22.2.07
Onnea äidille!
Australian loittoryhmämme toivottaa äidille hyvää syntymäpäivää!! Itse painiskelemme täällä australialaisen flunssan kanssa, varsinkin lapset ovat erittäin nuhaisia ja yskäisiä. Illalla juhlistamme Akin ja Tepon loman loppua tonnikalapihveillä ja katkaravuilla, pojat lähtevät huomenna iltapäivällä takaisin kotimaan pakkasia kohti. Tunnen lisääntyvää ahdistusta ystävien puuttumisesta. Toki tiesin etukäteen, että tämä on se mikä on minulle vaikeinta, mutta että nyt jo? Onhan se vähän raskasta 5 ja ½ kuukautta laskea minuutteja....
20.2.07
Kultaisen sian vuotta vaan kaikille!
Uhmasimme sunnuntaina Even ja lasten kanssa helletta ja lahdimme ihmettelemaan kiinalaisen uuden vuoden viettoa. Lohikaarmekulkueen matkan alkupaassa oli yllattavan valjaa, ja paasimme kuin paasimmekin kaikki koskettamaan lohikaarmetta, minka sanotaan tuovan hyvaa onnea alkavaksi vuodeksi. Kyseessa on minulle viela erityisen hyva vuosi, koska paitsi sian vuosi, kyseessa on kultaisen sian vuosi, joka on vain joka 60. tai 600. vuosi, kalenterista riippuen. Hyvan onnen taydennykseksi tein illalliseksi tavan vaatimaa pyoreata ruokaa (koska kiinalainen uusi vuosi on perheen juhla, ja kokoontuminen ja pyorea ovat sama kirjoitusmerkki kiinassa), kanapullia. Melbourne Victory voitti paikallisen fudisliigan Adelaidea vastaan 6-0. Kaiken kaikkiaan hyva viikonloppu siis. Nyt alkuviikosta karvistelemme hyokkaykseen pyrkivan flunssan kanssa. Viime yona Aten serkut Aki ja Teppo palasivat pohjois-Australian kiertueelta, tanaan tuli tieto etta Eemai on varannut lennot ja tulee viiden viikon paasta. Salmiakkia ja juttuseuraa tulossa, jee!!!
18.2.07
Paljon onneejaavaa Jaakko 5 v.!
Mihin nämä päivät oikein valuvat käsistä? Alakerran Jaakon synttärit oli jo eilen, vaikka yritin hirveästi tsempata, että saisin blogimerkinnän juuri oikealle päivälle. No joka tapauksessa: Onnea onnea onnea onnea onnea!
Johtuu varmaan siitä, että täällä on kolmatta päivää 38 astetta lämmintä, joten suomalaisen aivot eivät enää toimi optimaalisella tavalla. Tänään lähdemme keskustan China Towniin katsomaan kiinalaisen uuden vuoden juhlallisuuksia ja juhlistamaan sian vuoden alkua. Tsekkasimme myös omat kiinalaiset horoskooppimme tapahtuman kunniaksi: Atte on apina, Eve härkä, Neela tiikeri ja Ossi lohikäärme. Ja minä siis sika.
Johtuu varmaan siitä, että täällä on kolmatta päivää 38 astetta lämmintä, joten suomalaisen aivot eivät enää toimi optimaalisella tavalla. Tänään lähdemme keskustan China Towniin katsomaan kiinalaisen uuden vuoden juhlallisuuksia ja juhlistamaan sian vuoden alkua. Tsekkasimme myös omat kiinalaiset horoskooppimme tapahtuman kunniaksi: Atte on apina, Eve härkä, Neela tiikeri ja Ossi lohikäärme. Ja minä siis sika.
14.2.07
Oh Be My Valentine!
Täällä helmikuun 14. päivää ei ole latistettu ystävänpäiväksi, vaan se on ihan suoraan vain ja ainoastaan rakastavaisten päivä. Paikallinen lehdistö on hehkuttanut tätä jo toista viikkoa mm. kertomalla hyviä lahjavinkkejä (esim. voisi tilata lentokoneen kirjoittamaan taivaalle rakkausviestin, joka näkyy 30 km päähän), kirjoittamalla mitä sinkut voivat tehdä Valentine's Dayna, listaamalla romanttisia ravintoloita ja myös kirjoittamalla asiankuuluvia älyllisesti kriittisiä juttuja siitä, kuinka koko päivä on turha ja amerikkalaista tuotantoa. Minähän olen tunnetusti parantumaton romantikko ja voisin heittäytyä tähän ihan täysin (kts. esim. www.forgetmenotcottages.com.au), mutta Atte pitää tämän suhteen mieluiten ns. reaalimaailmassa, joten meikäläisen Valentinen päivän vietot taitavat jäädä seuraavaan elämään.
Anyway, hyvä päivä muistella rakkaita siellä Suomessa, teillä on varmaan vähemmän ikävä meitä kuin meillä teitä. Kaiken muun maailmassa voi korvata paitsi ystävät ja salmiakkia, olemme huomanneet.
Toisaalta olemme olleet täällä jo kaksi kuukautta ja alle puoli vuotta enää jäljellä. Keski-ikäisyyden iloja on se, että aika tuntuu suorastaan juoksevan käsistä. Toisin taitaa olla lapsiraukoilla. Ossilla varsinkin oli eilen vähän rankka päivä. Täkäläisissä kouluissa opetetaan heti esikoulusta asti esiintymään, ja Ossilla oli eilen ns. show and tell -vuoro. Olimme kyllä sanoneet Ossille, ettei hänen tarvitse vielä esiintyä kun ei osaa kieltä, mutta ilmeisesti Ossilla oli sen verran rautainen käsitys itsestään, että kunhan vaan sinne eteen menee niin puhetta alkaa tulla (vrt. entry Ui tai uppoa). No itkuhan siitä tuli. Ensi viikoksi lupasin tehdä Ossin kanssa jonkun tekstin, jonka kirjoitan paperille niinkuin se lausutaan, että Ossi voi myös esiintyä.
Arkeamme ovat sitten viime postin ilahduttaneet seuraavat tapahtumat 1) grillipäivällinen Patomäillä lauantaina 2) ulkoilmaelokuvanäytös Yarrajoen varrella maanantaina (Borat) joka paljasti kansallisia eroja huumorintajussa paitsi itse elokuvassa myös katsomossa, kun suomalaisvähemmistö saattoi nauraa silloin kuin aussienemmistö ei ja päinvastoin sekä 3)eilen illalla näkemämme 4. (!) ilotulitus täällä Docklandsissa.
Osa lasten koulun lapsista ei muuten tajua, että Ossin nimi on oikeasti Ossi, puhuvat vaan uusista lapsista luokalla "this Finnish girl Oona and then some Aussie"...
Anyway, hyvä päivä muistella rakkaita siellä Suomessa, teillä on varmaan vähemmän ikävä meitä kuin meillä teitä. Kaiken muun maailmassa voi korvata paitsi ystävät ja salmiakkia, olemme huomanneet.
Toisaalta olemme olleet täällä jo kaksi kuukautta ja alle puoli vuotta enää jäljellä. Keski-ikäisyyden iloja on se, että aika tuntuu suorastaan juoksevan käsistä. Toisin taitaa olla lapsiraukoilla. Ossilla varsinkin oli eilen vähän rankka päivä. Täkäläisissä kouluissa opetetaan heti esikoulusta asti esiintymään, ja Ossilla oli eilen ns. show and tell -vuoro. Olimme kyllä sanoneet Ossille, ettei hänen tarvitse vielä esiintyä kun ei osaa kieltä, mutta ilmeisesti Ossilla oli sen verran rautainen käsitys itsestään, että kunhan vaan sinne eteen menee niin puhetta alkaa tulla (vrt. entry Ui tai uppoa). No itkuhan siitä tuli. Ensi viikoksi lupasin tehdä Ossin kanssa jonkun tekstin, jonka kirjoitan paperille niinkuin se lausutaan, että Ossi voi myös esiintyä.
Arkeamme ovat sitten viime postin ilahduttaneet seuraavat tapahtumat 1) grillipäivällinen Patomäillä lauantaina 2) ulkoilmaelokuvanäytös Yarrajoen varrella maanantaina (Borat) joka paljasti kansallisia eroja huumorintajussa paitsi itse elokuvassa myös katsomossa, kun suomalaisvähemmistö saattoi nauraa silloin kuin aussienemmistö ei ja päinvastoin sekä 3)eilen illalla näkemämme 4. (!) ilotulitus täällä Docklandsissa.
Osa lasten koulun lapsista ei muuten tajua, että Ossin nimi on oikeasti Ossi, puhuvat vaan uusista lapsista luokalla "this Finnish girl Oona and then some Aussie"...
8.2.07
Maailma on pieni (mutta kyllahan se jo tiedettiin)
Talla kertaa maailma on niin pieni, etta Neelan ja Ossin koulussa aloittivat samanaikaisesti meidan lasten kanssa samanikaiset suomalaiset sisarukset (6 ja 8 vuotta), siis yksi tytto kummankin meidan lapsen luokalle. Entista pienemmaksi maailman tekee se, etta lasten vanhemmat ovat myos Helsingin yliopistosta, kv. politiikan professori Heikki Patomaki ja kehitysmaatutkija Katarina Sehm-Patomaki.
Lievasti hankalaa on se, etta Patomaet eivat ole lahteneet ui tai uppoa -linjalle, vaan ainakin toistaiseksi lasten aiti on viettanyt paivan koulussa ja kaantanyt aina silloin talloin asioita lapsilleen - ja siina sivussa tietysti myos meidan lapsille. Ja koska han on itse ruotsinkielinen, tekee han ylimaaraista tyota kaantaessaan meidan mukuloille suomeksi. En ole viela keksinyt oikeudenmukaista ratkaisua asiaan -ehka parempi antaa vaan ajan kulua?
Paivittaistapahtumien tasolla soljuttelemme arjessa rauhallisesti eteenpain, rutiini on aika hyvin vakiintunut. Tosin Atte viettaa juuri kolmea paivaa Sydneyssa tyomatkalla. Viikonloppuna huipentuu paikallisen taidekaupunginosan St Kilda -festivaali, johon odotetaan sunnuntaina 350 000 henkea. Ero nelikymppisen ja parikymppisen valilla? Kun parikymppinen lahtee ko. tapahtumaan koko paivaksi, nelikymppinen kaantaa nenansa 180 astetta toiseen suuntaan...Omassa Docklandsissakin tapahtuu: juuri kun selvisimme viime viikonlopun venenayttelysta (joka ON uskottavampi kun veneet ovat vedessa tai edes laiturilla kuin Messukeskuksessa), seuraavaksi saamme nauttia laiturillemme pystytettavasta kuvanveistonayttelysta Contempora 2.
Lievasti hankalaa on se, etta Patomaet eivat ole lahteneet ui tai uppoa -linjalle, vaan ainakin toistaiseksi lasten aiti on viettanyt paivan koulussa ja kaantanyt aina silloin talloin asioita lapsilleen - ja siina sivussa tietysti myos meidan lapsille. Ja koska han on itse ruotsinkielinen, tekee han ylimaaraista tyota kaantaessaan meidan mukuloille suomeksi. En ole viela keksinyt oikeudenmukaista ratkaisua asiaan -ehka parempi antaa vaan ajan kulua?
Paivittaistapahtumien tasolla soljuttelemme arjessa rauhallisesti eteenpain, rutiini on aika hyvin vakiintunut. Tosin Atte viettaa juuri kolmea paivaa Sydneyssa tyomatkalla. Viikonloppuna huipentuu paikallisen taidekaupunginosan St Kilda -festivaali, johon odotetaan sunnuntaina 350 000 henkea. Ero nelikymppisen ja parikymppisen valilla? Kun parikymppinen lahtee ko. tapahtumaan koko paivaksi, nelikymppinen kaantaa nenansa 180 astetta toiseen suuntaan...Omassa Docklandsissakin tapahtuu: juuri kun selvisimme viime viikonlopun venenayttelysta (joka ON uskottavampi kun veneet ovat vedessa tai edes laiturilla kuin Messukeskuksessa), seuraavaksi saamme nauttia laiturillemme pystytettavasta kuvanveistonayttelysta Contempora 2.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
