Kohtalon kampaajaivaa

Kaikilla kunniallisilla naisihmisilla on tahan ikaan mennessa jo oma vakikampaaja, jolla he ovat kayneet 20 vuotta. Samoin heidan hiustyylinsa on vakiintunut, tyylikas ja helppohoitoinen. Minulla taas on ollut ilo poukkoilla jos minkalaisilla kampaajilla aina vihrean-valon-palaessa-heti-vapaata-tyyppisista aloittelevien kampaajien hiusmalliksi ja takaisin. Sita omaa ei ole loytynyt.

Kohtalon iva -osio tulee tassa: nyt se taydellinen kampaaja sitten loytyi, mutta sijaitsee valitettavasti 10 000 kilometrin paassa normaalista asuinpaikastani. Yliopiston kampukselta loytyi keskihintainen (paikallinen naisten hiustenleikkuu voi maksaa 12-120 dollaria) erittain tomera ja ammattitaitoinen naisihminen, jolle jouduin heti lupaamaan etten enaa 1) itse leikkaa otsatukkaa ja 2) etten enaa itse varjaa hiuksiani. Valehtelin, tietty. Vuosittainen kampaajabudjettini kun ei yleensa ylita 100 euroa eika Atte kuitenkaan huomaa mitaan. Mutta aion menna toisen ja ehka jopa kolmannenkin kerran talle tadille leikattavaksi.

Viikonloppu kului tietoisen rauhallisissa merkeissa, silla olimme uupuneita viela lomasta ja koulun aloituksesta. Kavimme paikallisessa liikkuvan kuvan museossa "Eyes., lies and illusions' -nayttelyssa, teimme ruokaa ja kavimme leikkipuistossa. No perjantai-iltana nautimme Aten kanssa pitkasta aikaa kahdenkeskisesta iltahekesta ja kavimme parilla Docklandsissa sijaitsevassa James Squiren panimoravintolassa. Highway Man on suosikki. Sunnuntai-iltana jannattiin, paaseeko Melbourne Victory paikallisen futisliigan loppuotteluun. Aamun lehti kertoi sen, minka arvasimme 47 000 fanin huudosta viereiselta Telstra Domelta jo illalla: paasi. Menemme katsomaan finaalia 18. helmikuuta.