Raikasta vappuaamua/Terveisiä Mitta-Mittasta/Kuinka huono tsägä ihmisellä voi olla

Oli vaikea valita minkä laittaa tänään otsikoksi, siitä johtuen tuo tripla. Lähdetään purkamaan järjestyksessä:

Harvoin on ollut niin raikas olo vapunpäivän aamuna kuin tänään - vuosina 1998 ja 2000 olen tainnut pystyä samaan suoritukseen. Vappuahan täällä ei käsitteenä tunneta, vaan lapset lähtivät tuossa aamulla kouluun ja Atte töihin. Se, miksi minä jäin tänne kotiin selviää ihan kohta.

Vietimme neljä ihanaa päivää Aten työkaverin Brendanin isoäidin kotona Mitta-Mittassa koillis-Victoriassa, paikallisilla 'vuorilla'. Ajomatka on Brendanin mukaan noin 4-5 tuntia, mutta meidän mielestämme se on ehkä lähempänä 7-9 tuntia: mennessä pysähdyimme yhdellä viinitilalla, takaisin tullessa kahdella, joista jälkimmäinen kuului Brendanin tädille.

Mitta-Mittassa (noin 30 asukkaan kylä ei-missään keskellä huikaisevan kaunista jokilaaksoa) Brendanin isoäiti osoittautui todelliseksi ur-mummuksi, joka mm. sunnuntaina kulutti tunnin (!) heittelemällä Ossille krikettipalloa. Viikonloppuun kuului mm. golf-harjotteita (maalla on kuulemma golf-kenttä joka kylässä, tämän vuosimaksu oli 100 dollaria), kriketinpeluuta, paljon ja hyvää syömistä sekä hienoja ilta/yökävelyjä, jolloin Brendan spottaili meille pussiliitäjiä ja opossumeja. Vompatteja emme onnistuneet vielä näkemään, sen sijaan yksi isohko kenguru yritti taklata meidät kylän raitilla. Aivan upea ja rentouttava viikonloppu.

Huono tuuri -osio on siinä, että ollessamme paluumatkalla viimeisellä viinitilakäynnilla onnistuin nyrjäyttämään nilkkani oikeasta jalasta. Tiedän, jos tämä ei olisi niin tuskallista, se olisi jo aika hauskaa. No, onhan tässä vielä kaksi raajaa täyskunnossa ja kun tulee uusi vamma niin vanha tuntuu jotenkin mitättömältä. Saapa nähdä mitä fysioterapeuttini tästä sanoo.

Lopuksi toivotetaan kaikille kansalaisille oikein riemullista vapunpäivää!