma-aloitteisesti trendikkaasti paalleen pitkahihaisen ja sen paalle t-paidan. Cool! Itse en ole yrityksistani huolimatta pystynyt heittaytymaan australialaiseen muotiin, joka tana talvena on tarkoittanut mm. kasarityyppisia mokkasaapikkaita. Jaiks!
JK. Meinasin laittaa tahan loppuun itselleni muistilistan, mita kaikkia vaatteita on tullut ostettua taalta, ettei tarvitsisi sitten vinkua ettei ole mitaan paallepantavaa. Lupasin nimittain Atelle, etten osta vaatteita seuraavan kerran ennen kuin 14.9.2008. Mutta listasta tuli niin nolon pitka etta jaakoon julkaisematta.
Atte ja Neela eivat nimittain yleensa ole millaan tavalla muodin orjia tai edes kovin kiinnostuneita siita, mita heidan paallaan on, kunhan se on suht koht puhdasta ja ehjaa. Sellaiset kammotukset kuin mustat kengat-ruskea vyo-yhdistelma (Atte) tai viisi senttia liian lyhyeksi kaarityt lahkeet (Neela) eivat heidan maailmaansa juuri hetkauta. Erityistilanteet (kuten esiintymiset, juhlat, tms.) saattavat heidatkin havahduttaa siihen, etta pitaisi miettia mita on paalla.
Ossilla ja minulla tuntuu olevan herkemmat tutkat ymparistoon tassa mielessa, ja tama aihe tulikin mieleeni, kun huomasin Ossin pukeneen oma-aloitteisesti trendikkaasti paalleen pitkahihaisen ja sen paalle t-paidan. Cool! Itse en ole yrityksistani huolimatta pystynyt heittaytymaan australialaiseen muotiin, joka tana talvena on tarkoittanut mm. kasarityyppisia mokkasaapikkaita. Jaiks!
JK. Meinasin laittaa tahan loppuun itselleni muistilistan, mita kaikkia vaatteita on tullut ostettua taalta, ettei tarvitsisi sitten vinkua ettei ole mitaan paallepantavaa. Lupasin nimittain Atelle, etten osta vaatteita seuraavan kerran ennen kuin 14.9.2008. Mutta listasta tuli niin nolon pitka etta jaakoon julkaisematta.
18.7.07
Elokuvia
Viisi kertaa on tullut kaytya leffassa taalla olon aikana. Kolme kayntia on osunut Kino Dendy -teatteriin, jossa naytetaan ns. parempia elokuvia, yksi leffa katsottiin ulkoilmanaytantona ja kerran olen kaynyt isossa viihdekonsernissa (vrt. FinnKinonTennispalatsi). Leffoja puolestaan ovat olleet australialaiset Noise ja Clubland seka ulkomaalaiset Knocked Up, Borat ja Babel.
Kino Dendyssa kaydessani ihmettelen aina paikan ansaintalogiikkaa. Teatteri sijaitsee kaupungin taatusti kalleimmassa osassa Collins Streetin "Pariisin paadyssa" (jossa mm. Hermesin, Diorin, Tiffanyn ja Louis Vuittonin isot myymalat), ja saleja on ainakin viisi. Joka kerta kun olen siella kaynyt, muutaman sadan ihmisen salissa on ollut vain kourallinen katsojia. Leffansa saa kylla katsoa rauhassa.
Eilinen kokemus viihdekeskus Hoytista oli sitten toisenlainen. Sali oli aivan taynna ja Knocked Upin yleisona oli yllattaen paaasiassa teinipoikaporukoita. Vaikka salissa oli merkityt paikat kaikki istuivat aluksi mihin sattuu, mika johti siihen, etta aikamoista vaihtorulettia kaytiin viela hyvan aikaa leffan alun aikana. Kovaaniset pierut ja popcornilla heittely olivat osa elokuvakokemusta.
Suomalaista tasmallisyytta voisi tanne tuoda rekkalasteittain, silla niin leffat kuin televisio-ohjelmatkin alkavat saannollisesti 10-20 minuuttia myohassa. Toisaalta kun alkoholipipo ei ole taalla niin kirealla, niin on mukava nauttia lasi viinia elokuvaa katsellessa.
JK. Taalla oli eilen kylmin paiva yhdeksaan vuoteen paivalampotilan ollessa maksimissaan 6.4 astetta. Antarktiset tuulet tuntuivat puhaltavan myos tana aamuna, ja istunkin officessa nyt villapoolo, jakku ja nahkatakki paalla, ja vielakin sormet ovat niin kankeat ettei kirjoittamisesta tahdo tulla mitaan.
Kino Dendyssa kaydessani ihmettelen aina paikan ansaintalogiikkaa. Teatteri sijaitsee kaupungin taatusti kalleimmassa osassa Collins Streetin "Pariisin paadyssa" (jossa mm. Hermesin, Diorin, Tiffanyn ja Louis Vuittonin isot myymalat), ja saleja on ainakin viisi. Joka kerta kun olen siella kaynyt, muutaman sadan ihmisen salissa on ollut vain kourallinen katsojia. Leffansa saa kylla katsoa rauhassa.
Eilinen kokemus viihdekeskus Hoytista oli sitten toisenlainen. Sali oli aivan taynna ja Knocked Upin yleisona oli yllattaen paaasiassa teinipoikaporukoita. Vaikka salissa oli merkityt paikat kaikki istuivat aluksi mihin sattuu, mika johti siihen, etta aikamoista vaihtorulettia kaytiin viela hyvan aikaa leffan alun aikana. Kovaaniset pierut ja popcornilla heittely olivat osa elokuvakokemusta.
Suomalaista tasmallisyytta voisi tanne tuoda rekkalasteittain, silla niin leffat kuin televisio-ohjelmatkin alkavat saannollisesti 10-20 minuuttia myohassa. Toisaalta kun alkoholipipo ei ole taalla niin kirealla, niin on mukava nauttia lasi viinia elokuvaa katsellessa.
JK. Taalla oli eilen kylmin paiva yhdeksaan vuoteen paivalampotilan ollessa maksimissaan 6.4 astetta. Antarktiset tuulet tuntuivat puhaltavan myos tana aamuna, ja istunkin officessa nyt villapoolo, jakku ja nahkatakki paalla, ja vielakin sormet ovat niin kankeat ettei kirjoittamisesta tahdo tulla mitaan.
13.7.07
Irtisanomisia
Tanaan on ollut pakko aloittaa irtautuminen takalaisesta elamasta, silla irtisanomisajat tikittavat. Olemme siis taman aamupaivan aikana kirjoitelleet kirjallisia irtisanomisia, ja kamppa, sahko, kaasu, vesi ja sanomalehti on nyt laitettu katkolle 5.8. Aamukammassa on piikkeja jaljella enaa 23 ja haikeahan se ajatus lahtemisesta on, niin kuin ajatus lahtemisesta on aina. Meidan perheen kolme vanhinta muistaa viela sen verran hyvin suomalaisen elamansa, etta osaa ajatella paluun olevan kuitenkin mukavamman asian kuin taalta lahtemisen. Ossi oli kuitenkin pari paivaa sitten silmat kyynelissa sita mielta, ettei lahtemisessa ole mitaan kivaa, kun taalla hankitut kaverit on jatettava.
Eve ja Vesa kotiutuivat keskiviikkoaamuna luonnonkauniista Tasmaniasta, ja sen jalkeen olemmekin taas Aten kanssa paiskineet toita taydella teholla. Omistaja on laittanut kamppamme myyntiin, ja tanaan ensimmaiset ostajaehdokkaat tulivat hairitsemaan rauhaamme puolenpaivan maissa. Huomenna olisi tulijoita jo 10.30 - lauantaiaamuna! Seriously folks.
JK. Mita mielta olette Melbournen yliopiston kampuksen portin ylapuolelle kirjoitetusta iskulauseesta 'Evolution starts here'? Evoluution alkuhetkesta minulle tulee lahinna mieleen alkuliemi ja siina pyorivat ameebat ja muut yksisoluiset. Ei ehka kannattaisi mainostaa, etta yliopistokampuksella ollaan yha edelleen samassa tilassa :).
Eve ja Vesa kotiutuivat keskiviikkoaamuna luonnonkauniista Tasmaniasta, ja sen jalkeen olemmekin taas Aten kanssa paiskineet toita taydella teholla. Omistaja on laittanut kamppamme myyntiin, ja tanaan ensimmaiset ostajaehdokkaat tulivat hairitsemaan rauhaamme puolenpaivan maissa. Huomenna olisi tulijoita jo 10.30 - lauantaiaamuna! Seriously folks.
JK. Mita mielta olette Melbournen yliopiston kampuksen portin ylapuolelle kirjoitetusta iskulauseesta 'Evolution starts here'? Evoluution alkuhetkesta minulle tulee lahinna mieleen alkuliemi ja siina pyorivat ameebat ja muut yksisoluiset. Ei ehka kannattaisi mainostaa, etta yliopistokampuksella ollaan yha edelleen samassa tilassa :).
10.7.07
Tana aamuna Melbourne katosi
Herasimme tanaan siihen, etta koko Melbourne oli kaaritty erittain tiukkaan hernerokkasumuun. Nyt yhdentoista aikaan omasta officestani nakee jo juuri ja juuri meille kotiin asti, mutta Aten haaveet rantaretkesta lasten kanssa taisivat kariutua huonoon nakyvyyteen.
Sunnuntaina ajattelimme optimistisesti menna perheretkelle paikalliseen Heurekaan, Scienceworksiin. Kun paasimme sinne puolen paivan maissa niin saatoimme vain todeta, etta ajatuksemme ei ollutkaan niin originelli: jono oli sadan metrin luokkaa. Jopa sellainen kokenut julkisilla matkutaja ja jonottaja kuten mina (pokkari aina mukana) joutui toteamaan, etta nyt tarvitaan suunnitelmaa B.
Palasimme kaupunkiin, ostimme footyliput Ossille ja minulle, ja menimme lounastamaan Pekingin ankkaa. Lapset ovat kylla aivan pilalle hemmoteltuja ruoan suhteen nykyaan, mutta eivat onneksi tajua sita vaan malttavat tuskin odottaa kun paasevat kotiin syomaan makaroonilaatikkoa. Sitten vietimme pari tuntia paikallisessa Ateneumissa tutustuen australialaiseen taiteeseen samalla kun hihittelimme niille noin 50 000 ihmiselle, jotka halusivat nahda viimeista paivaa auki olleen nayttelun 'Australian impressionistit'. Pihistimme nimittain Aten kanssa tyoaikaa pari tuntia aamupaivalla perjantaina ja valtyimme jonottamiselta.
Footy-matsi oli taas elamys vaikka Richmond haviaakin koko ajan. Jatkoimme samaa teemaa eilen lasten kanssa, kun kavimme AFL Worldissa. Taas erittain hyvin suunniteltu museo/toimintapaikka, jossa viihtyivat seka lapset etta ainakin yksi aikuinen (olin nimittain yksi niista harvoista, joka kokeili joka harvelia). Kokeilimme mm. maalin potkaisemista, handbolleja, footyuutisen kirjoittamista ja kannatuslaulukaraokea ("We're from Tigerland..."). Paikka oli rakennettu finaaliviikonlopun teemalle, ja loppui laajakangaselokuvaan vuoden 2003 finaalista.
Sunnuntaina ajattelimme optimistisesti menna perheretkelle paikalliseen Heurekaan, Scienceworksiin. Kun paasimme sinne puolen paivan maissa niin saatoimme vain todeta, etta ajatuksemme ei ollutkaan niin originelli: jono oli sadan metrin luokkaa. Jopa sellainen kokenut julkisilla matkutaja ja jonottaja kuten mina (pokkari aina mukana) joutui toteamaan, etta nyt tarvitaan suunnitelmaa B.
Palasimme kaupunkiin, ostimme footyliput Ossille ja minulle, ja menimme lounastamaan Pekingin ankkaa. Lapset ovat kylla aivan pilalle hemmoteltuja ruoan suhteen nykyaan, mutta eivat onneksi tajua sita vaan malttavat tuskin odottaa kun paasevat kotiin syomaan makaroonilaatikkoa. Sitten vietimme pari tuntia paikallisessa Ateneumissa tutustuen australialaiseen taiteeseen samalla kun hihittelimme niille noin 50 000 ihmiselle, jotka halusivat nahda viimeista paivaa auki olleen nayttelun 'Australian impressionistit'. Pihistimme nimittain Aten kanssa tyoaikaa pari tuntia aamupaivalla perjantaina ja valtyimme jonottamiselta.
Footy-matsi oli taas elamys vaikka Richmond haviaakin koko ajan. Jatkoimme samaa teemaa eilen lasten kanssa, kun kavimme AFL Worldissa. Taas erittain hyvin suunniteltu museo/toimintapaikka, jossa viihtyivat seka lapset etta ainakin yksi aikuinen (olin nimittain yksi niista harvoista, joka kokeili joka harvelia). Kokeilimme mm. maalin potkaisemista, handbolleja, footyuutisen kirjoittamista ja kannatuslaulukaraokea ("We're from Tigerland..."). Paikka oli rakennettu finaaliviikonlopun teemalle, ja loppui laajakangaselokuvaan vuoden 2003 finaalista.
7.7.07
070707
Numerofriikkina pidan tallaisista paivamaarista (olin mm. paattanyt, etta Ossi [laskettu aika 14.11.2000] syntyisi paivamaarana, jossa on vain ykkosia ja nollia, koska isansa on tietokoneinsinoori), vaikka talla hetkella mielenkiintoisempi on kylla 060807 - kotiinpaluupaiva.
Kavimme eilen toteamassa Aten kanssa, etta nama melbournelaiset todella haluavat vakaasti epauskoa sen, etta taalla on kylmaa talvella. Kaikilla ravintoloilla on nimittain ulkoterassit kovassa kaytossa, ja niita lammittavat sellaiset ihmeelliset linnunponton nakoiset kaasulammittimet, joita on ripoteltu noin joka neljannelle neliometrille. Lopputulos on se, etta niska palaa, mutta nilkat jaatyvat.
Joka tapauksessa kaatosateessakin Lygon Streetin klassikkoravintolan Tiamon pasta oli erittain maukasta ja hintansa (14,50 dollaria) vaarti.
Kavimme eilen toteamassa Aten kanssa, etta nama melbournelaiset todella haluavat vakaasti epauskoa sen, etta taalla on kylmaa talvella. Kaikilla ravintoloilla on nimittain ulkoterassit kovassa kaytossa, ja niita lammittavat sellaiset ihmeelliset linnunponton nakoiset kaasulammittimet, joita on ripoteltu noin joka neljannelle neliometrille. Lopputulos on se, etta niska palaa, mutta nilkat jaatyvat.
Joka tapauksessa kaatosateessakin Lygon Streetin klassikkoravintolan Tiamon pasta oli erittain maukasta ja hintansa (14,50 dollaria) vaarti.
6.7.07
Final countdown
Tanaan on talla eraa viimeinen kuudes paiva, jonka vietamme Melbournessa. Saan kylmetessa ja sateistuessa edelleen ajatukset ja toinen jalka alkaakin olla jo vahvasti koto-Suomen kamaralla. Sen verran on tullut nahtya ja koettua, ettei voi sanoa reissun menneen hukkaan. Ja kyllahan puheissa on jo vilahdellut ajatus muutaman kuukauden mittaisesta paluustakin parin vuoden kuluttua.
Eilen hyvastelimme Tiinan ja Marrin ja toivomme, ettei Heathrow'n ruuhka esta heita ehtimasta haihin Kalevan kirkkoon lauantaina kello 15. Saimme pakattua heidan laukkuihinsa melkoisen maaran kirjallisuutta ja mekkoja, mista suuret kiitokset!! Motellimme henkilostoa tuli lennossa taydentamaan Even opiskelukaveri Vesa, joka viipyy (Even ja Vesan Tasmanian-reissua lukuunottamatta) ensi viikon lauantaihin asti.
Eilen hyvastelimme Tiinan ja Marrin ja toivomme, ettei Heathrow'n ruuhka esta heita ehtimasta haihin Kalevan kirkkoon lauantaina kello 15. Saimme pakattua heidan laukkuihinsa melkoisen maaran kirjallisuutta ja mekkoja, mista suuret kiitokset!! Motellimme henkilostoa tuli lennossa taydentamaan Even opiskelukaveri Vesa, joka viipyy (Even ja Vesan Tasmanian-reissua lukuunottamatta) ensi viikon lauantaihin asti.
4.7.07
Urheilullista hyvistystä
Kuluneen puolen vuoden aikana australialaiset ystävämme ovat tehneet kaikkensa, jotta urheilullinen itsetuntomme murenisi: olemme yrittäneet oppia kriketin monimutkaisia sääntöjä, oppia potkaisemaan aussijalkapalloa suoraan ja olemme pyörineet valtameren pesukoneessa surffauksen merkeissä. Tänään oli kuitenkin suloisen hyvityksen aika, kun kävimme lasten kanssa Docklandsiin kahdeksi viikoksi perustetussa WinterWonderlandissa.
Marjaana ja minä olimme varsinaisia luistelukuningattaria (vaikka oma taitoni rajoittuukin lähinnä eteenpäinmenoon ja toispuoleiseen sirklaukseen) ja Ossi ja Neela kävivät hyvistä kruununperillisistä. Nautimme suunnattomasti tunnin luistelusta, australialaiset luovuttviat suunnilleen puolen tunnin jälkeen. Opetimme myös, että lunta heitettäessä siitä kannattaa puristella tiivis pallo, saa mukavamman osuman aikaiseksi (sisäänpääsyyn kuului jokaiselle lapselle sangollinen lunta, jolla sai heitellä lumiukon kuvia - how exotic is that!).
Muuten olemme edelleen tehokkaasti poimineet Melbournen ja Victorian parhaita turistikohteita. Sunnuntaina teimme päiväretken Point Nepeanin luonnonpuistoon ja vanhalle sotilasalueelle, maanantain Tiina ja Marri viettivät Great Ocean Roadilla ja eilisen - kuluneen 60 vuoden aikana kylmimmän kesäkuun kautta aikojen lämpimimpänä yksittäisenä päivänä - käytimme Royal Botanic Gardenin kiertelyyn. Tänään iltapäivällä katsastimme vielä paikallisten aboriginaalien kulttuurikeskuksen ja totesimme sen olevan samaa korkeaa tasoa kuin Melbournen muutkin museot.
Marjaana ja minä olimme varsinaisia luistelukuningattaria (vaikka oma taitoni rajoittuukin lähinnä eteenpäinmenoon ja toispuoleiseen sirklaukseen) ja Ossi ja Neela kävivät hyvistä kruununperillisistä. Nautimme suunnattomasti tunnin luistelusta, australialaiset luovuttviat suunnilleen puolen tunnin jälkeen. Opetimme myös, että lunta heitettäessä siitä kannattaa puristella tiivis pallo, saa mukavamman osuman aikaiseksi (sisäänpääsyyn kuului jokaiselle lapselle sangollinen lunta, jolla sai heitellä lumiukon kuvia - how exotic is that!).
Muuten olemme edelleen tehokkaasti poimineet Melbournen ja Victorian parhaita turistikohteita. Sunnuntaina teimme päiväretken Point Nepeanin luonnonpuistoon ja vanhalle sotilasalueelle, maanantain Tiina ja Marri viettivät Great Ocean Roadilla ja eilisen - kuluneen 60 vuoden aikana kylmimmän kesäkuun kautta aikojen lämpimimpänä yksittäisenä päivänä - käytimme Royal Botanic Gardenin kiertelyyn. Tänään iltapäivällä katsastimme vielä paikallisten aboriginaalien kulttuurikeskuksen ja totesimme sen olevan samaa korkeaa tasoa kuin Melbournen muutkin museot.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
