Ei meillä ilmeisesti olekaan flunssaa liikkeellä vaan Vesa viestitti Suomesta olevansa kampylobakteerin uhri. Vähän jo kummasteltiinkin flunssaa, joka ei pistä yskimään tai niistämään. Bakteeri on kuitenkin ainakin Ossin osalta selätetty ja poika saa mennä huomenna kouluun. Koputtelen puuta ja toivon, ettei tauti vaadi enää uusia uhreja.
Kelit alkavat taas olla suht samanlaisia Melbournessa ja Helsingissä, kun täällä toivotaan kovasti jo kevään tulevan. David Jones julkisti tänään kesäkokoelmansa myyntiin! En tiedä mihin Jaakko täällä sen kiven viskaisi, mutta hyvää nimipäivää alakerran sällille yhtäkaikki. Yhdentoista päivän päästä pääset opettelemaan aussifutiksen ihmeitä Ossin kanssa.
25.7.07
23.7.07
Atte Armidalessa, Ossi kuumeessa
Viikonloppuna piti hoitaa pari käymätöntä rastia pois päiväjärjestyksestä. Lauantaina olimme tikkana 9.55 Spotswoodin kaupunginosassa Scienceworksin jonossa. Strategia onnistui - koulun loma-ajan ruuhkasta ei näkynyt jälkeäkään. Ehkä Harry Potterin 7. osan samalle aamulle osunut julkaisu auttoi myös?
Olimme ajatelleet, että Scienceworksissä menisi muutama tunti,mutta yllättäen vietimmekin siellä koko päivän ja lähdimme vasta kun kuuluttivat 16.30 että menkää nyt hyvät ihmiset ulos kun tämä meni oikeastaan jo kiinni. Pääsymaksuun (aikuiset à 6 dollaria, lapset ilmaiseksi) kuului käytännössä neljä hands on -näyttelyä: fysiikan eri ilmiöitä, urheilunäyttely, nykyaikainen koti laitteineen sekä vähän pienemmille lapsille (3-8 v.) suunnattu kaupunkinäyttely. Suosikkejamme olivat kaksi ensiksi mainittua. Ossi suosikkeja olivat mm. ilmanpaineella lentävän limsapulloraketin ampuminen ja virtuaalimaalivahtina toimiminen, Neela puolestaan piti virtuaalilumilautailusta ja R2D2-tyyppisen robotin ohjaamisesta. Kävi myös ilmi, että Neela ponnistaa lähes yhtä korkealle kuin minä.
Maksoimme myös lisämaksut sekä salamahuoneeseen että planetaarioon, jossa ensimmäisessä kerrottiin sähköstä ja lopuusa näytettiin ihan oikeita salamoita ja jälkimmäisessä näimme hyvän leffan mustista aukoista. Päivälliskeskustelut ovat olleet viime päivinä varsin mielenkiintoisia...Hieno perhepäivä, harvoin käy niin että kaikki ovat yhtä iloisia ja onnellisia päivän päättyessä.
Sunnuntaina Atte suuntasi viimeiselle täkäläiselle työmatkalleen Armidaleen, josta hän palaa tiistaiyönä. Me muut kävimme tutustumassa Melbournen Arts&Crafts-markettiin (Vanhan joulumyyjäisiä muistuttava jokasunnuntainen kojutapahtuma Yarrajoen Southbankilla) ja sen jälkeen hoidimme rastin 'Melbourne Cricket Ground'. Richmondin oli vuoro hävitä Port Adeleidelle tällä kertaa, eikä tunnelmaa edes nostanut se, että Richmondin veteraanipelaaja Matthew Richardson pelasi 250. ottelunsa tiikeripaidassa. Onhan se vähän vaisua, jos 90 000 katsojan areenalla on vain 22 395 ihmistä.
Illan aikana Ossi muuttui huomattavan hiljaiseksi ja olikin sitten saanut ilmeisesti saman taudin, mikä vaivasi Eveä viime viikolla. Tänäänkin kuume on noussut melkein 39 asteeseen, joten leppoisa kotipäivä huomennakin edessä. Tänään en jaksanut viedä edes Neelaa kouluun.
JK. Neela sai toisen Special Effort Awardinsa for 'beautiful and neat handwriting' lisämaininnalla 'you are a pleasure to teach'. Kummallekin lapselle on luvattu järjstää läksiäiset ensi viikolla, Ossille torstaina ja Neelalle perjantaina
Olimme ajatelleet, että Scienceworksissä menisi muutama tunti,mutta yllättäen vietimmekin siellä koko päivän ja lähdimme vasta kun kuuluttivat 16.30 että menkää nyt hyvät ihmiset ulos kun tämä meni oikeastaan jo kiinni. Pääsymaksuun (aikuiset à 6 dollaria, lapset ilmaiseksi) kuului käytännössä neljä hands on -näyttelyä: fysiikan eri ilmiöitä, urheilunäyttely, nykyaikainen koti laitteineen sekä vähän pienemmille lapsille (3-8 v.) suunnattu kaupunkinäyttely. Suosikkejamme olivat kaksi ensiksi mainittua. Ossi suosikkeja olivat mm. ilmanpaineella lentävän limsapulloraketin ampuminen ja virtuaalimaalivahtina toimiminen, Neela puolestaan piti virtuaalilumilautailusta ja R2D2-tyyppisen robotin ohjaamisesta. Kävi myös ilmi, että Neela ponnistaa lähes yhtä korkealle kuin minä.
Maksoimme myös lisämaksut sekä salamahuoneeseen että planetaarioon, jossa ensimmäisessä kerrottiin sähköstä ja lopuusa näytettiin ihan oikeita salamoita ja jälkimmäisessä näimme hyvän leffan mustista aukoista. Päivälliskeskustelut ovat olleet viime päivinä varsin mielenkiintoisia...Hieno perhepäivä, harvoin käy niin että kaikki ovat yhtä iloisia ja onnellisia päivän päättyessä.
Sunnuntaina Atte suuntasi viimeiselle täkäläiselle työmatkalleen Armidaleen, josta hän palaa tiistaiyönä. Me muut kävimme tutustumassa Melbournen Arts&Crafts-markettiin (Vanhan joulumyyjäisiä muistuttava jokasunnuntainen kojutapahtuma Yarrajoen Southbankilla) ja sen jälkeen hoidimme rastin 'Melbourne Cricket Ground'. Richmondin oli vuoro hävitä Port Adeleidelle tällä kertaa, eikä tunnelmaa edes nostanut se, että Richmondin veteraanipelaaja Matthew Richardson pelasi 250. ottelunsa tiikeripaidassa. Onhan se vähän vaisua, jos 90 000 katsojan areenalla on vain 22 395 ihmistä.
Illan aikana Ossi muuttui huomattavan hiljaiseksi ja olikin sitten saanut ilmeisesti saman taudin, mikä vaivasi Eveä viime viikolla. Tänäänkin kuume on noussut melkein 39 asteeseen, joten leppoisa kotipäivä huomennakin edessä. Tänään en jaksanut viedä edes Neelaa kouluun.
JK. Neela sai toisen Special Effort Awardinsa for 'beautiful and neat handwriting' lisämaininnalla 'you are a pleasure to teach'. Kummallekin lapselle on luvattu järjstää läksiäiset ensi viikolla, Ossille torstaina ja Neelalle perjantaina
20.7.07
Malja oikeustieteen ylioppilaalle!
Porthaniassa saadaan taas ensi syksynä puolentoista vuoden tauon jälkeen nauttia meidän suvun opiskelijoista, kun siskontyttö Marjaana pääsi tiedekuntaan sisään. Melbournen loittoryhmä onnittelee upeasta saavutuksesta ja toivottaa tervetulleeksi Helsinkiin!
Perinnollisyydesta yleensa ja pukeutumisgeeneista erityisesti
Meidan perheessa rekombinaatio on tehnyt tepposiaan silla tavalla, etta Ossi muistuttaa enemman minua ja Neela Attea. Tama nakyy monissa arkipaivan tilanteissa (mm. silla tavalla etta ainoa varsinainen taistelupari meidan perheessa on Ossi ja mina), mutta tanaan mieleeni tuli erityisesti pukeutuminen.
Atte ja Neela eivat nimittain yleensa ole millaan tavalla muodin orjia tai edes kovin kiinnostuneita siita, mita heidan paallaan on, kunhan se on suht koht puhdasta ja ehjaa. Sellaiset kammotukset kuin mustat kengat-ruskea vyo-yhdistelma (Atte) tai viisi senttia liian lyhyeksi kaarityt lahkeet (Neela) eivat heidan maailmaansa juuri hetkauta. Erityistilanteet (kuten esiintymiset, juhlat, tms.) saattavat heidatkin havahduttaa siihen, etta pitaisi miettia mita on paalla.
Ossilla ja minulla tuntuu olevan herkemmat tutkat ymparistoon tassa mielessa, ja tama aihe tulikin mieleeni, kun huomasin Ossin pukeneen oma-aloitteisesti trendikkaasti paalleen pitkahihaisen ja sen paalle t-paidan. Cool! Itse en ole yrityksistani huolimatta pystynyt heittaytymaan australialaiseen muotiin, joka tana talvena on tarkoittanut mm. kasarityyppisia mokkasaapikkaita. Jaiks!
JK. Meinasin laittaa tahan loppuun itselleni muistilistan, mita kaikkia vaatteita on tullut ostettua taalta, ettei tarvitsisi sitten vinkua ettei ole mitaan paallepantavaa. Lupasin nimittain Atelle, etten osta vaatteita seuraavan kerran ennen kuin 14.9.2008. Mutta listasta tuli niin nolon pitka etta jaakoon julkaisematta.
Atte ja Neela eivat nimittain yleensa ole millaan tavalla muodin orjia tai edes kovin kiinnostuneita siita, mita heidan paallaan on, kunhan se on suht koht puhdasta ja ehjaa. Sellaiset kammotukset kuin mustat kengat-ruskea vyo-yhdistelma (Atte) tai viisi senttia liian lyhyeksi kaarityt lahkeet (Neela) eivat heidan maailmaansa juuri hetkauta. Erityistilanteet (kuten esiintymiset, juhlat, tms.) saattavat heidatkin havahduttaa siihen, etta pitaisi miettia mita on paalla.
Ossilla ja minulla tuntuu olevan herkemmat tutkat ymparistoon tassa mielessa, ja tama aihe tulikin mieleeni, kun huomasin Ossin pukeneen oma-aloitteisesti trendikkaasti paalleen pitkahihaisen ja sen paalle t-paidan. Cool! Itse en ole yrityksistani huolimatta pystynyt heittaytymaan australialaiseen muotiin, joka tana talvena on tarkoittanut mm. kasarityyppisia mokkasaapikkaita. Jaiks!
JK. Meinasin laittaa tahan loppuun itselleni muistilistan, mita kaikkia vaatteita on tullut ostettua taalta, ettei tarvitsisi sitten vinkua ettei ole mitaan paallepantavaa. Lupasin nimittain Atelle, etten osta vaatteita seuraavan kerran ennen kuin 14.9.2008. Mutta listasta tuli niin nolon pitka etta jaakoon julkaisematta.
18.7.07
Elokuvia
Viisi kertaa on tullut kaytya leffassa taalla olon aikana. Kolme kayntia on osunut Kino Dendy -teatteriin, jossa naytetaan ns. parempia elokuvia, yksi leffa katsottiin ulkoilmanaytantona ja kerran olen kaynyt isossa viihdekonsernissa (vrt. FinnKinonTennispalatsi). Leffoja puolestaan ovat olleet australialaiset Noise ja Clubland seka ulkomaalaiset Knocked Up, Borat ja Babel.
Kino Dendyssa kaydessani ihmettelen aina paikan ansaintalogiikkaa. Teatteri sijaitsee kaupungin taatusti kalleimmassa osassa Collins Streetin "Pariisin paadyssa" (jossa mm. Hermesin, Diorin, Tiffanyn ja Louis Vuittonin isot myymalat), ja saleja on ainakin viisi. Joka kerta kun olen siella kaynyt, muutaman sadan ihmisen salissa on ollut vain kourallinen katsojia. Leffansa saa kylla katsoa rauhassa.
Eilinen kokemus viihdekeskus Hoytista oli sitten toisenlainen. Sali oli aivan taynna ja Knocked Upin yleisona oli yllattaen paaasiassa teinipoikaporukoita. Vaikka salissa oli merkityt paikat kaikki istuivat aluksi mihin sattuu, mika johti siihen, etta aikamoista vaihtorulettia kaytiin viela hyvan aikaa leffan alun aikana. Kovaaniset pierut ja popcornilla heittely olivat osa elokuvakokemusta.
Suomalaista tasmallisyytta voisi tanne tuoda rekkalasteittain, silla niin leffat kuin televisio-ohjelmatkin alkavat saannollisesti 10-20 minuuttia myohassa. Toisaalta kun alkoholipipo ei ole taalla niin kirealla, niin on mukava nauttia lasi viinia elokuvaa katsellessa.
JK. Taalla oli eilen kylmin paiva yhdeksaan vuoteen paivalampotilan ollessa maksimissaan 6.4 astetta. Antarktiset tuulet tuntuivat puhaltavan myos tana aamuna, ja istunkin officessa nyt villapoolo, jakku ja nahkatakki paalla, ja vielakin sormet ovat niin kankeat ettei kirjoittamisesta tahdo tulla mitaan.
Kino Dendyssa kaydessani ihmettelen aina paikan ansaintalogiikkaa. Teatteri sijaitsee kaupungin taatusti kalleimmassa osassa Collins Streetin "Pariisin paadyssa" (jossa mm. Hermesin, Diorin, Tiffanyn ja Louis Vuittonin isot myymalat), ja saleja on ainakin viisi. Joka kerta kun olen siella kaynyt, muutaman sadan ihmisen salissa on ollut vain kourallinen katsojia. Leffansa saa kylla katsoa rauhassa.
Eilinen kokemus viihdekeskus Hoytista oli sitten toisenlainen. Sali oli aivan taynna ja Knocked Upin yleisona oli yllattaen paaasiassa teinipoikaporukoita. Vaikka salissa oli merkityt paikat kaikki istuivat aluksi mihin sattuu, mika johti siihen, etta aikamoista vaihtorulettia kaytiin viela hyvan aikaa leffan alun aikana. Kovaaniset pierut ja popcornilla heittely olivat osa elokuvakokemusta.
Suomalaista tasmallisyytta voisi tanne tuoda rekkalasteittain, silla niin leffat kuin televisio-ohjelmatkin alkavat saannollisesti 10-20 minuuttia myohassa. Toisaalta kun alkoholipipo ei ole taalla niin kirealla, niin on mukava nauttia lasi viinia elokuvaa katsellessa.
JK. Taalla oli eilen kylmin paiva yhdeksaan vuoteen paivalampotilan ollessa maksimissaan 6.4 astetta. Antarktiset tuulet tuntuivat puhaltavan myos tana aamuna, ja istunkin officessa nyt villapoolo, jakku ja nahkatakki paalla, ja vielakin sormet ovat niin kankeat ettei kirjoittamisesta tahdo tulla mitaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
