15.12.06

6 tuntia 5 minuuttia

..ja sitten take-off! Kahteen päivään ei ole pulssi varmaan käynyt alle 120:n, eli hyvällä sykkeellä edetään. Pakataan laukkuja, hyvästellään ihmisiä, siivotaan kotia. Tänään vaikeimmaksi rastiksi osoittautui Australian dollarien vaihtaminen - niitä kun ei ihan joka pankissa olekaan. Tilanne päätyi siihen, että nostin Nordean pääkonttorin automaatista maksiminoston rahaa kahdeksan kerta peräkkäin. Eräs huolestunut herra jo kyseli, onko joku hätänä. En sitten tiedä tarkoittiko automaattia vai minua.

No oikeasti vaikeimmaksi rastiksi osoittautui rakkaan monivuotisen perhepäivähoitajamme Eijan hyvästeleminen, joka siis hoiti Neelaa ja Ossia molempia viisi vuotta. Aamulla jo kuristi kurkkua ja sitten iltapäiväksi en ehtinytkään Ossia hakemaan niin kuin luulin (ks. edellinen kappale). Täytyy lähettää kirje ja kiittää vielä kaikesta.

Nyt alkaa tulla Aten suunnasta sellaisia katseita, että voisin taas keskittyä johonkin vähän materiaalisempaan. Seuraavat viestit sitten matkan varrelta!

13.12.06

Viimeinen tiistai Suomessa

53 tuntia jäljellä. Tänään ollut parin lepopäivän jälkeen taas sellainen suoritetaan-25-asiaa-kymmenessä-tunnissa-päivä. Päivän keskellä onneksi oli seesteinen lounashetki edellisen työpaikan työkavereiden kanssa. Korjaamolta ja varsinkin maininkilaisilta saa aina virtaa. uskon jopa, etten olisi koskaan lähtenyt tälle Melbournen-reissulle, jollen olisi muuttunut ihmisenä Maininkiaikanani. Luovuus kunniaan!

Töissä alkaa olla kaikki pulkassa. Kopioin juuri muutamat kirjat postitettavaksi ja olen palauttanut kirjastoihin kaikki lainaopukset. Ostin myös CD-kotelon, johon mahtuu 32 levyä ilman kuoria, joten ei ihan kauhean vakavaa valikointia tarvitse musiikinkaan suhteen tehdä. Välttämätön meikkitarvikekin löytyi: tuli semmoinen olo, ettei ilman Lumenen nestemäistä rajauskynää voi olla.

11.12.06

Viimeinen sunnuntai Suomessa

Koko syksy taisteltiin kaikkia pieneliöitä vastaan menestyksellisesti, mutta nyt sitten loppui puhti. Kävin Ossin kanssa tänään lääkärissä, molemmilla poskiontelontulehdus ja Zithromax-kuuri päälle. Toivottavasti onteloissa hieman hellittää ennen torstaista vuorokauden lentokoneessa oloa...

Näinpä sitä taas oppii priorisoimaan, kun kaikki huomisen menot piti perua. Tiivistetään sitten loppuviikosta, vielähän sitä ollaan maassa hiukan yli sata tuntia, kerkeä ihminen ehtii siinä ajassa vaikka mitä!

Pakkaaminen alkoi tänään todenteolla, ja hyvä niin, sillä jonkin verran optimointia liittyy siihen, että saadaan 8 kuukauden kamat neljälle kuljetettua 4 x 20 + 4 x 8 kilossa. Yritin ottaa ohuita vaatteita ja pukea paksuimmat päälle, mikä tosin tarkoittaa varmaan sitä, että Singaporen jälkeen uhkaa vakava nestevajaus. No, kuten Atte sanoi, pakataan ensin ns. tarpeelliset, punnitaan, ja jos tarvetta on niin ruvetaan sitten karsimaan. Eli ei siis hötkyillä. Olen aina ollut sitä mieltä, että Aten harkitsevaisuus ja minun äkkipikaisuuteni on funktionaalisesti toimiva yhdistelmä, jolla päästään yleensä hyvään lopputulokseen. Tosin aina ei selvitä sielullisitta vaurioitta...

8.12.06

Viimeinen perjantai Suomessa

Nyt alkaa lähtölaskenta! Tosin työt, jotka piti olla tehtynä itsenäisyyspäivään mennessäeivät ole ihan vielä tekeytyneet. Eli yhden artikkelin haluan vielä lähettää kommenttikierrokselle ennen maasta poistumista. Ehkä viikonlopun aikana...se on van niin raskasta aina palata omaan tekstiinsä, ei jaksaisi enää viilata. Vai onkohan kyseessä se, että kun tuo on tekemättä, niin on ns. hyvä syy olla ajattelematta lähtöä.

Tästä viikko eteenpäin jokainen päivä on aika täyteen ohjelmoitu. Tänään ohjelma tosin on se, että talon muu väki lähtee karonkkaan ja minä jään lapsia hoitamaan. Minulle siis tiedossa mukava, rauhallinen ilta. Ajattelin vielä viikonlopun aikana lukea pari suomalaista rompsua varastoon. Eemai kyllä lupasi lähettää joka toinen kuukausi pokkarin ja salmiakkia, mistä kiitos.

Pikku hiljaa myös lähtöön liittyvät käytännön asiat ovat hiipineet toimintaan mukaan. Eilen palauttelin oikiksen kirjaston kirjoja, tänään katselin viimeiset joululahjat paketteihin. Huomenna varmaan käydään lasten kanssa shoppailemassa, jolloin tulee hankittua se puuttuva matkalaukkukin. Sitten voi alkaa pakata.

3.12.06

Amazing Ocean Views?

Joku tyyppi otti Atteen yhteyttä ilmoittaen, että meille on nyt kytketty sähkö, kaasu ja vesi. Tästä vedimme pikaisen johtopäätöksen, että meillä taitaa olla vihdoinkin katto pään päällä odottamassa, kun 11 päivän päästä Melbourneen lähdemme.

Kämpästä ei ollut kuvia netissä, mutta tuolla mainoslauseella sitä markkinoitiin ja Aten kollegan sihteeri kävi sen paikan päällä katsastamassa. Hänen sanojensa mukaan se on pieni (n. 100 m2) mutta muuten ok. Meikäläiseen kiinteistönvälitysslangiin tottuneena ihmettelen, mitä tuo amazing ocean views -mainoslause tarkoittaa - sitäkö, että jos aamuseitsemältä kyykistyy yhden ikkunan vasempaan alanurkkaan niin voi nähdä, kuinka nouseva aurinko heijastuu meren ja vastapäisen talon ikkunasta silmiin? Jää nähtäväksi.

Joka tapauksessa lähtö konkretisoituu päivä päivältä. Edelleen töitä kuitenkin pukkaa sen verran, että ei juuri ehdi miettiä. Semmoisia puolipitoisia vaatteita olen pessyt, jotka haluan matkalle mukaan. Matkalaukkutilanteemme näyttää huolestuttavalta, joudumme varmaan vielä ostamaan pari isompaa laukkua. Atte onneksi selvitti matkavakuutuksen pidennysasian, minä taas pähkäilen, miten pääsemme äänestämään eduskuntavaalissa.

JK. Levylistasta tuli näköjään heti paljon pidempi kuin viisi levyä. Kun Atte huomautti, ettei kansia tarvitse ottaa mukaan niin kymmenenkin varmaan menee. Lapset toivoivat mukaan Martti Servoa.