Kuten tietanette, lukeminen on eraanlainen intohimoni. Tahan valiin taytyykin heittaa muutama huomio paikallisesta kirjallisuusskenesta.
Kun saavuimme joulukuussa minulla oli ainoana suomenkielisena romaanina mukana Volter Kilven Alastalon salissa. No, olen nyt sivulla 228 kyseisessa opuksessa, ja sen loppuunlukeminen taitaa jaada paluumatkalle...Heti ensimmaisissa The Ageissa minka luimme oli nimittain mielestani erittain onnistunut idea, juttu paikallisten kirjoittajien kirjoista, jotka sijoittuvat tanne Victorian/Melbournen alueelle. Lehden lukijat haastettiin valitsemaan mielestaan paras 20 kirjan short listista.
Aten kauhuksi minahan paatin ostaa matkamuistoksi itselleni koko listan. Olen lukenut kirjoista 12, ostanut 16, ja osa on jo mennyt Suomeenkin (kiitokset Akille, Tepolle ja Eemaille!). Lista on mielestani loistavasti koottu, silla siita loytyy kaikkia mahdollisia eri tyyleja ja tarinat sijoittuvat hyvin laajalle aikakaudelle 1850-luvulta nykypaivaan. Ehdottomasti suurimman vaikutuksen teki vuonna 1957 ilmestynyt Nevil Shuten 'On the Beach', joka kertoo siita, kuinka pohjoisella pallonpuoliskolla kaydyn ydinsodan laskeuma valuu pikku hiljaa Melbournea kohti. Myos Arnold Zablen toisen maailmansodan jaloista paenneiden juutalaisten tarinoita kertaava 'Cafe Scheheradzade' oli huikea.
Hieman kevyemmassa lajissa erinomaisia olivat Joanna Murray-Smithin ahdistuneista kotirouvista kertova 'Sunnyside' ja Kerry Greenwoodin 1920-luvun lopulle sijoittuva Agatha Christie -tyyppinen 'Cocaine blues'. Listalta loytyy myos pari tosi omituista kirjaa, oudoimpana ehka kreikkalaissyntyisen homo-huumeidenkayttajapojan elamasta kertova Christos Tsiolkasin 'Loaded'.
Pari kirjaa tarttui mukaan myos Wellingtonista ja varmaan johdonmukaisuuden nimissa joku pitaa ostaa Cairnsistakin parin viikon paasta. Nyt tilannetta helpottaa se, etta sain vihdoin hankituksi kirjastokortin pari viikkoa sitten.
JK. Taalla on kansainvalinen kirjakauppa, josta loytyy romaaneja 125 eri kielella. Kavin tsekkaamassa tarjonnan, ja lapsille loytyi suomeksi Harry Potterin 4 ensimmaista osaa ja aikuisillekin parisenkymmenta eri nimiketta. Mieleen jai, etta 'Pussikaljaromaani' oli yksi niista.
30.5.07
28.5.07
Viiden päivän loma
Vietimme viime viikon lopun, keskiviikosta sunnuntaihin, Australian mantereen eteläisimmässä kärjessä Wilsons Promontoryn kansallispuistossa. Paikka on äärimmäisen suosittu, sillä varasimme mökin jo helmikuussa ja ensimmäinen vapaa viikonloppu osui siis toukokuulle. Sää suosi: viidestä päivästä vain ajopäivän iltaan sattui sadetta, muuten paistattelimme talvisen auringon lämmössä.
Kansallispuisto-ohjelmaan kuului pääasiassa kävelyä. Neljän päivän aikana kävelimme yhteensä noin 50 kilometriä pisimmän päivämatkan ollessa 15 kilometriä, lyhyimmän 8. Tsekkasimme kuusi erilaista rantaa, joista suurimman vaikutuksen tekivät kvartsihiekkainen Sqeaky Beach, jonka hiekka nimensä mukaisesti vinkuu, kun sen päälle astutaan, Little Oberon Beach valtavine uhkaavine aaltoineen (joista yksi meinasi viedä Ossin mukanaan) sekä Tongue Pointin jyhkeät kalliot ja valtavat aallot.
Eläinlistaamme saimme täydennettyä sen verran, että myös vompatit ja suowallabit kuuluvat nyt luonnossa havaittujen listalle. Minua lukuunottamatta myös emu nähtiin ruokailemassa ilta-auringossa.
Tänään olikin sitten pakko pitää kotipäivä ja pestä pyykkiä. Sekin sujui hyvin, kun huomasin, miten pyykinkuivaajasta puhdistetaan nukkasihti. Kuin taikaiskusta koneellinen kuivuu nyt kolmessa vartissa kolmen tunnin asemesta...Hyvää oloa edesauttaa myös se, että Aten kollega Jane (joka ystävällisesti muuten ajoi meidät Promiin ja takaisin vaikka itse vain pääasiassa työkenteli mökillä koko ajan) toi minulle kassillisen villavaatetta, enkä viime keskiviikon jälkeen ole enää palellut.
Kansallispuisto-ohjelmaan kuului pääasiassa kävelyä. Neljän päivän aikana kävelimme yhteensä noin 50 kilometriä pisimmän päivämatkan ollessa 15 kilometriä, lyhyimmän 8. Tsekkasimme kuusi erilaista rantaa, joista suurimman vaikutuksen tekivät kvartsihiekkainen Sqeaky Beach, jonka hiekka nimensä mukaisesti vinkuu, kun sen päälle astutaan, Little Oberon Beach valtavine uhkaavine aaltoineen (joista yksi meinasi viedä Ossin mukanaan) sekä Tongue Pointin jyhkeät kalliot ja valtavat aallot.
Eläinlistaamme saimme täydennettyä sen verran, että myös vompatit ja suowallabit kuuluvat nyt luonnossa havaittujen listalle. Minua lukuunottamatta myös emu nähtiin ruokailemassa ilta-auringossa.
Tänään olikin sitten pakko pitää kotipäivä ja pestä pyykkiä. Sekin sujui hyvin, kun huomasin, miten pyykinkuivaajasta puhdistetaan nukkasihti. Kuin taikaiskusta koneellinen kuivuu nyt kolmessa vartissa kolmen tunnin asemesta...Hyvää oloa edesauttaa myös se, että Aten kollega Jane (joka ystävällisesti muuten ajoi meidät Promiin ja takaisin vaikka itse vain pääasiassa työkenteli mökillä koko ajan) toi minulle kassillisen villavaatetta, enkä viime keskiviikon jälkeen ole enää palellut.
21.5.07
Ei mitaan uutta etelarintamalta
Viime viikko oli harvinaisen tavallinen viikko, josta ei ole kylla mitaan raportoitavaa (Ossin parin paivan mittaiseksi jaanytta sairautta lukuunotatamatta). Paivan kaava oli konemaisella rutiinilla seuraava: Heratys 7.10, suihkuun, lapset syovat aamupalaa ja hakevat lehden, syon itse ja luen lehden, 8.15 ovesta ulos, 8.45 laset koulussa, lahden tyopaikalle, 9.00-13.15 tyota, sitten lounas, 13.45-18.00 tyota, sitten ratikalla kotiin, 19.00 iltaruoka, 20.15 iltasatu ja lapset nukkumaan, 22.45 itse nukkumaan.
Viikonloppuna meilla oli Aten kollegat Mark ja Brendan puolisoineen blinikekkereilla, jotka paattyivat sivistyneesti jo 21.30. Sunnuntaina yritimme menna Telstra Domelle footy-matsiin, mutta se oli loppuunmyyty. Atte vei lapset Melbourne Museumiin ja mina jain hoivaamaan flunssanpoikastani. Tana aamuna Neela jaikin sitten yskaisena kotiin. Keskiviikkona olisi tarkoitus lahtea viiden paivan retkelle Wilson's Promontoryn luonnonpuistoon, toivottavasti kuntomme kestaa. Tai siis lahdetaan joka tapauksessa, kun mokki varattiin jo helmikuussa ja tama oli ensimmainen vapaa viikonloppu...
Ja lopuksi onnittelut siskonpoika Aleksille, 15 v.!!!
Viikonloppuna meilla oli Aten kollegat Mark ja Brendan puolisoineen blinikekkereilla, jotka paattyivat sivistyneesti jo 21.30. Sunnuntaina yritimme menna Telstra Domelle footy-matsiin, mutta se oli loppuunmyyty. Atte vei lapset Melbourne Museumiin ja mina jain hoivaamaan flunssanpoikastani. Tana aamuna Neela jaikin sitten yskaisena kotiin. Keskiviikkona olisi tarkoitus lahtea viiden paivan retkelle Wilson's Promontoryn luonnonpuistoon, toivottavasti kuntomme kestaa. Tai siis lahdetaan joka tapauksessa, kun mokki varattiin jo helmikuussa ja tama oli ensimmainen vapaa viikonloppu...
Ja lopuksi onnittelut siskonpoika Aleksille, 15 v.!!!
14.5.07
Paluu arkeen
No niin, ei tullut viisuvoittoa, ei latkan MM-kultaa ja Kimikin keskeytti Barcelonassa. Joka tapauksessa hauska viikonloppu varsinkin nain ulkosuomalaiselle.
Kun Atte viihtyi Brisbanessa vietimme lasten kanssa cityviikonloppua. Lauantaina harrastimme shoppailua, jonka tuloksena Ossi sai elamansa ensimmaisen kellon. Ihan viela poika ei ole hiffanut, mista on kysymys, mutta lahella se jo on. Ainakin aamu lahtee sujuvammin kayntiin kun Ossi tietaa, etta kahdeksalta pitaa olla aamupala syoty ja 8.15 pitaa olla hampaat pesty ja kengat jalassa.
Sunnuntai - aitienpaiva - ei mennyt ihan putkeen, kun Eve onnistui herattamaan koko muun talouden tullessaan aamukuudelta kotiin...Onneksi lapset sentaan viela nukahtivat uudestaan. En sitten jaksanutkaan edes ajatella toiden tekemista. En paastanyt lapsia kaasuliedelle, joten aamupalan sain tehda itse, mutta lahjat (mm. 6 erilaista saippuaa) sain sitten myohemmin sankyyn. Lapset ovat myos oppineet hakemaan lehden alakerran postihuoneesta, which is nice. Iltapaivalla kavimme nauttimasta Melbourne Jazz Festicalin rippeista ilamiskonsertin merkeissa, jonka jalkeen lapset juoksetelivat pari tuntia leikkipuistossa ja mina luin rompsua.
Hauskinta viikonlopussa oli kuitenkin ehdottomasti Euroviisulahetykset. Lauantaina katsoimme semifinaalia ja eilen finaalin. Valitettavasti Ossin suosikki Israel ja oma suosikkini Andorra eivat menestyneet. Neelan Bulgaria vahan paremmin. Missakohan kaapissa naita meidankin lapsia on pidetty, kun ne ovat niin liikuttavan onnellisia kun saavat kupillisen popcornia ja valvoa puoli kymmeneen....
Kun Atte viihtyi Brisbanessa vietimme lasten kanssa cityviikonloppua. Lauantaina harrastimme shoppailua, jonka tuloksena Ossi sai elamansa ensimmaisen kellon. Ihan viela poika ei ole hiffanut, mista on kysymys, mutta lahella se jo on. Ainakin aamu lahtee sujuvammin kayntiin kun Ossi tietaa, etta kahdeksalta pitaa olla aamupala syoty ja 8.15 pitaa olla hampaat pesty ja kengat jalassa.
Sunnuntai - aitienpaiva - ei mennyt ihan putkeen, kun Eve onnistui herattamaan koko muun talouden tullessaan aamukuudelta kotiin...Onneksi lapset sentaan viela nukahtivat uudestaan. En sitten jaksanutkaan edes ajatella toiden tekemista. En paastanyt lapsia kaasuliedelle, joten aamupalan sain tehda itse, mutta lahjat (mm. 6 erilaista saippuaa) sain sitten myohemmin sankyyn. Lapset ovat myos oppineet hakemaan lehden alakerran postihuoneesta, which is nice. Iltapaivalla kavimme nauttimasta Melbourne Jazz Festicalin rippeista ilamiskonsertin merkeissa, jonka jalkeen lapset juoksetelivat pari tuntia leikkipuistossa ja mina luin rompsua.
Hauskinta viikonlopussa oli kuitenkin ehdottomasti Euroviisulahetykset. Lauantaina katsoimme semifinaalia ja eilen finaalin. Valitettavasti Ossin suosikki Israel ja oma suosikkini Andorra eivat menestyneet. Neelan Bulgaria vahan paremmin. Missakohan kaapissa naita meidankin lapsia on pidetty, kun ne ovat niin liikuttavan onnellisia kun saavat kupillisen popcornia ja valvoa puoli kymmeneen....
10.5.07
Viisuhuumaa täälläkin
Kyllä täälläkin pääsee hyvin viisutunnelmaan, ohessa ote tulevan lauantai-illan televisio-ohjelmasta:
Finaali näytetään sunnuntai-iltana. Ja maksuttomalta kanavalta!
7.5.07
Karhunpoika sairastaa
Tänä aamuna Ossi heräsi yli 38 asteen kuumeessa ja nukkua tuhisee nyt tuossa omassa sängyssään. Tyypillisesti Atte lähtee tänään puoleksitoista viikoksi Brisbaneen, jossa alkaa huomenna neljän päivän kokous. Samalla reissulla Aten on tarkoitus jutella paikallisen proffan kanssa jostain isommasta yhteishankkeesta.
Kun reissu oli suunnitteilla, totesin alustavasti, että ehkäpä perheellisellä miehellä voisi olla muita velvoitteita äitienpäivänä. No niin kuulemma olikin, eikä aivoriihi ensi viikonloppuna siis onnistu. Aten ratkaisu: ollaan Brisbanessa vielä puolet seuraavastakin viikosta. Luulen, että häneltä jäi ihan oikeasti huomaamatta alkuperäisen kommenttini alaviite :). Mainittakoon puolustukseksi nyt kuitenkin, että emme ole juurikaan juhlineet näitä äitien- ja isänpäiviä, kun emme ole toistemme vanhempia. Mutta kun täällä hypetetään kaikkia juhlapäiviä viikkoja etukäteen, niin sitä helposti menee imuun mukaan.
Lauantain Cirque du Soleil -elämys oli hieno! Paikkamme olivat varsin edessä, viidennellä rivillä, joskin hieman sivussa. Joka tapauksessa kahden tunnin show hipoi täydellisyyttä niin taidollisesti, puvustuksellisesti, musiikillisesti kuin valaistuksellisestikin. Hyvä investointi, Neelan ja Ossin riemukkaat ilmeet olivat ehdottomasti sen arvoisia.
Kun reissu oli suunnitteilla, totesin alustavasti, että ehkäpä perheellisellä miehellä voisi olla muita velvoitteita äitienpäivänä. No niin kuulemma olikin, eikä aivoriihi ensi viikonloppuna siis onnistu. Aten ratkaisu: ollaan Brisbanessa vielä puolet seuraavastakin viikosta. Luulen, että häneltä jäi ihan oikeasti huomaamatta alkuperäisen kommenttini alaviite :). Mainittakoon puolustukseksi nyt kuitenkin, että emme ole juurikaan juhlineet näitä äitien- ja isänpäiviä, kun emme ole toistemme vanhempia. Mutta kun täällä hypetetään kaikkia juhlapäiviä viikkoja etukäteen, niin sitä helposti menee imuun mukaan.
Lauantain Cirque du Soleil -elämys oli hieno! Paikkamme olivat varsin edessä, viidennellä rivillä, joskin hieman sivussa. Joka tapauksessa kahden tunnin show hipoi täydellisyyttä niin taidollisesti, puvustuksellisesti, musiikillisesti kuin valaistuksellisestikin. Hyvä investointi, Neelan ja Ossin riemukkaat ilmeet olivat ehdottomasti sen arvoisia.
5.5.07
On viides päivä toukokuun
Kolmen kuukauden lähtölaskenta alkaa tästä. Nyt tuntuu siltä, että aika hupenee käsistä ja pitää tehdä oikein lista siitä, mitä kaikkea täällä haluaa vielä tehdä. Torstaina saimme yhden tavoitteen täytettyä, kun kävimme Aten kanssa syömässä Carltonissa lähi-idän ruokaa tarjoilevassa ravintolla ZumZumissa. Näin jälkikäteen ajatellen ei olisi ehkä ihan niin paljon pitänyt tällä jalalla kävellä, hauskasta illasta on muistona vieläkin varsin turvoksissa oleva nilkka ja erittäin vaikuttavankokoinen ja -värinen mustelma.
Tämä viikonloppu täytyy sitten ottaa ihan rauhallisesti. Jos Atte ja lapset lähtevät huomenna retkeilemään, niin minä jään kotisohvalle makaamaan. Tänään on kuitenkin vuorossa The sirkus, kun iltapäivällä menemme koko perhe ihastelemaan Cirque du Soleil'n Varekai-esitystä.
Tämä viikonloppu täytyy sitten ottaa ihan rauhallisesti. Jos Atte ja lapset lähtevät huomenna retkeilemään, niin minä jään kotisohvalle makaamaan. Tänään on kuitenkin vuorossa The sirkus, kun iltapäivällä menemme koko perhe ihastelemaan Cirque du Soleil'n Varekai-esitystä.
2.5.07
Lasten suusta...
Tänä iltana meillä käytiin ao. vuoropuhelu:
Ossi: [laulaa]Beautiful...beautiful...äiti, mikä on beautiful?
Laura [lukee]
O: Onks mun äiti beautiful?
L: Noo...
O: No mitä beautiful tarkottaa?
L: Se tarkoittaa kaunis
O: No onks mun äiti beautiful?...No oot sä silloin kun sä pukeudut!
Taustana todettakoon, että olen pari päivää mannut sohvalla verkkareissa potemassa nilkkaani...
Ossi: [laulaa]Beautiful...beautiful...äiti, mikä on beautiful?
Laura [lukee]
O: Onks mun äiti beautiful?
L: Noo...
O: No mitä beautiful tarkottaa?
L: Se tarkoittaa kaunis
O: No onks mun äiti beautiful?...No oot sä silloin kun sä pukeudut!
Taustana todettakoon, että olen pari päivää mannut sohvalla verkkareissa potemassa nilkkaani...
Special Effort Award Neelalle
Neelakin liittyi tänään palkittujen joukkoon saaden Special Effort Awardin for "sharing her 'Magic Book' with the class". Eli Neela on ruvennut pitämään show and tell -esityksiä, ja ensimmäisessä esitteli Disneyn englanti-suomi-sanakirjansa (terveisiä Katille ja Jounille!). Eilen Neela esitteli suomenkielisen Viisikkonsa (terveisiä Eemaille!) ja oli opettajan mukaan jo vastaillut kysymyksiinkin.
1.5.07
Raikasta vappuaamua/Terveisiä Mitta-Mittasta/Kuinka huono tsägä ihmisellä voi olla
Oli vaikea valita minkä laittaa tänään otsikoksi, siitä johtuen tuo tripla. Lähdetään purkamaan järjestyksessä:
Harvoin on ollut niin raikas olo vapunpäivän aamuna kuin tänään - vuosina 1998 ja 2000 olen tainnut pystyä samaan suoritukseen. Vappuahan täällä ei käsitteenä tunneta, vaan lapset lähtivät tuossa aamulla kouluun ja Atte töihin. Se, miksi minä jäin tänne kotiin selviää ihan kohta.
Vietimme neljä ihanaa päivää Aten työkaverin Brendanin isoäidin kotona Mitta-Mittassa koillis-Victoriassa, paikallisilla 'vuorilla'. Ajomatka on Brendanin mukaan noin 4-5 tuntia, mutta meidän mielestämme se on ehkä lähempänä 7-9 tuntia: mennessä pysähdyimme yhdellä viinitilalla, takaisin tullessa kahdella, joista jälkimmäinen kuului Brendanin tädille.
Mitta-Mittassa (noin 30 asukkaan kylä ei-missään keskellä huikaisevan kaunista jokilaaksoa) Brendanin isoäiti osoittautui todelliseksi ur-mummuksi, joka mm. sunnuntaina kulutti tunnin (!) heittelemällä Ossille krikettipalloa. Viikonloppuun kuului mm. golf-harjotteita (maalla on kuulemma golf-kenttä joka kylässä, tämän vuosimaksu oli 100 dollaria), kriketinpeluuta, paljon ja hyvää syömistä sekä hienoja ilta/yökävelyjä, jolloin Brendan spottaili meille pussiliitäjiä ja opossumeja. Vompatteja emme onnistuneet vielä näkemään, sen sijaan yksi isohko kenguru yritti taklata meidät kylän raitilla. Aivan upea ja rentouttava viikonloppu.
Huono tuuri -osio on siinä, että ollessamme paluumatkalla viimeisellä viinitilakäynnilla onnistuin nyrjäyttämään nilkkani oikeasta jalasta. Tiedän, jos tämä ei olisi niin tuskallista, se olisi jo aika hauskaa. No, onhan tässä vielä kaksi raajaa täyskunnossa ja kun tulee uusi vamma niin vanha tuntuu jotenkin mitättömältä. Saapa nähdä mitä fysioterapeuttini tästä sanoo.
Lopuksi toivotetaan kaikille kansalaisille oikein riemullista vapunpäivää!
Harvoin on ollut niin raikas olo vapunpäivän aamuna kuin tänään - vuosina 1998 ja 2000 olen tainnut pystyä samaan suoritukseen. Vappuahan täällä ei käsitteenä tunneta, vaan lapset lähtivät tuossa aamulla kouluun ja Atte töihin. Se, miksi minä jäin tänne kotiin selviää ihan kohta.
Vietimme neljä ihanaa päivää Aten työkaverin Brendanin isoäidin kotona Mitta-Mittassa koillis-Victoriassa, paikallisilla 'vuorilla'. Ajomatka on Brendanin mukaan noin 4-5 tuntia, mutta meidän mielestämme se on ehkä lähempänä 7-9 tuntia: mennessä pysähdyimme yhdellä viinitilalla, takaisin tullessa kahdella, joista jälkimmäinen kuului Brendanin tädille.
Mitta-Mittassa (noin 30 asukkaan kylä ei-missään keskellä huikaisevan kaunista jokilaaksoa) Brendanin isoäiti osoittautui todelliseksi ur-mummuksi, joka mm. sunnuntaina kulutti tunnin (!) heittelemällä Ossille krikettipalloa. Viikonloppuun kuului mm. golf-harjotteita (maalla on kuulemma golf-kenttä joka kylässä, tämän vuosimaksu oli 100 dollaria), kriketinpeluuta, paljon ja hyvää syömistä sekä hienoja ilta/yökävelyjä, jolloin Brendan spottaili meille pussiliitäjiä ja opossumeja. Vompatteja emme onnistuneet vielä näkemään, sen sijaan yksi isohko kenguru yritti taklata meidät kylän raitilla. Aivan upea ja rentouttava viikonloppu.
Huono tuuri -osio on siinä, että ollessamme paluumatkalla viimeisellä viinitilakäynnilla onnistuin nyrjäyttämään nilkkani oikeasta jalasta. Tiedän, jos tämä ei olisi niin tuskallista, se olisi jo aika hauskaa. No, onhan tässä vielä kaksi raajaa täyskunnossa ja kun tulee uusi vamma niin vanha tuntuu jotenkin mitättömältä. Saapa nähdä mitä fysioterapeuttini tästä sanoo.
Lopuksi toivotetaan kaikille kansalaisille oikein riemullista vapunpäivää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
