..ja sitten take-off! Kahteen päivään ei ole pulssi varmaan käynyt alle 120:n, eli hyvällä sykkeellä edetään. Pakataan laukkuja, hyvästellään ihmisiä, siivotaan kotia. Tänään vaikeimmaksi rastiksi osoittautui Australian dollarien vaihtaminen - niitä kun ei ihan joka pankissa olekaan. Tilanne päätyi siihen, että nostin Nordean pääkonttorin automaatista maksiminoston rahaa kahdeksan kerta peräkkäin. Eräs huolestunut herra jo kyseli, onko joku hätänä. En sitten tiedä tarkoittiko automaattia vai minua.
No oikeasti vaikeimmaksi rastiksi osoittautui rakkaan monivuotisen perhepäivähoitajamme Eijan hyvästeleminen, joka siis hoiti Neelaa ja Ossia molempia viisi vuotta. Aamulla jo kuristi kurkkua ja sitten iltapäiväksi en ehtinytkään Ossia hakemaan niin kuin luulin (ks. edellinen kappale). Täytyy lähettää kirje ja kiittää vielä kaikesta.
Nyt alkaa tulla Aten suunnasta sellaisia katseita, että voisin taas keskittyä johonkin vähän materiaalisempaan. Seuraavat viestit sitten matkan varrelta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Isi lähti Ruotsiin, Laura lensi Ausseihin...
Onnea matkaan, se ei voi kuin karaista...
t. p
Lähetä kommentti