Aika heite

Jet lag on erittain mielenkiintoinen ja vekkuli asia. Neela nukkui eilen putkeen 17 tuntia, mina taas nukun paikallisena yona tyypillisesti 5 tuntia, heraan viidelta ja sitten saatan ihan yhtakkia simahtaa totaaliseen uneen paivan aikana. Janna tunne. Myos tasapainohairioita esiintyy, mika johtunee siita, etta korvan tasapainoluut eivat ole adaptoituneet viela tahan paa alaspain olemiseen?

Asunnostamme on todella ocean views, ei nyt ihan amazing mutta kuitenkin. Sijaitsemme Melbournen hyvin trendikkaalla alueella Docklandsissa, ja edessamme avautuva laiturialue on taynna ravintoloita ja meno jatkuu iltaisin kolmeen-neljaan. Melu ei kuulu sisalle. Eilen illalla 200 metrin paassa sijaitsevalla urheiluareenalla Telstra Domella oli Robbie Williamsin konsertti.

Kamppa on skandinaaviseen tyyliin sisustettu, valkeat seinat ja vahan puuta ja lasia. Kaikille on omat makkarit ja keittiossa laadukas kaasuliesi. Ensimmainen aussiateria oli tonnikalapihvia ja peruna-porkkanamuussia, toinen tuoreita katkarapuja paistettuna ja maissintahkia.

Laitamme kuvia, kunhan kameran piuha jotenkin kulkeutuu Tapanilasta tanne...

Amazing Race with Kids

Tuossapa idea uudeksi tosi-tv:ksi: Mitapa jannittavaa siina on, etta kaksi aikuista ravaa ympari maapalloa ja tekee tehtavia. Vaikeuskerrointa voi lisata silla, etta heille laitetaan kaksi mukulaa mukaan...No eipas vaineskaan, taalla roikutaan Melbournessa paa alaspain, eli perille paastiin. Matka meni hyvin ja yllattavan vahan sen aikana ehti tehda. Olin ottanut matkalukemiseksi Alastalon salissa, enka saanut kuin 42/500 sivua luettua. Vaimonsa tuntien Atte oli jarkannyt niin, etta Singaporessa oli vaihtoaikaa vain 1 tunti, joten en ehtinyt yhtaan nauttia paikallisista shoppailumahdollisuuksista. Bangkokin lennolla nukuimme 7 tuntia, sitten valvottiin Singaporeen asti. Singapore-Melbourne-valilla muutaman tunnin unet ja perilla paik. aik. 6.30.

47 minuuttia

Olemme jo EU:n tuolla puolen, ja nautimme viimeistä kertaa ääkkösellisestä näppäimistöstä. Kohta alkaa boarding!

6 tuntia 5 minuuttia

..ja sitten take-off! Kahteen päivään ei ole pulssi varmaan käynyt alle 120:n, eli hyvällä sykkeellä edetään. Pakataan laukkuja, hyvästellään ihmisiä, siivotaan kotia. Tänään vaikeimmaksi rastiksi osoittautui Australian dollarien vaihtaminen - niitä kun ei ihan joka pankissa olekaan. Tilanne päätyi siihen, että nostin Nordean pääkonttorin automaatista maksiminoston rahaa kahdeksan kerta peräkkäin. Eräs huolestunut herra jo kyseli, onko joku hätänä. En sitten tiedä tarkoittiko automaattia vai minua.

No oikeasti vaikeimmaksi rastiksi osoittautui rakkaan monivuotisen perhepäivähoitajamme Eijan hyvästeleminen, joka siis hoiti Neelaa ja Ossia molempia viisi vuotta. Aamulla jo kuristi kurkkua ja sitten iltapäiväksi en ehtinytkään Ossia hakemaan niin kuin luulin (ks. edellinen kappale). Täytyy lähettää kirje ja kiittää vielä kaikesta.

Nyt alkaa tulla Aten suunnasta sellaisia katseita, että voisin taas keskittyä johonkin vähän materiaalisempaan. Seuraavat viestit sitten matkan varrelta!

Viimeinen tiistai Suomessa

53 tuntia jäljellä. Tänään ollut parin lepopäivän jälkeen taas sellainen suoritetaan-25-asiaa-kymmenessä-tunnissa-päivä. Päivän keskellä onneksi oli seesteinen lounashetki edellisen työpaikan työkavereiden kanssa. Korjaamolta ja varsinkin maininkilaisilta saa aina virtaa. uskon jopa, etten olisi koskaan lähtenyt tälle Melbournen-reissulle, jollen olisi muuttunut ihmisenä Maininkiaikanani. Luovuus kunniaan!

Töissä alkaa olla kaikki pulkassa. Kopioin juuri muutamat kirjat postitettavaksi ja olen palauttanut kirjastoihin kaikki lainaopukset. Ostin myös CD-kotelon, johon mahtuu 32 levyä ilman kuoria, joten ei ihan kauhean vakavaa valikointia tarvitse musiikinkaan suhteen tehdä. Välttämätön meikkitarvikekin löytyi: tuli semmoinen olo, ettei ilman Lumenen nestemäistä rajauskynää voi olla.