Jollain tasolla varmaan, kun tuntuu siltä, että eipä tässä meidän elämässä nyt niin kauheasti raportoitavaa enää ole. Päivät ovat aika samanlaisia: Aamupäivällä yritetään tehdä töitä, iltapäivällä mennään lasten kanssa kauppaan/uimaan/puistoon. Illalla syödään. Pari viime päivää olemme kaikki kolme vuorotellen myös käyneet närkkimässä alennusmyyntien loppurysäyksissä.
Jollain tasolla taas varmaan emme, sillä välillä ainakin itse koen suunnattomia ulkopuolisuuden ja sopeutumattomuuden tunteita. On päiviä, jolloin en ymmärrä sanaakaan englantia (ja tuntuu todella typerältä kysyä sorry? kun toinen sanoo hyvää päivää), jolloin kaikki tuntuvat hymyilevän ihan liikaa, ruokakaupasta ei löydy yksinkertaistakaan asiaa ja televisio ja lehti ovat ihan vääränlaisia.
Nyt kuitenkin odottelemme tapahtumarikasta paria viikkoa, sillä omat tulevat kollegani ovat palailemassa töihin ensi viikolla, maanantain vietämme Australian Openissa ja Aten kaksi serkkua saapuu meille tänään. Yritämme selvitä tässä luukussa seitsemän hengen vahvuudella viikon, ja sitten lähdemme viikoksi ajelemaan Great Ocean Roadia, josta meillä on huvila vuokrattuna Wye Riverilta.
Ensimmäisen kuukauden kunniaksi tässä ensimmäinen Australian lista:
Lista: Asioita, jotka ovat Australiassa erilaisia kuin Suomessa
1. Avaimet kääntyvät lukossa eri suuntaan
2. Kaikki joutsenet ovat mustia
3. Kaikilla on kaasuliesi
4. Ruokakaupassa kassa pakkaa tavarat maksuttomiin ohuisiin muovipusseihin
5. Karitsanfileet maksavat 9 euroa kilo
14.1.07
8.1.07
New Year's Eve - Uuden vuoden Eve
Perheemme taydentyi lauantai-iltana, kun kavimme koko porukan voimin noukkimassa Even lentokentalta. Eve on osoittanut huomattavaa sisukkuutta jet lagia vastaan taistelussa, mutta nukahtikin sitten eilen kello seitsemalta ns. suorilta jaloilta. Nukkui onneksi 13 tuntia putkeen.
Tanaan paasimmekin sitten karkaamaan ensimmaista kertaa kunnolla tyopaikoillemme. Istun talla hetkella paikallisessa Porthaniassa, Law Schoolin 5. kerroksessa sijaitsevassa hulppeassa toimistossani, joka, vaikka onkin vain noin 6 nelion "koppi" kirjaston kupeessa, on varsin miellyttava. Kaikki tarvittavat varusteet oli hienosti paikalla, tila on rauhallinen, viilea ja nakymat ovat hulppeat merelle pain. Jos ei taalla ajatus lenna niin ei sitten missaan. Kirjasto kolmessa kerroksessa vaikuttaa aika hulppealta.
Nyt lahden viela Human Resources -yksikkoon noutamaan henkilokunta- ja kirjastokortit ja sitten (laukkukaupan kautta) kotia pain.
Tanaan paasimmekin sitten karkaamaan ensimmaista kertaa kunnolla tyopaikoillemme. Istun talla hetkella paikallisessa Porthaniassa, Law Schoolin 5. kerroksessa sijaitsevassa hulppeassa toimistossani, joka, vaikka onkin vain noin 6 nelion "koppi" kirjaston kupeessa, on varsin miellyttava. Kaikki tarvittavat varusteet oli hienosti paikalla, tila on rauhallinen, viilea ja nakymat ovat hulppeat merelle pain. Jos ei taalla ajatus lenna niin ei sitten missaan. Kirjasto kolmessa kerroksessa vaikuttaa aika hulppealta.
Nyt lahden viela Human Resources -yksikkoon noutamaan henkilokunta- ja kirjastokortit ja sitten (laukkukaupan kautta) kotia pain.
5.1.07
Ensimmäiset kengurut!
Eilen oli ensimmäinen retkipäivä, kun Aten kollega Jane Elith ja hänen miehensä olivat ystävällisesti kutsuneet meidät piknikille - kuljetus oli tarjolla heidän piikkiinsä. Niinpä hylkäsimme cityasuntomme ja lähdimme rohkeasti esikaupunkialuetta päin.
Ensin matkasimme paikallisjunalla 25 minuuttia ja kävimme hakemassa ruoat Janen kotoa. Ajoimme itään jonkun matkaa, jonka jälkeen Jane ja Nick jättivät meidät matkustamaan paikallisella museojunalla, höyryjuna Puffing Billyllä. Tunnin junamatkan aikana saimme lähikosketuksen paikalliseen flooraan ja näimme huikeita näkymiä alas laksoon (nousimme noin 300 metrin korkeudelle).
Junamatkan jälkeen pidimme piknikkiä Lakesiden "aseman" vieressä olevassa virkistyspuistossa parin tunnin verran. Sitten minä hyppäsin Nickin moottoripyörän kyytiin, muut autoon ja jatkoimme paikalliselle padolle, jonne kuulemma kengurut kokoontuvat iltaisin syömään.
No, kenguruita ei näkynyt, mutta teimme pienen kävelyretken viereisessä metsässä (=puskissa? Paikalliset eivät sano 'forest' vaan 'in the bushes'). Juuri kun olimme päättäneet luovuttaa ja olimme jo kävelemässä parkkipaikalle, saapui kuitenkin 6 kengurun lauma ruokailemaan, joten ensimmäiset kenguruhavainnot on nyt tehty. Atte ja lapset pääsivät aika lähellekin.
Onnistunut päivä huipentui grilli-illalliseen Janen ja Nickin kotona, kotona olimme puoli 11 aikaan illalla. Kuuma, mutta erittäin antoisa päivä!
Ensin matkasimme paikallisjunalla 25 minuuttia ja kävimme hakemassa ruoat Janen kotoa. Ajoimme itään jonkun matkaa, jonka jälkeen Jane ja Nick jättivät meidät matkustamaan paikallisella museojunalla, höyryjuna Puffing Billyllä. Tunnin junamatkan aikana saimme lähikosketuksen paikalliseen flooraan ja näimme huikeita näkymiä alas laksoon (nousimme noin 300 metrin korkeudelle).
Junamatkan jälkeen pidimme piknikkiä Lakesiden "aseman" vieressä olevassa virkistyspuistossa parin tunnin verran. Sitten minä hyppäsin Nickin moottoripyörän kyytiin, muut autoon ja jatkoimme paikalliselle padolle, jonne kuulemma kengurut kokoontuvat iltaisin syömään.
No, kenguruita ei näkynyt, mutta teimme pienen kävelyretken viereisessä metsässä (=puskissa? Paikalliset eivät sano 'forest' vaan 'in the bushes'). Juuri kun olimme päättäneet luovuttaa ja olimme jo kävelemässä parkkipaikalle, saapui kuitenkin 6 kengurun lauma ruokailemaan, joten ensimmäiset kenguruhavainnot on nyt tehty. Atte ja lapset pääsivät aika lähellekin.
Onnistunut päivä huipentui grilli-illalliseen Janen ja Nickin kotona, kotona olimme puoli 11 aikaan illalla. Kuuma, mutta erittäin antoisa päivä!
3.1.07
Vesipula
Iltapäivää! Täällä on tänään ollut niin toivottoman kuuma, ettemme ole tehneet mitään järkevää. Minä kuin yhden romaanin, muut ovat pyörineet levottomana olohuoneessa. Huomenna on onneksi luvassa ensimmäinen varsinainen retki, piknik Aten työkaverin kanssa.
Kuten aamun Iltiksessäkin uutisoitiin olemme ilmastonmuutoksen kourissa täällä. Melbournessa se tuntuu niin, että vesivarastot ovat enää 39% täynnä, mikä tarkoitti sitä, että vuodenvaihteesta astui voimaan vaiheen 3 rajoitukset: yksityisiä uima-altaita ei saa täyttää letkusta, nurmikoita ei saa kastella, kukkapenkkejä saa kastella vain kahtena päivänä viikossa (eri päivät parillisille ja parittomille talonumeroille). Melbournen hanavesi on siis juomakelpoista ja hyvää kuten Helsinginkin.
Huhtikuussa povataan tason 4 rajoituksia. Meillä ei ole mitään hajua mitä se tarkoittaa, mutta piheinä omakotitaloasukkeina olemme onneksi tottuneet vähäiseen veden käyttöön.
Kuten aamun Iltiksessäkin uutisoitiin olemme ilmastonmuutoksen kourissa täällä. Melbournessa se tuntuu niin, että vesivarastot ovat enää 39% täynnä, mikä tarkoitti sitä, että vuodenvaihteesta astui voimaan vaiheen 3 rajoitukset: yksityisiä uima-altaita ei saa täyttää letkusta, nurmikoita ei saa kastella, kukkapenkkejä saa kastella vain kahtena päivänä viikossa (eri päivät parillisille ja parittomille talonumeroille). Melbournen hanavesi on siis juomakelpoista ja hyvää kuten Helsinginkin.
Huhtikuussa povataan tason 4 rajoituksia. Meillä ei ole mitään hajua mitä se tarkoittaa, mutta piheinä omakotitaloasukkeina olemme onneksi tottuneet vähäiseen veden käyttöön.
1.1.07
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
