Tanaan on ollut pakko aloittaa irtautuminen takalaisesta elamasta, silla irtisanomisajat tikittavat. Olemme siis taman aamupaivan aikana kirjoitelleet kirjallisia irtisanomisia, ja kamppa, sahko, kaasu, vesi ja sanomalehti on nyt laitettu katkolle 5.8. Aamukammassa on piikkeja jaljella enaa 23 ja haikeahan se ajatus lahtemisesta on, niin kuin ajatus lahtemisesta on aina. Meidan perheen kolme vanhinta muistaa viela sen verran hyvin suomalaisen elamansa, etta osaa ajatella paluun olevan kuitenkin mukavamman asian kuin taalta lahtemisen. Ossi oli kuitenkin pari paivaa sitten silmat kyynelissa sita mielta, ettei lahtemisessa ole mitaan kivaa, kun taalla hankitut kaverit on jatettava.
Eve ja Vesa kotiutuivat keskiviikkoaamuna luonnonkauniista Tasmaniasta, ja sen jalkeen olemmekin taas Aten kanssa paiskineet toita taydella teholla. Omistaja on laittanut kamppamme myyntiin, ja tanaan ensimmaiset ostajaehdokkaat tulivat hairitsemaan rauhaamme puolenpaivan maissa. Huomenna olisi tulijoita jo 10.30 - lauantaiaamuna! Seriously folks.
JK. Mita mielta olette Melbournen yliopiston kampuksen portin ylapuolelle kirjoitetusta iskulauseesta 'Evolution starts here'? Evoluution alkuhetkesta minulle tulee lahinna mieleen alkuliemi ja siina pyorivat ameebat ja muut yksisoluiset. Ei ehka kannattaisi mainostaa, etta yliopistokampuksella ollaan yha edelleen samassa tilassa :).
13.7.07
10.7.07
Tana aamuna Melbourne katosi
Herasimme tanaan siihen, etta koko Melbourne oli kaaritty erittain tiukkaan hernerokkasumuun. Nyt yhdentoista aikaan omasta officestani nakee jo juuri ja juuri meille kotiin asti, mutta Aten haaveet rantaretkesta lasten kanssa taisivat kariutua huonoon nakyvyyteen.
Sunnuntaina ajattelimme optimistisesti menna perheretkelle paikalliseen Heurekaan, Scienceworksiin. Kun paasimme sinne puolen paivan maissa niin saatoimme vain todeta, etta ajatuksemme ei ollutkaan niin originelli: jono oli sadan metrin luokkaa. Jopa sellainen kokenut julkisilla matkutaja ja jonottaja kuten mina (pokkari aina mukana) joutui toteamaan, etta nyt tarvitaan suunnitelmaa B.
Palasimme kaupunkiin, ostimme footyliput Ossille ja minulle, ja menimme lounastamaan Pekingin ankkaa. Lapset ovat kylla aivan pilalle hemmoteltuja ruoan suhteen nykyaan, mutta eivat onneksi tajua sita vaan malttavat tuskin odottaa kun paasevat kotiin syomaan makaroonilaatikkoa. Sitten vietimme pari tuntia paikallisessa Ateneumissa tutustuen australialaiseen taiteeseen samalla kun hihittelimme niille noin 50 000 ihmiselle, jotka halusivat nahda viimeista paivaa auki olleen nayttelun 'Australian impressionistit'. Pihistimme nimittain Aten kanssa tyoaikaa pari tuntia aamupaivalla perjantaina ja valtyimme jonottamiselta.
Footy-matsi oli taas elamys vaikka Richmond haviaakin koko ajan. Jatkoimme samaa teemaa eilen lasten kanssa, kun kavimme AFL Worldissa. Taas erittain hyvin suunniteltu museo/toimintapaikka, jossa viihtyivat seka lapset etta ainakin yksi aikuinen (olin nimittain yksi niista harvoista, joka kokeili joka harvelia). Kokeilimme mm. maalin potkaisemista, handbolleja, footyuutisen kirjoittamista ja kannatuslaulukaraokea ("We're from Tigerland..."). Paikka oli rakennettu finaaliviikonlopun teemalle, ja loppui laajakangaselokuvaan vuoden 2003 finaalista.
Sunnuntaina ajattelimme optimistisesti menna perheretkelle paikalliseen Heurekaan, Scienceworksiin. Kun paasimme sinne puolen paivan maissa niin saatoimme vain todeta, etta ajatuksemme ei ollutkaan niin originelli: jono oli sadan metrin luokkaa. Jopa sellainen kokenut julkisilla matkutaja ja jonottaja kuten mina (pokkari aina mukana) joutui toteamaan, etta nyt tarvitaan suunnitelmaa B.
Palasimme kaupunkiin, ostimme footyliput Ossille ja minulle, ja menimme lounastamaan Pekingin ankkaa. Lapset ovat kylla aivan pilalle hemmoteltuja ruoan suhteen nykyaan, mutta eivat onneksi tajua sita vaan malttavat tuskin odottaa kun paasevat kotiin syomaan makaroonilaatikkoa. Sitten vietimme pari tuntia paikallisessa Ateneumissa tutustuen australialaiseen taiteeseen samalla kun hihittelimme niille noin 50 000 ihmiselle, jotka halusivat nahda viimeista paivaa auki olleen nayttelun 'Australian impressionistit'. Pihistimme nimittain Aten kanssa tyoaikaa pari tuntia aamupaivalla perjantaina ja valtyimme jonottamiselta.
Footy-matsi oli taas elamys vaikka Richmond haviaakin koko ajan. Jatkoimme samaa teemaa eilen lasten kanssa, kun kavimme AFL Worldissa. Taas erittain hyvin suunniteltu museo/toimintapaikka, jossa viihtyivat seka lapset etta ainakin yksi aikuinen (olin nimittain yksi niista harvoista, joka kokeili joka harvelia). Kokeilimme mm. maalin potkaisemista, handbolleja, footyuutisen kirjoittamista ja kannatuslaulukaraokea ("We're from Tigerland..."). Paikka oli rakennettu finaaliviikonlopun teemalle, ja loppui laajakangaselokuvaan vuoden 2003 finaalista.
7.7.07
070707
Numerofriikkina pidan tallaisista paivamaarista (olin mm. paattanyt, etta Ossi [laskettu aika 14.11.2000] syntyisi paivamaarana, jossa on vain ykkosia ja nollia, koska isansa on tietokoneinsinoori), vaikka talla hetkella mielenkiintoisempi on kylla 060807 - kotiinpaluupaiva.
Kavimme eilen toteamassa Aten kanssa, etta nama melbournelaiset todella haluavat vakaasti epauskoa sen, etta taalla on kylmaa talvella. Kaikilla ravintoloilla on nimittain ulkoterassit kovassa kaytossa, ja niita lammittavat sellaiset ihmeelliset linnunponton nakoiset kaasulammittimet, joita on ripoteltu noin joka neljannelle neliometrille. Lopputulos on se, etta niska palaa, mutta nilkat jaatyvat.
Joka tapauksessa kaatosateessakin Lygon Streetin klassikkoravintolan Tiamon pasta oli erittain maukasta ja hintansa (14,50 dollaria) vaarti.
Kavimme eilen toteamassa Aten kanssa, etta nama melbournelaiset todella haluavat vakaasti epauskoa sen, etta taalla on kylmaa talvella. Kaikilla ravintoloilla on nimittain ulkoterassit kovassa kaytossa, ja niita lammittavat sellaiset ihmeelliset linnunponton nakoiset kaasulammittimet, joita on ripoteltu noin joka neljannelle neliometrille. Lopputulos on se, etta niska palaa, mutta nilkat jaatyvat.
Joka tapauksessa kaatosateessakin Lygon Streetin klassikkoravintolan Tiamon pasta oli erittain maukasta ja hintansa (14,50 dollaria) vaarti.
6.7.07
Final countdown
Tanaan on talla eraa viimeinen kuudes paiva, jonka vietamme Melbournessa. Saan kylmetessa ja sateistuessa edelleen ajatukset ja toinen jalka alkaakin olla jo vahvasti koto-Suomen kamaralla. Sen verran on tullut nahtya ja koettua, ettei voi sanoa reissun menneen hukkaan. Ja kyllahan puheissa on jo vilahdellut ajatus muutaman kuukauden mittaisesta paluustakin parin vuoden kuluttua.
Eilen hyvastelimme Tiinan ja Marrin ja toivomme, ettei Heathrow'n ruuhka esta heita ehtimasta haihin Kalevan kirkkoon lauantaina kello 15. Saimme pakattua heidan laukkuihinsa melkoisen maaran kirjallisuutta ja mekkoja, mista suuret kiitokset!! Motellimme henkilostoa tuli lennossa taydentamaan Even opiskelukaveri Vesa, joka viipyy (Even ja Vesan Tasmanian-reissua lukuunottamatta) ensi viikon lauantaihin asti.
Eilen hyvastelimme Tiinan ja Marrin ja toivomme, ettei Heathrow'n ruuhka esta heita ehtimasta haihin Kalevan kirkkoon lauantaina kello 15. Saimme pakattua heidan laukkuihinsa melkoisen maaran kirjallisuutta ja mekkoja, mista suuret kiitokset!! Motellimme henkilostoa tuli lennossa taydentamaan Even opiskelukaveri Vesa, joka viipyy (Even ja Vesan Tasmanian-reissua lukuunottamatta) ensi viikon lauantaihin asti.
4.7.07
Urheilullista hyvistystä
Kuluneen puolen vuoden aikana australialaiset ystävämme ovat tehneet kaikkensa, jotta urheilullinen itsetuntomme murenisi: olemme yrittäneet oppia kriketin monimutkaisia sääntöjä, oppia potkaisemaan aussijalkapalloa suoraan ja olemme pyörineet valtameren pesukoneessa surffauksen merkeissä. Tänään oli kuitenkin suloisen hyvityksen aika, kun kävimme lasten kanssa Docklandsiin kahdeksi viikoksi perustetussa WinterWonderlandissa.
Marjaana ja minä olimme varsinaisia luistelukuningattaria (vaikka oma taitoni rajoittuukin lähinnä eteenpäinmenoon ja toispuoleiseen sirklaukseen) ja Ossi ja Neela kävivät hyvistä kruununperillisistä. Nautimme suunnattomasti tunnin luistelusta, australialaiset luovuttviat suunnilleen puolen tunnin jälkeen. Opetimme myös, että lunta heitettäessä siitä kannattaa puristella tiivis pallo, saa mukavamman osuman aikaiseksi (sisäänpääsyyn kuului jokaiselle lapselle sangollinen lunta, jolla sai heitellä lumiukon kuvia - how exotic is that!).
Muuten olemme edelleen tehokkaasti poimineet Melbournen ja Victorian parhaita turistikohteita. Sunnuntaina teimme päiväretken Point Nepeanin luonnonpuistoon ja vanhalle sotilasalueelle, maanantain Tiina ja Marri viettivät Great Ocean Roadilla ja eilisen - kuluneen 60 vuoden aikana kylmimmän kesäkuun kautta aikojen lämpimimpänä yksittäisenä päivänä - käytimme Royal Botanic Gardenin kiertelyyn. Tänään iltapäivällä katsastimme vielä paikallisten aboriginaalien kulttuurikeskuksen ja totesimme sen olevan samaa korkeaa tasoa kuin Melbournen muutkin museot.
Marjaana ja minä olimme varsinaisia luistelukuningattaria (vaikka oma taitoni rajoittuukin lähinnä eteenpäinmenoon ja toispuoleiseen sirklaukseen) ja Ossi ja Neela kävivät hyvistä kruununperillisistä. Nautimme suunnattomasti tunnin luistelusta, australialaiset luovuttviat suunnilleen puolen tunnin jälkeen. Opetimme myös, että lunta heitettäessä siitä kannattaa puristella tiivis pallo, saa mukavamman osuman aikaiseksi (sisäänpääsyyn kuului jokaiselle lapselle sangollinen lunta, jolla sai heitellä lumiukon kuvia - how exotic is that!).
Muuten olemme edelleen tehokkaasti poimineet Melbournen ja Victorian parhaita turistikohteita. Sunnuntaina teimme päiväretken Point Nepeanin luonnonpuistoon ja vanhalle sotilasalueelle, maanantain Tiina ja Marri viettivät Great Ocean Roadilla ja eilisen - kuluneen 60 vuoden aikana kylmimmän kesäkuun kautta aikojen lämpimimpänä yksittäisenä päivänä - käytimme Royal Botanic Gardenin kiertelyyn. Tänään iltapäivällä katsastimme vielä paikallisten aboriginaalien kulttuurikeskuksen ja totesimme sen olevan samaa korkeaa tasoa kuin Melbournen muutkin museot.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
