Oh Be My Valentine!

Täällä helmikuun 14. päivää ei ole latistettu ystävänpäiväksi, vaan se on ihan suoraan vain ja ainoastaan rakastavaisten päivä. Paikallinen lehdistö on hehkuttanut tätä jo toista viikkoa mm. kertomalla hyviä lahjavinkkejä (esim. voisi tilata lentokoneen kirjoittamaan taivaalle rakkausviestin, joka näkyy 30 km päähän), kirjoittamalla mitä sinkut voivat tehdä Valentine's Dayna, listaamalla romanttisia ravintoloita ja myös kirjoittamalla asiankuuluvia älyllisesti kriittisiä juttuja siitä, kuinka koko päivä on turha ja amerikkalaista tuotantoa. Minähän olen tunnetusti parantumaton romantikko ja voisin heittäytyä tähän ihan täysin (kts. esim. www.forgetmenotcottages.com.au), mutta Atte pitää tämän suhteen mieluiten ns. reaalimaailmassa, joten meikäläisen Valentinen päivän vietot taitavat jäädä seuraavaan elämään.

Anyway, hyvä päivä muistella rakkaita siellä Suomessa, teillä on varmaan vähemmän ikävä meitä kuin meillä teitä. Kaiken muun maailmassa voi korvata paitsi ystävät ja salmiakkia, olemme huomanneet.

Toisaalta olemme olleet täällä jo kaksi kuukautta ja alle puoli vuotta enää jäljellä. Keski-ikäisyyden iloja on se, että aika tuntuu suorastaan juoksevan käsistä. Toisin taitaa olla lapsiraukoilla. Ossilla varsinkin oli eilen vähän rankka päivä. Täkäläisissä kouluissa opetetaan heti esikoulusta asti esiintymään, ja Ossilla oli eilen ns. show and tell -vuoro. Olimme kyllä sanoneet Ossille, ettei hänen tarvitse vielä esiintyä kun ei osaa kieltä, mutta ilmeisesti Ossilla oli sen verran rautainen käsitys itsestään, että kunhan vaan sinne eteen menee niin puhetta alkaa tulla (vrt. entry Ui tai uppoa). No itkuhan siitä tuli. Ensi viikoksi lupasin tehdä Ossin kanssa jonkun tekstin, jonka kirjoitan paperille niinkuin se lausutaan, että Ossi voi myös esiintyä.

Arkeamme ovat sitten viime postin ilahduttaneet seuraavat tapahtumat 1) grillipäivällinen Patomäillä lauantaina 2) ulkoilmaelokuvanäytös Yarrajoen varrella maanantaina (Borat) joka paljasti kansallisia eroja huumorintajussa paitsi itse elokuvassa myös katsomossa, kun suomalaisvähemmistö saattoi nauraa silloin kuin aussienemmistö ei ja päinvastoin sekä 3)eilen illalla näkemämme 4. (!) ilotulitus täällä Docklandsissa.

Osa lasten koulun lapsista ei muuten tajua, että Ossin nimi on oikeasti Ossi, puhuvat vaan uusista lapsista luokalla "this Finnish girl Oona and then some Aussie"...