Tanaan on talla eraa viimeinen kuudes paiva, jonka vietamme Melbournessa. Saan kylmetessa ja sateistuessa edelleen ajatukset ja toinen jalka alkaakin olla jo vahvasti koto-Suomen kamaralla. Sen verran on tullut nahtya ja koettua, ettei voi sanoa reissun menneen hukkaan. Ja kyllahan puheissa on jo vilahdellut ajatus muutaman kuukauden mittaisesta paluustakin parin vuoden kuluttua.
Eilen hyvastelimme Tiinan ja Marrin ja toivomme, ettei Heathrow'n ruuhka esta heita ehtimasta haihin Kalevan kirkkoon lauantaina kello 15. Saimme pakattua heidan laukkuihinsa melkoisen maaran kirjallisuutta ja mekkoja, mista suuret kiitokset!! Motellimme henkilostoa tuli lennossa taydentamaan Even opiskelukaveri Vesa, joka viipyy (Even ja Vesan Tasmanian-reissua lukuunottamatta) ensi viikon lauantaihin asti.
6.7.07
4.7.07
Urheilullista hyvistystä
Kuluneen puolen vuoden aikana australialaiset ystävämme ovat tehneet kaikkensa, jotta urheilullinen itsetuntomme murenisi: olemme yrittäneet oppia kriketin monimutkaisia sääntöjä, oppia potkaisemaan aussijalkapalloa suoraan ja olemme pyörineet valtameren pesukoneessa surffauksen merkeissä. Tänään oli kuitenkin suloisen hyvityksen aika, kun kävimme lasten kanssa Docklandsiin kahdeksi viikoksi perustetussa WinterWonderlandissa.
Marjaana ja minä olimme varsinaisia luistelukuningattaria (vaikka oma taitoni rajoittuukin lähinnä eteenpäinmenoon ja toispuoleiseen sirklaukseen) ja Ossi ja Neela kävivät hyvistä kruununperillisistä. Nautimme suunnattomasti tunnin luistelusta, australialaiset luovuttviat suunnilleen puolen tunnin jälkeen. Opetimme myös, että lunta heitettäessä siitä kannattaa puristella tiivis pallo, saa mukavamman osuman aikaiseksi (sisäänpääsyyn kuului jokaiselle lapselle sangollinen lunta, jolla sai heitellä lumiukon kuvia - how exotic is that!).
Muuten olemme edelleen tehokkaasti poimineet Melbournen ja Victorian parhaita turistikohteita. Sunnuntaina teimme päiväretken Point Nepeanin luonnonpuistoon ja vanhalle sotilasalueelle, maanantain Tiina ja Marri viettivät Great Ocean Roadilla ja eilisen - kuluneen 60 vuoden aikana kylmimmän kesäkuun kautta aikojen lämpimimpänä yksittäisenä päivänä - käytimme Royal Botanic Gardenin kiertelyyn. Tänään iltapäivällä katsastimme vielä paikallisten aboriginaalien kulttuurikeskuksen ja totesimme sen olevan samaa korkeaa tasoa kuin Melbournen muutkin museot.
Marjaana ja minä olimme varsinaisia luistelukuningattaria (vaikka oma taitoni rajoittuukin lähinnä eteenpäinmenoon ja toispuoleiseen sirklaukseen) ja Ossi ja Neela kävivät hyvistä kruununperillisistä. Nautimme suunnattomasti tunnin luistelusta, australialaiset luovuttviat suunnilleen puolen tunnin jälkeen. Opetimme myös, että lunta heitettäessä siitä kannattaa puristella tiivis pallo, saa mukavamman osuman aikaiseksi (sisäänpääsyyn kuului jokaiselle lapselle sangollinen lunta, jolla sai heitellä lumiukon kuvia - how exotic is that!).
Muuten olemme edelleen tehokkaasti poimineet Melbournen ja Victorian parhaita turistikohteita. Sunnuntaina teimme päiväretken Point Nepeanin luonnonpuistoon ja vanhalle sotilasalueelle, maanantain Tiina ja Marri viettivät Great Ocean Roadilla ja eilisen - kuluneen 60 vuoden aikana kylmimmän kesäkuun kautta aikojen lämpimimpänä yksittäisenä päivänä - käytimme Royal Botanic Gardenin kiertelyyn. Tänään iltapäivällä katsastimme vielä paikallisten aboriginaalien kulttuurikeskuksen ja totesimme sen olevan samaa korkeaa tasoa kuin Melbournen muutkin museot.
30.6.07
Turistina omassa kotikaupungissa
Viime viikko on kulunut kivasti Melbournen nahtavyyksiin tutustuessa - pelkasinkin jo, etta liika itsekuri estaa tasta ihanasta kaupungista nauttimisen. Nyt olen kuitenkin pihistanyt itselleni puolikkaita paivia sielta taalta, ja kaupungin paanahtavyydet on tullut katsastettua Tiinan ja Marrin kanssa.
Tiistaina kavimme kokeilemassa onneamme Crown Casinolla, mutta kenkarahoja ei saatu kasaan. Pain vastoin, kassa vain hupeni entisestaan. Olin hetkean aikaa 90 dollaria voitolla, mutta pitihan sitakin summaa paasta pelaamaan, ja lopullinen tappio jai 60 dollariin. Keskiviikkona kun lapset olivat vapaalla oli tarkoitus menna elaintarhaan, mutta surkea ilma veikin meidat Immigration Museumiin. Olivat tehneet nerokkaasti pienet tehtavavihkoset lapsille, joten viihdyimme kaikki hyvin.
Torstaina otimme ohjelmaan Melbournen vanhan vankilan. Mielenkiintoinen, mutta kalsa paikka (niin kuvaannollisesti kuin reaalisestikin). Viimeinen hirttotuomio Victorian osavaltiossa pantiin taytantoon vuonna 1967. Perehdyimme myos lainsuojaton Ned Kellyn legendaan. Eilen perjantaina oli vuorossa toisenlaista kulttuuria, kun teimme paivan mittaisen viinitourin Yarra-joen laaksossa. Huippukohdaksi muodostui De Bortolin (Great Australian Wine since 1927) viinitilalla jarjestetty private tasting.
Tanaan tallasimme juuri Melbournen elaintarhan jokaisen polun, ja illalla tie vie footymatsiin St. Kilda - Richmond. Kova paikallispeli tulossa, liputamme Richmondin tiikereiden puolesta!
Tiistaina kavimme kokeilemassa onneamme Crown Casinolla, mutta kenkarahoja ei saatu kasaan. Pain vastoin, kassa vain hupeni entisestaan. Olin hetkean aikaa 90 dollaria voitolla, mutta pitihan sitakin summaa paasta pelaamaan, ja lopullinen tappio jai 60 dollariin. Keskiviikkona kun lapset olivat vapaalla oli tarkoitus menna elaintarhaan, mutta surkea ilma veikin meidat Immigration Museumiin. Olivat tehneet nerokkaasti pienet tehtavavihkoset lapsille, joten viihdyimme kaikki hyvin.
Torstaina otimme ohjelmaan Melbournen vanhan vankilan. Mielenkiintoinen, mutta kalsa paikka (niin kuvaannollisesti kuin reaalisestikin). Viimeinen hirttotuomio Victorian osavaltiossa pantiin taytantoon vuonna 1967. Perehdyimme myos lainsuojaton Ned Kellyn legendaan. Eilen perjantaina oli vuorossa toisenlaista kulttuuria, kun teimme paivan mittaisen viinitourin Yarra-joen laaksossa. Huippukohdaksi muodostui De Bortolin (Great Australian Wine since 1927) viinitilalla jarjestetty private tasting.
Tanaan tallasimme juuri Melbournen elaintarhan jokaisen polun, ja illalla tie vie footymatsiin St. Kilda - Richmond. Kova paikallispeli tulossa, liputamme Richmondin tiikereiden puolesta!
25.6.07
Homma kasassa
Viimeinenkin Suomen vieras, Marrin rinkka, saapui tänään kolmen maissa iltapäivällä. Tänään turisteiltiin osavaltion parlamentissa, St. Paul -katedraalissa ja italialaiskorttelissa Lygon Streetilla. Huomenna on pakko mennä kasinolle, koska nähtiin niin hyviä (ja kalliita) italialaisia kenkiä, että tarvitaan vähän lisäkassaa...
24.6.07
Myöhästyneet jussintoivotukset
Tiina ja Marri ovat heittäytyneet täysillä Melbournen menoon jetlagia uhmaten. Toinen matkalaukuistakin (Tiinan) on jo saatu takaisin tänään iltapäivällä. Sekä perjantaina että eilen onkin sitten pitänyt käydä shoppailemassa että väellä on ollut jotain päällelaitettavaa. Perjantaina ohjelmassa oli lisäksi ruokaostosten teko Victoria Marketista, eilen tutustuimme Visitor Centerin palveluihin ja Melbourne Museumiin ja tänään Vic Marketin rättipuoleen. Tänään kävimme myös maailman korkeimman asuinrakennuksen Eureka Towerin 88. kerroksessa hakemassa yleiskuvaa kaupungista. Yritimme myös päästä Crown Casinolle, mutta ystävällinen mutta tiukka turvmies ei uskonut, että Marjaana on yli 18-vuotias. Onneksi kasino on auki 24/7, joten eiköhän siellä vielä ehditä käydä.
Lapset saivat perjantaina muuten paikalliset todistukset, ja tällä kertaa plussat kallistuvat vertailussa täkäläisen systeemin puolelle. Jokaisen lapsen parhaista töistä on koottu portfolio liimaamalla ne koulun logolla varustettuun vihkoon ja mukana on A4-kokoinen ohje vanhemmille siitä, miten portfoliota käydään läpi. Lapsi on myös kirjoittanut loppuun, mitä portfolion työtä itse arvostaa eniten ja mitä on ollut mielenkiintoisinta tehdä. Myös itse todistus on neljään osaan jaettu kokonainen arkillinen koneella kirjoitettua tekstiä. Osiot ovat 1) mikä on mennyt hyvin 2) missä on kehitettävää 3) mitä koulussa tehdään seuraavalla lukukaudella oppilaan oppimisen edistämiseksi ja 4) mitä kotona voitaisiin tehdä oppimisen hyväksi. Huomattavasti informatiivisempi kuinne kuusi rastia, mitä suomalaisesta koulusta saa saaliiksi. Parhaan arvosanan nappasi Neela liikunnasta.
Lapset saivat perjantaina muuten paikalliset todistukset, ja tällä kertaa plussat kallistuvat vertailussa täkäläisen systeemin puolelle. Jokaisen lapsen parhaista töistä on koottu portfolio liimaamalla ne koulun logolla varustettuun vihkoon ja mukana on A4-kokoinen ohje vanhemmille siitä, miten portfoliota käydään läpi. Lapsi on myös kirjoittanut loppuun, mitä portfolion työtä itse arvostaa eniten ja mitä on ollut mielenkiintoisinta tehdä. Myös itse todistus on neljään osaan jaettu kokonainen arkillinen koneella kirjoitettua tekstiä. Osiot ovat 1) mikä on mennyt hyvin 2) missä on kehitettävää 3) mitä koulussa tehdään seuraavalla lukukaudella oppilaan oppimisen edistämiseksi ja 4) mitä kotona voitaisiin tehdä oppimisen hyväksi. Huomattavasti informatiivisempi kuinne kuusi rastia, mitä suomalaisesta koulusta saa saaliiksi. Parhaan arvosanan nappasi Neela liikunnasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
