Olemme paperisodassa

Vähän tätä pelättiin, mutta nyt se on totta. Olemme täysimittaisessa paperisodassa sekä nykyisen että tulevan asuinmaamme kanssa. Suomesta nimittäin ei niin vain poistuta eikä Australiaan niin vain mennä.

Atte taistelee meille oikeutta rantautua eteläiselle pallonpuoliskolle. Visiting Academic -viisumiin tarvitsee noin 90 liitettä, joilla osoitetaan että saapuva henkilö on oikeasti academic, joka oikeasti halutaan vierailulle. Vaimosta ja lapsista riittää englanninkielinen virkatodistus, lapsille tosin pitää olla joku sijoituspaikka valmiina. Kaiken huipuksi viisumiasia käsitellään Berliinissä, jonne kaikkien neljän passit pitää lähettää epämääräiseksi "niin kauan kuin käsittely kestää" -ajaksi.

Minä yritän sitten vastavuoroisesti painiskella kotimaan byrokratian kanssa. Olen päässyt siihen asti, että muuttoilmoitus pitää tehdä sekä lomake Y39 Kelalle, jotta "asumisperusteinen sosiaaliturvamme" säilyy reissun ajan. Vielä olisi tutkittava, onko Australialla ja Suomella jo kahdenvälinen sosiaaliturvasopimus vai ollaanko edelleen sovittu vain sairaanhoidosta. Ja ulkomaan verotus sitten...

Tämän jälkeen - ja minä olen sentään juristi - 34 tunnin lentomatka ei tunnu enää missään!

Bloggaan - olen siis olemassa?

Tällä blogilla on kolme tehtävää:

1) tyydyttää oma haluni liittyä niihin tuhansiin ihmisiin, jotka kirjoittavat ajatuksiaan julki

2) kertoa Suomeen jääville ystäville ja sukulaisille elämästämme Melbournessa ja

3) toimia matkapäiväkirjana ja muistona meille jälkeenpäin

Nimenomaan tässä järjestyksessä :).