Tänä iltana meillä käytiin ao. vuoropuhelu:
Ossi: [laulaa]Beautiful...beautiful...äiti, mikä on beautiful?
Laura [lukee]
O: Onks mun äiti beautiful?
L: Noo...
O: No mitä beautiful tarkottaa?
L: Se tarkoittaa kaunis
O: No onks mun äiti beautiful?...No oot sä silloin kun sä pukeudut!
Taustana todettakoon, että olen pari päivää mannut sohvalla verkkareissa potemassa nilkkaani...
2.5.07
Special Effort Award Neelalle
Neelakin liittyi tänään palkittujen joukkoon saaden Special Effort Awardin for "sharing her 'Magic Book' with the class". Eli Neela on ruvennut pitämään show and tell -esityksiä, ja ensimmäisessä esitteli Disneyn englanti-suomi-sanakirjansa (terveisiä Katille ja Jounille!). Eilen Neela esitteli suomenkielisen Viisikkonsa (terveisiä Eemaille!) ja oli opettajan mukaan jo vastaillut kysymyksiinkin.
1.5.07
Raikasta vappuaamua/Terveisiä Mitta-Mittasta/Kuinka huono tsägä ihmisellä voi olla
Oli vaikea valita minkä laittaa tänään otsikoksi, siitä johtuen tuo tripla. Lähdetään purkamaan järjestyksessä:
Harvoin on ollut niin raikas olo vapunpäivän aamuna kuin tänään - vuosina 1998 ja 2000 olen tainnut pystyä samaan suoritukseen. Vappuahan täällä ei käsitteenä tunneta, vaan lapset lähtivät tuossa aamulla kouluun ja Atte töihin. Se, miksi minä jäin tänne kotiin selviää ihan kohta.
Vietimme neljä ihanaa päivää Aten työkaverin Brendanin isoäidin kotona Mitta-Mittassa koillis-Victoriassa, paikallisilla 'vuorilla'. Ajomatka on Brendanin mukaan noin 4-5 tuntia, mutta meidän mielestämme se on ehkä lähempänä 7-9 tuntia: mennessä pysähdyimme yhdellä viinitilalla, takaisin tullessa kahdella, joista jälkimmäinen kuului Brendanin tädille.
Mitta-Mittassa (noin 30 asukkaan kylä ei-missään keskellä huikaisevan kaunista jokilaaksoa) Brendanin isoäiti osoittautui todelliseksi ur-mummuksi, joka mm. sunnuntaina kulutti tunnin (!) heittelemällä Ossille krikettipalloa. Viikonloppuun kuului mm. golf-harjotteita (maalla on kuulemma golf-kenttä joka kylässä, tämän vuosimaksu oli 100 dollaria), kriketinpeluuta, paljon ja hyvää syömistä sekä hienoja ilta/yökävelyjä, jolloin Brendan spottaili meille pussiliitäjiä ja opossumeja. Vompatteja emme onnistuneet vielä näkemään, sen sijaan yksi isohko kenguru yritti taklata meidät kylän raitilla. Aivan upea ja rentouttava viikonloppu.
Huono tuuri -osio on siinä, että ollessamme paluumatkalla viimeisellä viinitilakäynnilla onnistuin nyrjäyttämään nilkkani oikeasta jalasta. Tiedän, jos tämä ei olisi niin tuskallista, se olisi jo aika hauskaa. No, onhan tässä vielä kaksi raajaa täyskunnossa ja kun tulee uusi vamma niin vanha tuntuu jotenkin mitättömältä. Saapa nähdä mitä fysioterapeuttini tästä sanoo.
Lopuksi toivotetaan kaikille kansalaisille oikein riemullista vapunpäivää!
Harvoin on ollut niin raikas olo vapunpäivän aamuna kuin tänään - vuosina 1998 ja 2000 olen tainnut pystyä samaan suoritukseen. Vappuahan täällä ei käsitteenä tunneta, vaan lapset lähtivät tuossa aamulla kouluun ja Atte töihin. Se, miksi minä jäin tänne kotiin selviää ihan kohta.
Vietimme neljä ihanaa päivää Aten työkaverin Brendanin isoäidin kotona Mitta-Mittassa koillis-Victoriassa, paikallisilla 'vuorilla'. Ajomatka on Brendanin mukaan noin 4-5 tuntia, mutta meidän mielestämme se on ehkä lähempänä 7-9 tuntia: mennessä pysähdyimme yhdellä viinitilalla, takaisin tullessa kahdella, joista jälkimmäinen kuului Brendanin tädille.
Mitta-Mittassa (noin 30 asukkaan kylä ei-missään keskellä huikaisevan kaunista jokilaaksoa) Brendanin isoäiti osoittautui todelliseksi ur-mummuksi, joka mm. sunnuntaina kulutti tunnin (!) heittelemällä Ossille krikettipalloa. Viikonloppuun kuului mm. golf-harjotteita (maalla on kuulemma golf-kenttä joka kylässä, tämän vuosimaksu oli 100 dollaria), kriketinpeluuta, paljon ja hyvää syömistä sekä hienoja ilta/yökävelyjä, jolloin Brendan spottaili meille pussiliitäjiä ja opossumeja. Vompatteja emme onnistuneet vielä näkemään, sen sijaan yksi isohko kenguru yritti taklata meidät kylän raitilla. Aivan upea ja rentouttava viikonloppu.
Huono tuuri -osio on siinä, että ollessamme paluumatkalla viimeisellä viinitilakäynnilla onnistuin nyrjäyttämään nilkkani oikeasta jalasta. Tiedän, jos tämä ei olisi niin tuskallista, se olisi jo aika hauskaa. No, onhan tässä vielä kaksi raajaa täyskunnossa ja kun tulee uusi vamma niin vanha tuntuu jotenkin mitättömältä. Saapa nähdä mitä fysioterapeuttini tästä sanoo.
Lopuksi toivotetaan kaikille kansalaisille oikein riemullista vapunpäivää!
26.4.07
Takapakkia
Tahan asti kaden kuntoutuminen on sujunut hyvin, mutta viime yona herasin hirvittavaan kipuun - olin ilmeisesti huitaissut sen paan ylapuolelle. Nyt kaden liikkuvuus seka eteenpain etta sivulle nostettaessa on huomattavasti heikentynyt. Ehka taytyy taas alkaa nukkua slingin kanssa, vaikka se aiheuttaakin puolestaan tuskallisia niskavaivoja.
Muiden juhliessa eilen ANZAC-paivaa (1. maailmansodan muistoksi) nautimme Aten kanssa akateemisesta vapaudesta ja kaytimme iltapaivan ns. pitkaan lounaaseen ja shoppailuun. Tanaan on sitten taas ollut ihan arkipaiva. Vein lapset kouluun aamulla jotta sain hyvasteltya Patomaet, jotka lahtevat viikonloppuna Japanin kautta kotia kohti. Sen jalkeen olen enemman tai vahemman tehokkaasti yrittanyt tyostaa yhta artikkelia, johon sain kommentteja ohjaajiltani pari viikkoa sitten.
Huomisaamuna otetaan taas akateeminen vapaus kayttoon, kun suuntaamme neljaksi paivaksi johonkin keski-Victoriaan Aten kollegan Brendanin isoaidin maatilalle. Luvassa on mm. vompatteja ja pussiliitajia.
Muiden juhliessa eilen ANZAC-paivaa (1. maailmansodan muistoksi) nautimme Aten kanssa akateemisesta vapaudesta ja kaytimme iltapaivan ns. pitkaan lounaaseen ja shoppailuun. Tanaan on sitten taas ollut ihan arkipaiva. Vein lapset kouluun aamulla jotta sain hyvasteltya Patomaet, jotka lahtevat viikonloppuna Japanin kautta kotia kohti. Sen jalkeen olen enemman tai vahemman tehokkaasti yrittanyt tyostaa yhta artikkelia, johon sain kommentteja ohjaajiltani pari viikkoa sitten.
Huomisaamuna otetaan taas akateeminen vapaus kayttoon, kun suuntaamme neljaksi paivaksi johonkin keski-Victoriaan Aten kollegan Brendanin isoaidin maatilalle. Luvassa on mm. vompatteja ja pussiliitajia.
23.4.07
Pelikaanimuistio
Kuten viime viestissa kirjoittelin, taalla oli viikonloppuna Melbourne Art Festival (tai jotain sinne pain). Mainio konsepti, jonka minun puoletani joku voisi vaikka tuoda Suomeenkin, esimerkiksi Wanhaan Satamaan: ziljardit paikalliset pikkugalleriat kokoontuvat yhteen isoon rakennukseen neljan paivan ajaksi tarkoituksenaan esitella yleisolle nykytaidetta ja myyda sita kohtuulliseen hintaan. Saimme hyvan lapileikkauksen australialaiseen nykytaiteeseen ja lisaksi avajaisiltana myos muutaman lasin ilmaista viinia. Taidetta emme tosin ostaneet, mutta kavimme parisuhdetta avartavia keskusteluja esilla olleista toista. Rankan taideholkan paatteeksi illastimme elamani ensimmaista Pekingin ankkaa.
Lauantaina taalla oli ensimmainen todella harmaa, syksyinen ja sateinen paiva. Vein lapset mainittuun taidenayttelyyn ja loppupaiva kului uusia lenkkareita heille metsastaessa. Eilen teimme paivaretken Williamstownin kaupungiosaan parinkymmenen kilometrin paahan. Rannoilta loytyi isoja kuiville jaaneita meduusoita, joita Ossi paiskoi takaisin mereen vaikuttaen erittain epailyttavalta. Paivan huippuhavaintona kuitenkin paikallinen pelikaaniyhdyskunta. Huikeita otuksia. Paivallispaikaksi valikoitui talla kertaa mukava italialainen perheravintola.
Lauantaina taalla oli ensimmainen todella harmaa, syksyinen ja sateinen paiva. Vein lapset mainittuun taidenayttelyyn ja loppupaiva kului uusia lenkkareita heille metsastaessa. Eilen teimme paivaretken Williamstownin kaupungiosaan parinkymmenen kilometrin paahan. Rannoilta loytyi isoja kuiville jaaneita meduusoita, joita Ossi paiskoi takaisin mereen vaikuttaen erittain epailyttavalta. Paivan huippuhavaintona kuitenkin paikallinen pelikaaniyhdyskunta. Huikeita otuksia. Paivallispaikaksi valikoitui talla kertaa mukava italialainen perheravintola.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
