8.12.06

Viimeinen perjantai Suomessa

Nyt alkaa lähtölaskenta! Tosin työt, jotka piti olla tehtynä itsenäisyyspäivään mennessäeivät ole ihan vielä tekeytyneet. Eli yhden artikkelin haluan vielä lähettää kommenttikierrokselle ennen maasta poistumista. Ehkä viikonlopun aikana...se on van niin raskasta aina palata omaan tekstiinsä, ei jaksaisi enää viilata. Vai onkohan kyseessä se, että kun tuo on tekemättä, niin on ns. hyvä syy olla ajattelematta lähtöä.

Tästä viikko eteenpäin jokainen päivä on aika täyteen ohjelmoitu. Tänään ohjelma tosin on se, että talon muu väki lähtee karonkkaan ja minä jään lapsia hoitamaan. Minulle siis tiedossa mukava, rauhallinen ilta. Ajattelin vielä viikonlopun aikana lukea pari suomalaista rompsua varastoon. Eemai kyllä lupasi lähettää joka toinen kuukausi pokkarin ja salmiakkia, mistä kiitos.

Pikku hiljaa myös lähtöön liittyvät käytännön asiat ovat hiipineet toimintaan mukaan. Eilen palauttelin oikiksen kirjaston kirjoja, tänään katselin viimeiset joululahjat paketteihin. Huomenna varmaan käydään lasten kanssa shoppailemassa, jolloin tulee hankittua se puuttuva matkalaukkukin. Sitten voi alkaa pakata.

3.12.06

Amazing Ocean Views?

Joku tyyppi otti Atteen yhteyttä ilmoittaen, että meille on nyt kytketty sähkö, kaasu ja vesi. Tästä vedimme pikaisen johtopäätöksen, että meillä taitaa olla vihdoinkin katto pään päällä odottamassa, kun 11 päivän päästä Melbourneen lähdemme.

Kämpästä ei ollut kuvia netissä, mutta tuolla mainoslauseella sitä markkinoitiin ja Aten kollegan sihteeri kävi sen paikan päällä katsastamassa. Hänen sanojensa mukaan se on pieni (n. 100 m2) mutta muuten ok. Meikäläiseen kiinteistönvälitysslangiin tottuneena ihmettelen, mitä tuo amazing ocean views -mainoslause tarkoittaa - sitäkö, että jos aamuseitsemältä kyykistyy yhden ikkunan vasempaan alanurkkaan niin voi nähdä, kuinka nouseva aurinko heijastuu meren ja vastapäisen talon ikkunasta silmiin? Jää nähtäväksi.

Joka tapauksessa lähtö konkretisoituu päivä päivältä. Edelleen töitä kuitenkin pukkaa sen verran, että ei juuri ehdi miettiä. Semmoisia puolipitoisia vaatteita olen pessyt, jotka haluan matkalle mukaan. Matkalaukkutilanteemme näyttää huolestuttavalta, joudumme varmaan vielä ostamaan pari isompaa laukkua. Atte onneksi selvitti matkavakuutuksen pidennysasian, minä taas pähkäilen, miten pääsemme äänestämään eduskuntavaalissa.

JK. Levylistasta tuli näköjään heti paljon pidempi kuin viisi levyä. Kun Atte huomautti, ettei kansia tarvitse ottaa mukaan niin kymmenenkin varmaan menee. Lapset toivoivat mukaan Martti Servoa.

28.11.06

Viisi levyä, jotka mukaan ei-niin-autiolle saarelle?

Kiitokset Markolle, joka havahdutti siihen tosiasiaan, että Australiassa ei kuule suomalaista musiikkia. Rupesinkin miettimään, mitkä kymmenen levyä on pakko saada mukaan. Onneksi en tosiaan ole mikään musiikkifriikki ja luulen, että kahdeksan kuukautta ilman suomipoppia kuluu sujuvasti. Kirjojen (kirjattomuuden) kanssa tulee olemaan paljon vaikeampaa.

Joka tapauksessa, seuraavat lähtevät ainakin mukaan: 1) Juicen muistoksi Epe's-verkkokaupasta perjantaina tilattu Yölento 2) Eput: Rupisia riimejä...3) Tänään Anttilasta ostettu Maija Vilkkumaan Totuutta ja tehtävää 4) Ensimmäinen Loiri laulaa Leinoa 5) Eput: Sadan vuoden päästäkin (mää oon vanhennu yhtä aikaa näiden sällien kanssa) 6) Ultra Bra: Sinä päivänä kun synnyin 7) Fredi-kokoelma 8) Leevib& al.: Häntä koipien välissä 9) Tupla Finnhits 3&4 (Mombasa...mmm). Jätetään kymmenes vielä mietintään, jos vaikka Suomen kaikkien aikojen levy julkaistaisiin seuraavan kahden viikon aikana?

Eli säälittävä musiikkimakuni on jäänyt 80-luvulle :).

9.11.06

Vain asunto puuttuu!

No ne passit tulivat takaisin sieltä Berliinistä yllättävänkin nopeasti. Ensin kolmen viikon kuluttua tuli kohtelias kirje, että anomuksenne on käsittelyssä ja heti viiden päivän päästä passit viisumeineen päivineen. Vuoden maassaololupa siis on.

Lähdön pitäisi tuntua varmaan jotenkin konkreettisemmalta, mutta ei se vaan tunnu. Pikkuhiljaa alan juurtua tänne Porthaniaankin niin, että ajatus kahdeksan kuukauden poissaolosta tuntuu suorastaan haikealta. Toisin olisi ollut keväällä, olisin lähtenyt kevein mielin paluuta murehtimatta. Niin sitä ihminen vaan kiintyy toisiin ihmisiin.

Nyt suurprojektina on parin viikon ajan ollut asunnon etsintä. Modernina www-aikana kaikki vuokrattavat asunnot ovat tietysti verkossa näytillä. Muutama asia vain pitäisi päättää: kaksi vai kolme makuuhuonetta? (Tästä en kauheasti joustaisi, kolme tarvitaan tai mukulta nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa melkein vuoden. Ei hyvä.). Sijainti? Pitäisi kuulemaa optimoida koulun, yliopiston ja paikallisen kauppahallin sisäiseen kolmioon. Minulle riittäisi, jos koulu olisi lähjellä, aikuiset nyt voi kulkea ratikallakin töihin. Hinta? Aten kollega maksaa osan, loppu menee omasta pussista. Mutta paljonko on paljon? Onko asumismukavuudella hintaa? Ja liittyen edelliseen: kalustettu vai kalustamaton?

Onneksi vanhana pariskuntana pystymme kesustelmaan asiasta rationaalisesti tunnepitoisia ylilyöntejä välttäen.

Not.

13.10.06

Passit postiin!

No niin, lentoliput on nyt varattu, joten lähtö käy konkreettisemmaksi koko ajan. Töissä on niin kiire, että aika hyvin pystyy kyllä työntämään mielestään sen ajatuksen, että parin kuukauden päästä ollaan ihan toisella puolella maapalloa. Teen koko vuoden opetustehtävät nyt syksyn aikana, ja yhtäkkiä työpäivät ovat venähtäneet 10-12-tuntisiksi - asiantila, jota olen aktiivisesti pyrkinyt välttämään koko elämäni ajan.

Viisumia meillä ei vielä ole, joten lasi-on-puoliksi-tyhjä-periaatteensa mukaisesti Atte ei pidä lähtöämme vielä mitenkään varmana. Puolitoista viikkoa sitten lähetettiin koko perheen passit postissa Berliiniin lähetystöön. Kirjatun kirjeen seikkailuista tiedämme vain, että se on saapunut Saksaan. Emme tiedä, onko lähetystö lunastanut sen ja onko anomuksemme otettu käsittelyyn. Toivottavasti, käsittelyaika on nimittäin nelisen viikkoa.