JK.
Perheemme ja kaikki 15 kiloa ylipainoiset matkatavaramme saapuivat hyvässä järjestyksessä tänään koti-Suomen kamaralle rentouttavan 30 tunnin matkustusepisodin jälkeen. Kohokohtana kapteenin tekemät pari kunniakierrosta Ayers Rockin ympärillä ("now down there there's something that you won' see every day..."). Janne ja Elina olivat kentällä vastassa ja ilmakin tuntuu olevan kohdallaan. Puramme tavaroita ja suunnittelemme grillaamista ja saunomista. Suomi ja Furubo ja furubolaiset näyttävät kauhean kauniilta ja rakkailta pitkän tauon jälkeen.
4.8.07
It's nearly over now and I'm easy
Nyt kun olen nahnyt kaikki Melbournen nahtavyydet, syonyt kaiken taman kaupungin sushin, juonut kaiken herkullisen kahvin, kohdannut kaikki Australian merkilliset elaimet, lukenut jokaisen australialaisen romaanin, kaynyt kaikissa taidegallerioissa, ostanut jokaikisen designmekon tasta kaupungista, surffannut kaikilla rannoilla, kaynyt kaikissa Melbournen 3000 ravintolassa ja juonut kaiken victorialaisen viinin, niin luulen etta nyt ma voisin menna himaan.
Naihin kuviin, naihin tunnelmiin
matkakumppaninne
Laura
Naihin kuviin, naihin tunnelmiin
matkakumppaninne
Laura
3.8.07
Alaston Gandalf
Talla viikolla otimme lahes yliannoksen Melbournen runsasta kulttuuritarjontaa, kun keskiviikkona kavimme katsomassa Royal Shakespeare Companyn Lear-produktion ja eilen National Gallery of Victoriassa taalla lainassa olevaa Guggenheim-museon nykytaiteen kokoelmaa.
Lear oli vaikuttava lahinna Ian MacKellenin suorituksen vuoksi, joka oli aivan huikea. Uskomatonta, etta 68-vuotias mies pystyy niin fyysiseen suoritukseen kolmen tunnin ajan. Hieman vaikeaa oli seurata kiihkeimpia kohtauksia, 1600-luvun englanti huudettuna ei ole ihan selkeaa...Mielenkiintoisia eroja myos katsomokulttuurissa: kun Suomessa on tottunut ties kuinka moneen encore-taputukseen, taalla taputettiin kerran koko porukalle, kerran yksittaisille nayttelijoille (MacKellenille seisaaltaan) ja sitten mentiin kotiin.
Nykytaide ei aina miellyttanyt silmaa, mutta heratti mielenkiintoisia keskusteluja mm. siita, miten erottaa taide, ei-taide ja hyva ja huono taide toisistaan.
Eilen meilla vieraili ydinfyysikko, paatosteorian tutkija Yakov Ben-Heim, tanaan vietetaan laksiaisiamme Janella. Palautin asken kaikki lainaamani kirjat kaupunginkirjastoon ja ajattelin nyt menna dekandentisti lasilliselle shamppanjabaariin.
Lear oli vaikuttava lahinna Ian MacKellenin suorituksen vuoksi, joka oli aivan huikea. Uskomatonta, etta 68-vuotias mies pystyy niin fyysiseen suoritukseen kolmen tunnin ajan. Hieman vaikeaa oli seurata kiihkeimpia kohtauksia, 1600-luvun englanti huudettuna ei ole ihan selkeaa...Mielenkiintoisia eroja myos katsomokulttuurissa: kun Suomessa on tottunut ties kuinka moneen encore-taputukseen, taalla taputettiin kerran koko porukalle, kerran yksittaisille nayttelijoille (MacKellenille seisaaltaan) ja sitten mentiin kotiin.
Nykytaide ei aina miellyttanyt silmaa, mutta heratti mielenkiintoisia keskusteluja mm. siita, miten erottaa taide, ei-taide ja hyva ja huono taide toisistaan.
Eilen meilla vieraili ydinfyysikko, paatosteorian tutkija Yakov Ben-Heim, tanaan vietetaan laksiaisiamme Janella. Palautin asken kaikki lainaamani kirjat kaupunginkirjastoon ja ajattelin nyt menna dekandentisti lasilliselle shamppanjabaariin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
