Takapakkia

Tahan asti kaden kuntoutuminen on sujunut hyvin, mutta viime yona herasin hirvittavaan kipuun - olin ilmeisesti huitaissut sen paan ylapuolelle. Nyt kaden liikkuvuus seka eteenpain etta sivulle nostettaessa on huomattavasti heikentynyt. Ehka taytyy taas alkaa nukkua slingin kanssa, vaikka se aiheuttaakin puolestaan tuskallisia niskavaivoja.

Muiden juhliessa eilen ANZAC-paivaa (1. maailmansodan muistoksi) nautimme Aten kanssa akateemisesta vapaudesta ja kaytimme iltapaivan ns. pitkaan lounaaseen ja shoppailuun. Tanaan on sitten taas ollut ihan arkipaiva. Vein lapset kouluun aamulla jotta sain hyvasteltya Patomaet, jotka lahtevat viikonloppuna Japanin kautta kotia kohti. Sen jalkeen olen enemman tai vahemman tehokkaasti yrittanyt tyostaa yhta artikkelia, johon sain kommentteja ohjaajiltani pari viikkoa sitten.

Huomisaamuna otetaan taas akateeminen vapaus kayttoon, kun suuntaamme neljaksi paivaksi johonkin keski-Victoriaan Aten kollegan Brendanin isoaidin maatilalle. Luvassa on mm. vompatteja ja pussiliitajia.

Pelikaanimuistio

Kuten viime viestissa kirjoittelin, taalla oli viikonloppuna Melbourne Art Festival (tai jotain sinne pain). Mainio konsepti, jonka minun puoletani joku voisi vaikka tuoda Suomeenkin, esimerkiksi Wanhaan Satamaan: ziljardit paikalliset pikkugalleriat kokoontuvat yhteen isoon rakennukseen neljan paivan ajaksi tarkoituksenaan esitella yleisolle nykytaidetta ja myyda sita kohtuulliseen hintaan. Saimme hyvan lapileikkauksen australialaiseen nykytaiteeseen ja lisaksi avajaisiltana myos muutaman lasin ilmaista viinia. Taidetta emme tosin ostaneet, mutta kavimme parisuhdetta avartavia keskusteluja esilla olleista toista. Rankan taideholkan paatteeksi illastimme elamani ensimmaista Pekingin ankkaa.

Lauantaina taalla oli ensimmainen todella harmaa, syksyinen ja sateinen paiva. Vein lapset mainittuun taidenayttelyyn ja loppupaiva kului uusia lenkkareita heille metsastaessa. Eilen teimme paivaretken Williamstownin kaupungiosaan parinkymmenen kilometrin paahan. Rannoilta loytyi isoja kuiville jaaneita meduusoita, joita Ossi paiskoi takaisin mereen vaikuttaen erittain epailyttavalta. Paivan huippuhavaintona kuitenkin paikallinen pelikaaniyhdyskunta. Huikeita otuksia. Paivallispaikaksi valikoitui talla kertaa mukava italialainen perheravintola.

Ajoittain kaksikatinen

Eiko olekin hieno viesti - ensimmainen 18 paivaan, jota kirjoitan kahdella kadella! Sain fysioterapeutilta luvan kayttaa vasenta katta kirjoittamiseen talla viikolla kymmenen minuutin ajan joka tunti. Jiihhaa!

Saatiin Eve takaisin Sydneysta ja aloitettiin vimmattu tyonteko. Loppuviikosta tosin hieman hairitsee paikallisen taidemyyntinayttelyn avajaiset huomenna (Aten kollegan Markin vaimo rupesi muutama vuosi sitten nuoriso-ohjaajasta taiteilijaksi) ja lauantaina viimeiset rippeet stand up -komiikkafestareista.

Retkiä, stand up -komiikkaa ja kotielämää

Eemain surf and soul -viikonlopun jälkeinen oleskelu on sujunut suht mobiileissa merkeissä: yhtenä päivänä kävivät Even kanssa surffaamassa Torqueyssa, olemme käyneet kahdessa esityksessä maailman 2. suurimmalla stand up -komediafestareilla ja Healesvillen eläinpuistossa. Muu porukka kävi lisäksi Grampiansin luonnonpuistossa valmisretkellä sekä Point Phillip Heads luonnonpuitossa omatoimiretkellä. Tällaisen käsipuolen on ollut pakko välillä vähän huiliakin, joten kaksi viimeksimainittua jäivät minulta väliin. Pääsiäinenkin lipsahti jotenkin ohi.

Nyt Emu on pakannut ja valitettavasti jättää nämä rannat taakseen 10 tunnin kuluttua. Olipa mukavaa saada uutta juttuseuraa pitkästä aikaa. Totesimme myös, että olemme molemmat mukavasti kehittyneet ihmisinä ja edelleen kehityskelpoisia!

Eve on ollut keskiviikosta asti Sydneyssä ja tänään tuli tekstiviesti että hyvin menee ja on ihan rakastunut kaupunkiin. Toivottavasti kuitenkin malttaa tulla maanantaina takaisin, pitäisi varmaan taas ottaa arjesta kiinni oikein tosissaan. Pari deadlinea vaanii taas ihan nurkan takana.

Tiistaista asti olen saanut jumpata vasenta kättä, en kuitenkaan vielä liikuttaa varsinaisesti olkaa. Tästä lisää tiistaina, kunhan Dr. Moylan antaa valistuneen mielipiteensä ja fysioterapeuttini Zara Gomes uusia jumppaohjeita. Yhdellä kädellä on jo tullut viimeisteltyä yksi artikkeli ja kirjoitettua pitkät pätkät yhtä pohjoismaista ja yhtä EU-raporttia.

JK. Arvatkaa kauanko se 2 kiloa salmiakkia kesti?

Pääsiäinen, Irja ja Ville

Taas sattui tällainen kolmen juhlapäivän combo. Hyvää ensimmäistä kaikille ja kahdelle jälkimmäiselle lämpimät synttärionnittelut! Villelle erityisesti terveiset G-T:ltä, joka karkasi tänään heti aamusta Point Nepeaniin bluesfestareille.

Käsi paranee hyvää vauhtia, mutta ainakin viikko kantositeessä roikuttamista vielä jäljellä. Yksikätisestikin pystyy aika tehokkaasti kirjoittamaan. Ainakaan väitöskirjan kirjoittaminen ei ole jäänyt kirjoitusnopeudesta kiinni...

Eilen kävimme Emun ja Aten kanssa maailman toiseksi suurimmalla stand up -komiikkafestarilla pyörähtämässä. Noin puolet ymmärsi irkkukoomikon jutuista.

Prognoosi

Tänään paikallista lääkärihölkkää Medicaressa, röntgenissä ja GP:llä. Olka ei ole murtunut, mutta minimi 2 viikkoa kantositeessä. Mitä liikkumattomampana pitää, sitä paremmin paranee. Joka tapauksessa 50% mahis, että taphtuu uudestaan. Lähete fysioterapeutille.

Yksikätinen surffaaja

Surf and soul - viikonloppumme alkoi hyvin. Kiva kuuden naisen porukka, kiva ohjaaja, hyvä joogasessio aamulla. Hyvä surffisessiokin kunnes: allekirjoittaneelta meni vasemman käden olkanivel paikoiltaan. Äärimmäinen tuska, ohjaaja-Jodien autolla tunti Lornen sairaalaan, morfiinia, lisää morfiinia koska ei tehonnut kunnes (erittäin söpö) lääkäri sanoi erttä olen jo saanut lievän od:n, enempää ei voi antaa. Pari veivausta ja nivel takaisin paikoilleen. Neljä tuntia elbaamista er:lla odotellen morfiinin haihtumista. Kantoside, edessä röntgen ja fysioterapeutti.





Tästä eteenpäin täytyy keskittää tämän yhden käden potentiaali työkirjoittamiseen, joten blogiin tullee pieni tauko. Ohessa Jodien sairaalassa ottama kuva, jossa olen hehkeimmilläni.


Äiti älä säikähdä, kaikki on ok.

JK. Surffissa olin luontainen kyky, ehdin jo mennä yhden aallon kyykyssä (vs. laudalla maaten)