18.12.06
Amazing Race with Kids
Tuossapa idea uudeksi tosi-tv:ksi: Mitapa jannittavaa siina on, etta kaksi aikuista ravaa ympari maapalloa ja tekee tehtavia. Vaikeuskerrointa voi lisata silla, etta heille laitetaan kaksi mukulaa mukaan...No eipas vaineskaan, taalla roikutaan Melbournessa paa alaspain, eli perille paastiin. Matka meni hyvin ja yllattavan vahan sen aikana ehti tehda. Olin ottanut matkalukemiseksi Alastalon salissa, enka saanut kuin 42/500 sivua luettua. Vaimonsa tuntien Atte oli jarkannyt niin, etta Singaporessa oli vaihtoaikaa vain 1 tunti, joten en ehtinyt yhtaan nauttia paikallisista shoppailumahdollisuuksista. Bangkokin lennolla nukuimme 7 tuntia, sitten valvottiin Singaporeen asti. Singapore-Melbourne-valilla muutaman tunnin unet ja perilla paik. aik. 6.30.
15.12.06
47 minuuttia
Olemme jo EU:n tuolla puolen, ja nautimme viimeistä kertaa ääkkösellisestä näppäimistöstä. Kohta alkaa boarding!
6 tuntia 5 minuuttia
..ja sitten take-off! Kahteen päivään ei ole pulssi varmaan käynyt alle 120:n, eli hyvällä sykkeellä edetään. Pakataan laukkuja, hyvästellään ihmisiä, siivotaan kotia. Tänään vaikeimmaksi rastiksi osoittautui Australian dollarien vaihtaminen - niitä kun ei ihan joka pankissa olekaan. Tilanne päätyi siihen, että nostin Nordean pääkonttorin automaatista maksiminoston rahaa kahdeksan kerta peräkkäin. Eräs huolestunut herra jo kyseli, onko joku hätänä. En sitten tiedä tarkoittiko automaattia vai minua.
No oikeasti vaikeimmaksi rastiksi osoittautui rakkaan monivuotisen perhepäivähoitajamme Eijan hyvästeleminen, joka siis hoiti Neelaa ja Ossia molempia viisi vuotta. Aamulla jo kuristi kurkkua ja sitten iltapäiväksi en ehtinytkään Ossia hakemaan niin kuin luulin (ks. edellinen kappale). Täytyy lähettää kirje ja kiittää vielä kaikesta.
Nyt alkaa tulla Aten suunnasta sellaisia katseita, että voisin taas keskittyä johonkin vähän materiaalisempaan. Seuraavat viestit sitten matkan varrelta!
No oikeasti vaikeimmaksi rastiksi osoittautui rakkaan monivuotisen perhepäivähoitajamme Eijan hyvästeleminen, joka siis hoiti Neelaa ja Ossia molempia viisi vuotta. Aamulla jo kuristi kurkkua ja sitten iltapäiväksi en ehtinytkään Ossia hakemaan niin kuin luulin (ks. edellinen kappale). Täytyy lähettää kirje ja kiittää vielä kaikesta.
Nyt alkaa tulla Aten suunnasta sellaisia katseita, että voisin taas keskittyä johonkin vähän materiaalisempaan. Seuraavat viestit sitten matkan varrelta!
13.12.06
Viimeinen tiistai Suomessa
53 tuntia jäljellä. Tänään ollut parin lepopäivän jälkeen taas sellainen suoritetaan-25-asiaa-kymmenessä-tunnissa-päivä. Päivän keskellä onneksi oli seesteinen lounashetki edellisen työpaikan työkavereiden kanssa. Korjaamolta ja varsinkin maininkilaisilta saa aina virtaa. uskon jopa, etten olisi koskaan lähtenyt tälle Melbournen-reissulle, jollen olisi muuttunut ihmisenä Maininkiaikanani. Luovuus kunniaan!
Töissä alkaa olla kaikki pulkassa. Kopioin juuri muutamat kirjat postitettavaksi ja olen palauttanut kirjastoihin kaikki lainaopukset. Ostin myös CD-kotelon, johon mahtuu 32 levyä ilman kuoria, joten ei ihan kauhean vakavaa valikointia tarvitse musiikinkaan suhteen tehdä. Välttämätön meikkitarvikekin löytyi: tuli semmoinen olo, ettei ilman Lumenen nestemäistä rajauskynää voi olla.
Töissä alkaa olla kaikki pulkassa. Kopioin juuri muutamat kirjat postitettavaksi ja olen palauttanut kirjastoihin kaikki lainaopukset. Ostin myös CD-kotelon, johon mahtuu 32 levyä ilman kuoria, joten ei ihan kauhean vakavaa valikointia tarvitse musiikinkaan suhteen tehdä. Välttämätön meikkitarvikekin löytyi: tuli semmoinen olo, ettei ilman Lumenen nestemäistä rajauskynää voi olla.
11.12.06
Viimeinen sunnuntai Suomessa
Koko syksy taisteltiin kaikkia pieneliöitä vastaan menestyksellisesti, mutta nyt sitten loppui puhti. Kävin Ossin kanssa tänään lääkärissä, molemmilla poskiontelontulehdus ja Zithromax-kuuri päälle. Toivottavasti onteloissa hieman hellittää ennen torstaista vuorokauden lentokoneessa oloa...
Näinpä sitä taas oppii priorisoimaan, kun kaikki huomisen menot piti perua. Tiivistetään sitten loppuviikosta, vielähän sitä ollaan maassa hiukan yli sata tuntia, kerkeä ihminen ehtii siinä ajassa vaikka mitä!
Pakkaaminen alkoi tänään todenteolla, ja hyvä niin, sillä jonkin verran optimointia liittyy siihen, että saadaan 8 kuukauden kamat neljälle kuljetettua 4 x 20 + 4 x 8 kilossa. Yritin ottaa ohuita vaatteita ja pukea paksuimmat päälle, mikä tosin tarkoittaa varmaan sitä, että Singaporen jälkeen uhkaa vakava nestevajaus. No, kuten Atte sanoi, pakataan ensin ns. tarpeelliset, punnitaan, ja jos tarvetta on niin ruvetaan sitten karsimaan. Eli ei siis hötkyillä. Olen aina ollut sitä mieltä, että Aten harkitsevaisuus ja minun äkkipikaisuuteni on funktionaalisesti toimiva yhdistelmä, jolla päästään yleensä hyvään lopputulokseen. Tosin aina ei selvitä sielullisitta vaurioitta...
Näinpä sitä taas oppii priorisoimaan, kun kaikki huomisen menot piti perua. Tiivistetään sitten loppuviikosta, vielähän sitä ollaan maassa hiukan yli sata tuntia, kerkeä ihminen ehtii siinä ajassa vaikka mitä!
Pakkaaminen alkoi tänään todenteolla, ja hyvä niin, sillä jonkin verran optimointia liittyy siihen, että saadaan 8 kuukauden kamat neljälle kuljetettua 4 x 20 + 4 x 8 kilossa. Yritin ottaa ohuita vaatteita ja pukea paksuimmat päälle, mikä tosin tarkoittaa varmaan sitä, että Singaporen jälkeen uhkaa vakava nestevajaus. No, kuten Atte sanoi, pakataan ensin ns. tarpeelliset, punnitaan, ja jos tarvetta on niin ruvetaan sitten karsimaan. Eli ei siis hötkyillä. Olen aina ollut sitä mieltä, että Aten harkitsevaisuus ja minun äkkipikaisuuteni on funktionaalisesti toimiva yhdistelmä, jolla päästään yleensä hyvään lopputulokseen. Tosin aina ei selvitä sielullisitta vaurioitta...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
