Leena-täti, talvisota ja Jouni

Tänään vietetään otsikossa mainittua kolminkertaista juhlapäivää, otsikossa mainitussa ikäjärjestyksessä. Onnea vaan kaikille! Ja erityisesti Neelalta terveisiä hulttiomaiselle (not) kummisedälle. Il-ves!

Lukijat väittävät, että kerron pääasiassa Ossille (ja itselleni) tapahtuneista asioista, enkä Atesta ja Neelasta. Mielenkiintoinen huomio, joka saattaa pitää paikkansa ja vaatii ehkä syvällisempää pseudofreudilaista analyysiä. Ehkä se johtuu siitä, että Atte ja Neela ovat perheemme peruskalliomateriaalia, jotka elävät elämäänsä vakaasti maailman tuulten heiluttelematta ja vähät (tai ainakaan kovin paljon) välittämättä siitä, mitä muu maailma heistä ajattelee. Ossi ja minä taas...miten sen nyt kauniisti sanoisi...olemme ehkä hieman vaativampia ja äkkiväärempiä.

Kerrottakoon nyt kuitenkin, että Atte vie lapset kouluun aamulla yhdeksäksi, menee sen jälkeen töihin toimistolle Melbournen yliopiston vanhalle kampukselle, käy ilmeisesti päivän aikana kuntoilemassa yliopiston salilla tai uimahallissa ja tulee puolen seitsemän maissa kotiin. Oletan, että luonnonsuojelualuesuunnittelutiedettä syntyy tasaiseen tahtiin.

Neela puolestaan tekee ahkerasti niin Suomen kuin Australiankin koulutehtäviä, mistä johtuen välillä uupumus iskee. Pelaamme myös paljon Unoa ja Yatzya. Neela on myös aktiviteettien vähyyden vuoksi ruvennut lukemaan kirjoja, mikä on erittäin iloinen asia.

Ainakin 61 ääntä lähtee Melbournesta

Pienten vaikeuksien jälkeen (luin asemakarttaa väärin ja jäimme pois junasta väärällä asemalla, jonka seurauksena olimme Burwood Roadin alussa kun tavoite oli numero 554) ja parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen löysimme tänään Suomen kunniakonsulaatin Hawthornin kaupunginosasta. Tärkeä tavoitteemme oli päästä äänestämään. Ihan hirveää tungosta konsulaatissa ei ollut, mutta meitä ennen siellä oli pari suomalaista reppumatkailijatyttöä ja heti meidän jälkeemme paikalle tuli pariskunta, joka oli ollut jo 5 vuotta täällä Australiassa. He jo tunnustivat, etteivät oikein enää tunne ehdokkaita. Lisäksi konsulaatin ystävällinen naisvirkailija tiesi kertoa, että 54 ääntä oli annettu jo ennen meidän rypästämme. Pääsimmeköhän vaa'ankieliasemaan?

Pikkaisen vaikea on tosiaan ollut entiseen tapaan innostua vaaleista, kun kaikki tieto on ollut lähinnä verkkolehtien ja parin blogin varassa. Siltä ainakin tuntuu, että yhtäkkiä ilmastonmuutos on noussut poliittiselle agendalle kaikilla ympäri maapalloa. SAK:lla oli joku loanheittomainos, joka vedettiin pois ja Ole-jo-hiljaa-Susan-Kuronen julkaisi kohukirjan suhteestaan pääministeriin. Mihinkään mullistuksiin ei siis taitane olla tarvetta varautua.

Muuten viikonloppu etenee rauhallisissa merkeissä, kun yritämme lopullisesti nitistää tämän aussiflussan. Virallisesti täällä juhlitaan kesän viimeistä viikonloppua Moomba Water Festivalin merkeissä, ja huomenna saammekin nauttia täällä Docklandsissa kaikenlaisesta vesiurheilusta tuossa satama-altaassa. Sitten nokka syksyä kohti, kesäaikakin päättyy kolmen viikon päästä.

Special Effort Award

North Melbourne Primary School paitsi pommittaa koteja viikottaisella Newsletterillä (Töyrynummen koululle riittää kuukausitiedote) palkitsee myös viikottain kultakin luokalta oppilaan/oppilaita otsikossa mainitulla tunnustuksella. Ja tällä viikolla sen sai Ossi 'for a succesful start in a new school'! Hieno laminoitu plakaatti, äiti silmät kyynelissä ja poika ihan rinta rottingilla koko eilisillan. Täällä uskotaan positiiviseen palautteeseen.

Tänä iltana koululla on International Dinner, nyyttärityyppinen parin tunnin tapahtuma, jossa on mahdolisuus tavata muita vanhempia ja opettajia. Yritän vääntää lohipiirakan, kun läskisoosi ei ehkä olisi herättänyt innostusta suomalaiseen ruokaan...

Atte löysi eilen kampuksen karkkikaupasta salmiakkia (ihan oikeaa ammoniumkloridia), joten olen saanut verenpaineeni taas normaalimmalle tasolle. Eiköhän tämä flunssakin saada siis tästä kuriin.

Tärkeintä on hyvä arki

Nyt tämä perhanan aussiflunssa iksi sitten minuun, joten saan edelleen muhia täällä Docklandsissa. Ainoa hyvä puoli tässä on se, että ainakin töitä tulee tehtyä...Tämä lakitutkimus on siitä vinkeää, että ensin sitä saa jonkun idean ja kirjoittaa ihan innoissaan, sitten tulee viikko ettei saa mitään aikaiseksi. Siitä tietää, että pitää alkaa lukea lisää. No, sitten lukee viikon, ja pikku hiljaa alkaa taas ideoita pulppuilla. Mutta lupaan, etten enää ikinä moiti Helsingin yliopiston oikeustieteellistä tiedekuntaa yksinäiseksi työpaikaksi, täällä hommat hoidetaan vielä privaatimmin. Terveisiä vaan koko Porthanian 5. kerroksen (ja muutamille 4. ja 3. kerroksenkin) työkavereille!

Ja sitten kun on tottunut, että aina säännöllisin väliajoin pääsee purkamaan pahimmat traumat Furubon keittiönpöydän ääressä...Nyt esimerkiksi pitäisi olla vaalikeskustelu kuumimmillaan. No, äänetysaktiivisuutta saati sitten -innokkuutta ei muualta tästä kämpästä ole vielä löytynyt. Olen itse tehnyt neljä vaalikonetta, ja niiden pohjalta mennään, pyrin kuitenkin siihen että taloutemme äänestysprosentti olisi 100. Ennakkoäänestyspaikkamme on paikallisessa kunniapääkonsulaatissa n. 5 km keskustasta. Vaalivalvojaisetkin menevät aikaeron takia vähän puihin, kun tulos selvinnee noin aamuviiden aikaan täkäläistä aikaa.

Viikonloppuna saimme Patomäet lauantaina illallisvieraiksi, sunnuntaina Atte vei (minun sairastaessani) lapset St. Kildaan rannalle. Syksy tulee - tänään on enää 21 astetta lämmintä.

Hyvää ruokahalua

Ruokaostokset hoidamme täällä paljolti paikallisesta Hakaniemen (ei -metsän) hallista, Queen Victoria Marketista. Herkku- ja lihaosastot ovat Suomessakin samanveroiset, mutta merenelävissä ja vihanneksissa Hakaniemi ei ihan pysty kilpailemaan. Muita keskeisiä ostospaikkoja ovat Elisabeth Streetin Coles ja joka päivä auki oleva, 150 metrin päässä sijaitseva "pika-Ika" eli IgaExpress.

Suomalaiseen tajuntaan ei ihan ole uponnut vielä se, että alkoholia voi ostaa mistä vaan, ja että se on eri paikoissa eri hintaista. Ja mikä vielä kerettiläisempää, liikkeet mainostavat että mitä enemmän ostat sitä halvemmalla saat. Paikallinen viinituotanto näkyy myös siinä, että ravintoloissa viini on kohtuuhintaista, hyvä pullon voi saada ihan hyvin 25 dollarilla, eikä siinä ole kaupan hintan katetta kuin joku 30%. Myös BYO eli bring your own bottle on yleistä, tällöin peritään vaan 2 dollarin "pullonavausmaksu"/henki. Ei toimisi sekään Suomessa.

Ravintoloista olemme kuluttaneet lähinnä japanilaisia. Jos jotain täältä toivoisi mukaan Suomeen, niin 2,20 dollarin hintaisia sushirullia (2 riittää lounaaksi). Eilen tosin kokeilimme, ihan sen kunniaksi että Melbourne on maailman toisin suurin kreikkalaiskaupunki Ateenan jälkeen, kreikkalaista ravintolaa. Ruoka keskinkertaista, tunnelma hyvä.