20.7.07

Perinnollisyydesta yleensa ja pukeutumisgeeneista erityisesti

Meidan perheessa rekombinaatio on tehnyt tepposiaan silla tavalla, etta Ossi muistuttaa enemman minua ja Neela Attea. Tama nakyy monissa arkipaivan tilanteissa (mm. silla tavalla etta ainoa varsinainen taistelupari meidan perheessa on Ossi ja mina), mutta tanaan mieleeni tuli erityisesti pukeutuminen.

Atte ja Neela eivat nimittain yleensa ole millaan tavalla muodin orjia tai edes kovin kiinnostuneita siita, mita heidan paallaan on, kunhan se on suht koht puhdasta ja ehjaa. Sellaiset kammotukset kuin mustat kengat-ruskea vyo-yhdistelma (Atte) tai viisi senttia liian lyhyeksi kaarityt lahkeet (Neela) eivat heidan maailmaansa juuri hetkauta. Erityistilanteet (kuten esiintymiset, juhlat, tms.) saattavat heidatkin havahduttaa siihen, etta pitaisi miettia mita on paalla.

Ossilla ja minulla tuntuu olevan herkemmat tutkat ymparistoon tassa mielessa, ja tama aihe tulikin mieleeni, kun huomasin Ossin pukeneen oma-aloitteisesti trendikkaasti paalleen pitkahihaisen ja sen paalle t-paidan. Cool! Itse en ole yrityksistani huolimatta pystynyt heittaytymaan australialaiseen muotiin, joka tana talvena on tarkoittanut mm. kasarityyppisia mokkasaapikkaita. Jaiks!

JK. Meinasin laittaa tahan loppuun itselleni muistilistan, mita kaikkia vaatteita on tullut ostettua taalta, ettei tarvitsisi sitten vinkua ettei ole mitaan paallepantavaa. Lupasin nimittain Atelle, etten osta vaatteita seuraavan kerran ennen kuin 14.9.2008. Mutta listasta tuli niin nolon pitka etta jaakoon julkaisematta.

18.7.07

Elokuvia

Viisi kertaa on tullut kaytya leffassa taalla olon aikana. Kolme kayntia on osunut Kino Dendy -teatteriin, jossa naytetaan ns. parempia elokuvia, yksi leffa katsottiin ulkoilmanaytantona ja kerran olen kaynyt isossa viihdekonsernissa (vrt. FinnKinonTennispalatsi). Leffoja puolestaan ovat olleet australialaiset Noise ja Clubland seka ulkomaalaiset Knocked Up, Borat ja Babel.

Kino Dendyssa kaydessani ihmettelen aina paikan ansaintalogiikkaa. Teatteri sijaitsee kaupungin taatusti kalleimmassa osassa Collins Streetin "Pariisin paadyssa" (jossa mm. Hermesin, Diorin, Tiffanyn ja Louis Vuittonin isot myymalat), ja saleja on ainakin viisi. Joka kerta kun olen siella kaynyt, muutaman sadan ihmisen salissa on ollut vain kourallinen katsojia. Leffansa saa kylla katsoa rauhassa.

Eilinen kokemus viihdekeskus Hoytista oli sitten toisenlainen. Sali oli aivan taynna ja Knocked Upin yleisona oli yllattaen paaasiassa teinipoikaporukoita. Vaikka salissa oli merkityt paikat kaikki istuivat aluksi mihin sattuu, mika johti siihen, etta aikamoista vaihtorulettia kaytiin viela hyvan aikaa leffan alun aikana. Kovaaniset pierut ja popcornilla heittely olivat osa elokuvakokemusta.

Suomalaista tasmallisyytta voisi tanne tuoda rekkalasteittain, silla niin leffat kuin televisio-ohjelmatkin alkavat saannollisesti 10-20 minuuttia myohassa. Toisaalta kun alkoholipipo ei ole taalla niin kirealla, niin on mukava nauttia lasi viinia elokuvaa katsellessa.

JK. Taalla oli eilen kylmin paiva yhdeksaan vuoteen paivalampotilan ollessa maksimissaan 6.4 astetta. Antarktiset tuulet tuntuivat puhaltavan myos tana aamuna, ja istunkin officessa nyt villapoolo, jakku ja nahkatakki paalla, ja vielakin sormet ovat niin kankeat ettei kirjoittamisesta tahdo tulla mitaan.

13.7.07

Irtisanomisia

Tanaan on ollut pakko aloittaa irtautuminen takalaisesta elamasta, silla irtisanomisajat tikittavat. Olemme siis taman aamupaivan aikana kirjoitelleet kirjallisia irtisanomisia, ja kamppa, sahko, kaasu, vesi ja sanomalehti on nyt laitettu katkolle 5.8. Aamukammassa on piikkeja jaljella enaa 23 ja haikeahan se ajatus lahtemisesta on, niin kuin ajatus lahtemisesta on aina. Meidan perheen kolme vanhinta muistaa viela sen verran hyvin suomalaisen elamansa, etta osaa ajatella paluun olevan kuitenkin mukavamman asian kuin taalta lahtemisen. Ossi oli kuitenkin pari paivaa sitten silmat kyynelissa sita mielta, ettei lahtemisessa ole mitaan kivaa, kun taalla hankitut kaverit on jatettava.

Eve ja Vesa kotiutuivat keskiviikkoaamuna luonnonkauniista Tasmaniasta, ja sen jalkeen olemmekin taas Aten kanssa paiskineet toita taydella teholla. Omistaja on laittanut kamppamme myyntiin, ja tanaan ensimmaiset ostajaehdokkaat tulivat hairitsemaan rauhaamme puolenpaivan maissa. Huomenna olisi tulijoita jo 10.30 - lauantaiaamuna! Seriously folks.

JK. Mita mielta olette Melbournen yliopiston kampuksen portin ylapuolelle kirjoitetusta iskulauseesta 'Evolution starts here'? Evoluution alkuhetkesta minulle tulee lahinna mieleen alkuliemi ja siina pyorivat ameebat ja muut yksisoluiset. Ei ehka kannattaisi mainostaa, etta yliopistokampuksella ollaan yha edelleen samassa tilassa :).

10.7.07

Tana aamuna Melbourne katosi

Herasimme tanaan siihen, etta koko Melbourne oli kaaritty erittain tiukkaan hernerokkasumuun. Nyt yhdentoista aikaan omasta officestani nakee jo juuri ja juuri meille kotiin asti, mutta Aten haaveet rantaretkesta lasten kanssa taisivat kariutua huonoon nakyvyyteen.

Sunnuntaina ajattelimme optimistisesti menna perheretkelle paikalliseen Heurekaan, Scienceworksiin. Kun paasimme sinne puolen paivan maissa niin saatoimme vain todeta, etta ajatuksemme ei ollutkaan niin originelli: jono oli sadan metrin luokkaa. Jopa sellainen kokenut julkisilla matkutaja ja jonottaja kuten mina (pokkari aina mukana) joutui toteamaan, etta nyt tarvitaan suunnitelmaa B.

Palasimme kaupunkiin, ostimme footyliput Ossille ja minulle, ja menimme lounastamaan Pekingin ankkaa. Lapset ovat kylla aivan pilalle hemmoteltuja ruoan suhteen nykyaan, mutta eivat onneksi tajua sita vaan malttavat tuskin odottaa kun paasevat kotiin syomaan makaroonilaatikkoa. Sitten vietimme pari tuntia paikallisessa Ateneumissa tutustuen australialaiseen taiteeseen samalla kun hihittelimme niille noin 50 000 ihmiselle, jotka halusivat nahda viimeista paivaa auki olleen nayttelun 'Australian impressionistit'. Pihistimme nimittain Aten kanssa tyoaikaa pari tuntia aamupaivalla perjantaina ja valtyimme jonottamiselta.

Footy-matsi oli taas elamys vaikka Richmond haviaakin koko ajan. Jatkoimme samaa teemaa eilen lasten kanssa, kun kavimme AFL Worldissa. Taas erittain hyvin suunniteltu museo/toimintapaikka, jossa viihtyivat seka lapset etta ainakin yksi aikuinen (olin nimittain yksi niista harvoista, joka kokeili joka harvelia). Kokeilimme mm. maalin potkaisemista, handbolleja, footyuutisen kirjoittamista ja kannatuslaulukaraokea ("We're from Tigerland..."). Paikka oli rakennettu finaaliviikonlopun teemalle, ja loppui laajakangaselokuvaan vuoden 2003 finaalista.

7.7.07

070707

Numerofriikkina pidan tallaisista paivamaarista (olin mm. paattanyt, etta Ossi [laskettu aika 14.11.2000] syntyisi paivamaarana, jossa on vain ykkosia ja nollia, koska isansa on tietokoneinsinoori), vaikka talla hetkella mielenkiintoisempi on kylla 060807 - kotiinpaluupaiva.

Kavimme eilen toteamassa Aten kanssa, etta nama melbournelaiset todella haluavat vakaasti epauskoa sen, etta taalla on kylmaa talvella. Kaikilla ravintoloilla on nimittain ulkoterassit kovassa kaytossa, ja niita lammittavat sellaiset ihmeelliset linnunponton nakoiset kaasulammittimet, joita on ripoteltu noin joka neljannelle neliometrille. Lopputulos on se, etta niska palaa, mutta nilkat jaatyvat.

Joka tapauksessa kaatosateessakin Lygon Streetin klassikkoravintolan Tiamon pasta oli erittain maukasta ja hintansa (14,50 dollaria) vaarti.